Miten yli pettymyksistä?

[Pettynyt vaimo]

Tilanne siis se, että eilen "vietettiin" hääpäiväämme, eikä mies muistanut/ huomioinut minua mitenkään. Ei edes toivottanut hyvää hääpäivää. Minä juttelin etukäteen miehelle päivästä, jolloin jo tuli vähän välinpitämätön olo koko asiaan, mutta kuitenkin sovittiin että yhdessä tehdään jotain. No, minä sitten ehdotin tekemisiä ja hoidin järjestelyt lapsenvahdista lähtien.

Miehen kanssa on monet kerrat juteltu, kuinka tärkeä tuo päivä on minulle ja haluan ehdottomasti, että hän minua muistaa silloin.

Kuinkas kävikään? Itse laittauduin kunnolla, jotta oisin miehelle kauniina. Mies laahustaa mukana, piti kyllä kädestä kiinni. That´s it!

Tuntuu niin kurjalta, loukatulta, mitäänsanomattomalta ja ettei minua tai avioliittoamme arvosteta pätkääkään. Miehellä on jopa muistutus puhelimessa tärkeistä päivistä, ei vissiin sekään sitten motivoinu yhtään. Ei oo pitkä aika, kun puhuttiin toisille annettavista lahjoista, joten tottakai odotin, että sieltä nyt jotain minulle tulisi.

Taustalla myös aiempia isoja pettymyksiä muista tärkeistä asioista (liittyy minun huomioon ottamiseen), mitkä nekin nyt tietenkin kaikki nousevat pintaan.

Jäin nukkumaan sohvalle, eikä mies edes siihen reagoinut.

En tiedä, tätäkö tämä nyt on, tulevaisuus meidän suhteissa? Mennään pettymyksestä toiseen ja minä vain katkeroidun?

Mies lähti viikonlopun yli reissuun enkä viitsi puhelimella häntä asiasta häiritä, vaikka jo nyt oon itkeny silmät päästäni.

Tuntuu hölmöltä ja pikkumaiselta nyt jonkun lahjan perään itkeä, tunnen itseni lapselliseksi. Jotenkin pitäisi miehelle asia nyt jälleen kerran tuoda esiin ja koittaa päästä tästä tunnemyrskystä eroon.

 

["jep"]

Kiitos Romattiset jenkkileffat ja harlekiini kirjallisuus. Ja niiden rakentama illuusio parisuhteesta.

Ketto nyt nuo muut pettymykset että pääsee oikean asian kimppuun.

 

["jep"]

Kiitos Romattiset jenkkileffat ja harlekiini kirjallisuus. Ja niiden rakentama illuusio parisuhteesta.

Ketto nyt nuo muut pettymykset että pääsee oikean asian kimppuun.

 

[pokkura]

No jos olet selkeästi miehelle ilmaissut, kuinka tärkeä päivä ja siihen liittyvät asiat sinulle on, niin onpa paska ukko jos ei mitenkään halua sitten sinua/teitä silloin huomioida erityisemmin. Jos viestittää käytöksellään "ihan sama", niin se kertoo jo paljon. Arvostuksen puute, ei halua enää olla puolisolle mieliksi, ehkä haluaa jopa hiukan loukata tahallaan.

Minä en allekirjoita mitään läpinää siitä, että miehet ei muka näitä asioita ymmärrä tai osaa tajuta kuten naiset. Eivät edes silloin kun nainen erikseen kertoo kuinka tärkeänä asioita pitää. Paskat! Osaavat jos haluavat, ja osaavat myös loukata näillä asioilla pukien sen johonkin outoon tietämättömyyden verhoon.

 

[....]

Jaaaaaa -a.. Kerro sit mullekin miten selvisit?

 

[kokemusta on]

Tiedätkö mulla oli samanlaista edellisessä suhteessa, mies kohteli tosi välinpitämättömästi ja ilkeästi kunnes sitten lähtikin, muutti tavaransa pois vkonlopun aikana kun olin reissussa. Meillä ei ollut lapsia niin ero tuntui sen alkujärkytyksen jälkeen tosi hyvältä, enää ei tarvinnut huolehtia missä mies on milloinkin ollut yötä kun ei tullut kotiin tai miettiä mikä mussa on vikana kun en enää kiinnostanut.

Voimia sinulle! Tilanne ei ole ollenkaan niin yksinkertainen kun teillä ilm. on lapsia. Itse olen jälkeenpäin ollut onnellinen kun ei ollut lapsia näkemässä sitä mun kipuilua.

Ja edellisiin kommentteihin mainittakoon, että oman kumppanin ja lasten äidin kunnioittaminen & hyvä kohtelu kuuluu ihan perus käytöstapoihin, ja sitä on lupa vaatia. Ei ole mitään romanttisten jenkkileffojen luomaa harhaa.

 

[.....]

"kokemusta on"...
Mää kiitän sua kirjoituksestas... Ja lukemalla koitan pitää yllä muistaa omaa ajatustani siitä mikä on toisen hyvää kohtelua.. Se meinaa unohtua tässä kun rämpii tässä paskassa päivästä toiseen...
Ja samaa mieltä, jossei olisi lapsia, niin olisin kyllä jo lähtenyt...

 

[vieras*]

Onko tuo hääpäivä jostain syystä noin suuri ongelma? Vai mikä oikeasti mättää?

 

[....]

Eihän hääpäivä ole mikään ongelma, vaan sen Pitäisi olla parin päivä jolloin arvostetaan toista ja muistetaan mitä ja miksi on tullut luvattua Tahdon.

Täysi välinpitämättömyys tätäkin päivää kohden, niin mitä se sit osoittaa? Nainen, minäkin, joka valittaa ettei mies muista hääpäivänä mitenkään meitä, ei muista minään muunakaan päivänä vuodessa, ei arjessa eikä juhlassa osoita minkäänlaista arvostusta toista kohtaan, osoita että olet jotenkin yhtään mieleisempi hänelle kuin kukaan muukaan ihminen, ihan yhtä tasapaksusti kohtelee omaa vaimoa kuin kaikkia muitakin ihmisiä. Tosin kaikki muut ihmisethän ei saa sitä muuta henkilökohtaista kuraa niskaan mikä katsotaan oikeudeksi kaataa puolison päälle, kun vieraille tietty ollaan kohteliaita.

Se Toive, vaatimus, ja lopulta uhkaus muistaa meitä ja puolisoa EDES hääpäivänä, on tavallaan viimeinen mahdollisuus miehelle, edes silloin muistaa miksi ollaan naimisissa, miksi rakastetaan, miksi arvostetaan - ja osoitetaan se myös arvoisellaan tavallaan..
Edes silloin, edes viimeistään silloin, ehkä nainen silloin taas jaksaa suhdetta seuraavan vuoden, ehkä sit edes voi muistelun voimalla uskotella seuraavan vuoden, että sanoi se mies rakastavansa...
Mutta jos ei Edes hääpäivänä, eikä koskaan muulloinkaan, niin kyllä siinä aika yks puoliseks alkaa suhde käymään
...

 

[Peyote]

Sitä joko välittää tai ei, tossa nyt ei ollu miehellä edes yritystä. Nyt sun paha mieli kulminoituu johonkin lahjoihin, vaikka ei niistä oikeesti ole kysymys. Kyse on siitä, että toinen näkis jotain vaivaa, tekis edes jonkun kivan eleen. Näyttäis että välittäis.

 

[..........]

Miehillä ei tähän aikaan vuodesta ole aikaa tuollaiseen. Moottoripyörän kampiakselin laakereissa saattaa olla vikaa tai veneen keväthuolto voi olla myöhässä.