Mitenhän tähän pitäis suhtautua? Kun kaveri valehtelee.

[sirppi]

Mä olen pari kertaa jo aikaisemmin miettinyt yhden kaverin juttuja, kun tuntuu aina että vähän sattuu ja tapahtuu, mutta olen ajatellut että ehkä sillä nyt on vaan niin tapahtumarikas ja monipuolinen elämä. Me ei olla siis tunnettu toisiamme kovin pitkään, vasta vajaa 2 vuotta suunnilleen. Nyt se kertoi taas erään traagisen asian, joka varmasti oikeasti on ihan perusasiana kyllä tapahtunut mutta se miten se kerrottiin ei oikeastaan ole mahdollista. Tuntuu siltä, että hän nyt vähän maalailee ja liioittelee näitä tapahtumia, vaikka siihen ei ole mitään tarvetta.

Mulla on nyt vähän sellainen hölmö olo, kun en tiedä miten suhtautuisin. Kun mun tekis toisaalta mieli kertoa sille, että mä tiedän että se mitä se kertoi ei ole fyysisesti mahdollista, tiedän sen koska mulla sattui siitä aihepiiristä olemaan niin paljon tietoa, ja kaveri ei tätä tiennyt eikä tiedä vieläkään. Mulla on nyt vaan vähän semmonen ongelma, että en osaa välttämättä ihan täysin luottaa siihen ihmiseen, kun tiedän että tässä asiassa ei nyt ihan kertonut tottakaan

 

[vieras]

en olisi moisen tyypin kaveri...

 

[toinen haluaa vähän huomiota]

Nyt alkoi kiinnostaa että mitä hän on kertonut ja miten liioitellen.

 

[Kowalski]

Ei sen nimi sattumoisin oo Kirsi?

 

[sirppi]

Ei sen nimi sattumoisin oo Kirsi?

Ei ole

 

[ihanaa]

Jos olet täysin varma, ettei ole totta, niin kai sä voit sanoa, etti toi voi olla mahdollista.

 

[..]

Ei sen nimi sattumoisin oo Kirsi?

Ei hitto, mä meinasin kysyä samaa Ja sukunimi alkais K:lla.

 

[sirppi]

Nyt alkoi kiinnostaa että mitä hän on kertonut ja miten liioitellen.

En oikein tiedä miten osaisin kertoa asian paljastumatta Koska nyt mä vaan haluaisin neuvoa siihen, että miten tähän pitäis suhtautua ja siihen ongelmaan, että mä huomaan epäluottamuksen ja sen, että mun on vaikea aidosti olla sille tukena.

 

[HelloShitty]

se on muuten tosi raskasta olla tekemisissä semmosen kaa joka aina paisuttelee, valehtelee ja kehittää omia tarinoita. mullle eräs tosi läheinen on just sellanen. en usko mihinkään mitä se kertoo. ja surullisinta on etten ikinä tuu saamaan mitään varsinaisia faktoja mun lapsuudesta. kun sen henkilön sanaan ei voi luottaa. :'(

 

[vieras]

Mulla oli samanlainen kaveri.En koskaan kertonut sille että tiesin ettei ne jutut voi noin mennä.Olihan se yhdenlaista viihdykettä kuunnella niitä juttuja...

 

[Kowalski]

Ei sen nimi sattumoisin oo Kirsi?

Ei hitto, mä meinasin kysyä samaa Ja sukunimi alkais K:lla.

Tuon sukunimi alkaa A:lla.

Ja mä suhtaudun siihen niin, että en vastaa kun se soittaa, en jaksa vastata sen tekstareihin missä se kertoo mitä milloinkin, ja kun nähdään kasvotusten ja se selittää jotain ihmejuttujaan mitä mukamas taas on tapahtunut niin sanon vaan että joo joo, enkä kiusallanikaan kysele enempää tai ole että "siis häh, oikeesti, siis toihan on ihan hirveetä..." (sitähän se haluaisi).

 

[sirppi]

Jos olet täysin varma, ettei ole totta, niin kai sä voit sanoa, etti toi voi olla mahdollista.

Mä vähän luulen, että kävis kaveripiirissä sama ilmiö kun tällä palstalla. Kun joku kirjoittaa harmaana jonkun oikein sydäntäsärkevän traagisen tarinan, mistä joku asiaan enemmän syventynyt löytää selvän asiavirheen mutta maallikoille se menee läpi kuin häkä. Ja jos sitten tämä yksi sanoo, että tuo ei voi olla mahdollista niin muut hyökkää kimppuun, että oli mahdollista tai ei, mistäs sinä sen tiedät, anna toisten surra rauhassa... sitten sitä kuuleekin jo olevansa epäempaattinen paskapää, jonka pitäisi jättää toiset rauhaan

 

[Istafra]

Jos päättäisin kertoa kaikki elämässäni tapahtuneet asiat ja omituiset sattumukset yhtäkkiä jollekin puolitutulle, ei minuakaan uskottaisi.
Huomiotahan nuo liioittelijat hakevat.