Mitenhän tän otsikon muotoilisi niin ettei kukaan vedä palkoja nekkuun.. kyse siis lapsista..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras.

Vieras
Nyt heti alkoon painotan ettei tarkoitukseni ole mollata ketään tai tuoda ketään jalustalle. Vaan yksin mietiskelen voiko jokin olla pielessä..
Ja toivoisin että joku asiallisesti tätä minun kanssa miettisi..

Elikkäs minulla ja kaverilla on noin vuoden ikäerolla lapset. Kaverin lapsi on miltei 2v ja kuopukseni 1v2kk.
Ja kuopus on taitavampi kuin tämä melkein 2vuotias. Osaa potkia palloa, osaa heittää sitä, osaa sanoa selviä sanoja useampia .. noissa nyt muutama esimerkki.
Kun taas tämä kaverin 2v ei puhu vielä mitään (tiedän kaikki kehittyy eri tahtiin, oma esikoinenkin puhui vasta 2vuotiaana) mutta ei edes yritä puhua. Yleensä on vaan ja öllöttää, ei lähde leikkiin toisten lasten kanssa. Oikeastaan lapsi näyttäisi koko ajan olevan ihan omassa maailmassa.

Nämä vanhemmat ihmettelee miksi lapsi ei ala puhua, tuottaa selviä sanoja. Tämä 2v syö vielä tuttia päivälläkin ihan silloin kun haluaa. Ja meillä lapsella on tutti vaan unituttina yöllä.
Kaveri sanoi että hänen on pakko antaa lapsen syödä tuttia kun komentaa hänet sen antamaan... siis mitä?? lapsi komentaa äitiä antamaan tutin..

Tuo kaverin lapsi syö vielä tuttipullosta maitoa ja saa sen myös sänkyyn illalla ja yöllä lämmitetään lisää jos pyytää.

Esimerkiksi pihalla ei saa ottaa yhtään juoksuaskelta vaan heti kun koittaa lähtee juoksemaan niin äiti kieltää juoksemasta. Kun siinä samassa oma lapseni viiletää juosten pitkin pihaa..


Olenkin siis alkanut miettiä et onks nää vanhemmat omalla toiminnalla hidastanut ja estänyt tätä lapsen kehitystä?
Tottakaihan jokainen kehittyy omaan tahtiin mut musta jotenkin tuntuu et tää johtuu vanhemmista..

Mua vähän harmittaa sen lapsen puolesta kun on aina niin tyyni ja hiljaisen rauhallinen vaikka selvästi uteliaisuutta riittäs enempään.. ja kun haluaisi juosta toisten lasten kanssa niin ei saa juosta - ja sitten tän lapsen into taas häviää..

eikä tämmösestä asiasta nyt voi mennä mitenkään sanomaan kaverille, koska "riitahan" siitä tulisi.
 
no ehkäpä kaverisi toimii joissakin asioissa väärin, mutta typerää verrata lapsia toisiinsa, oli ikä sitten mikä tahansa.
esikoiseni kehittyi nopsaan tahtiin kielellisesti ja kädentaidoillaan, kävely,pallonpotkimen ym. tuli vähän myöhemmin, kuopus ,taas oli aikaisin liikkeellä ja on liikunnalisesti todella lahjakas, mutta puheenkehitys oli hiukan myöhässä, sanoi 2-vuotiaana ihan pari sanaa vain, nyt nelivuotiaana puhua pälpättää paljon, mutta osa kirjaimista vielä kateissa.
 
hmm.. mä ku vertaan meidän nyt vajaa 3v esikoista ja 10kk ikäistä lastamme ni eron huomaa ainaki siinä et esikoinen kehittyi monessa asiassa hitaammin mitä tämä 10kk ikäinen. Esimerkillä on lapsen oppimisessa merkitys.
esim. meil esikoisella tuli ensimäiset sanat (esim äiti 1v2kk iässä), kun taas tämä nuorempi sanoo jo nyt esim äiti, isä, masi=kissa ja anna. Esikoinen sai 1v lahjaksi potkuauton ja oppi ajamaan sillä 1½v:nä ja tämä nuorempi huruuttelee jo nyt ympäri taloa. Isomman esimerkki on monessa suhteessa merkityksellinen. Mitä isompi edellä, sitä pienempi perässä niin ja meil kumpiki on tyttöjä
 
En vertaile VERTAILEMALLA.. vaan mä olen huolissani siitä, että kaveri estää tämän lapsen kehittymistä.
Kuten esimerkiksi tuon juoksemisen kieltäminen .. niin aikas älytöntä kieltää lasta juoksemasta. Ei ihme jos vaan on ja öllöttää jos kaikki kielletään ja ollaan ylisuojelevaisia. Ja tuo juokseminen ei oo ainut juttu.
 
Asiat, jotka mun silmääsi osui, oli juoksemasta kieltäminen ja lapsen käskyihin myöntyminen. Eli varmasti jotkut toimet hidastavat "kehitystä", mutta lapset ovat tosiaan erilaisia. Eihän sitä tarvitse oppia puhumaan, jos muutenkin saa palvelua :)
 
Voi hyvinkin olla, että liikaa vahtimalla ja huolehtimalla vanhemmat hidastavat tuota kehitystä, mutta en sitten tiedä lopputuloksen kannalta, onko sillä väliä. Jossain vaiheessa tuo lapsi nuo taidot kuitenkin oppii.
Jos aisasta meinaat ystävällesi sanoa, niin ole varovainen, tuollaisista asioista moni loukkaantuu varsin helposti.
 
Voi hyvinkin olla, että liikaa vahtimalla ja huolehtimalla vanhemmat hidastavat tuota kehitystä, mutta en sitten tiedä lopputuloksen kannalta, onko sillä väliä. Jossain vaiheessa tuo lapsi nuo taidot kuitenkin oppii.
Jos aisasta meinaat ystävällesi sanoa, niin ole varovainen, tuollaisista asioista moni loukkaantuu varsin helposti.

Joo en mä varsin kehtaa mennä sanomaan, mutta mua niin harmittaa lapsen puolesta kun intoa olisi leikkiä muiden kanssa mutta kaiken kivan äiti kieltää. kiipeilen, juoksun.. on niin ylesuojelevainen.. heti kun jotain vaikka koittaa kiivetä niin äiti on hui hui nyt sattuu..
 
Musta olis kamalaa jos joku mun kaveri puhuis meistä tällasta..

Meillä siis 1v2kk ja 2v2kk vanhat lapset, molemmilta luovuttiin tutista vasta pari päivää sitten, unimaidot saavat vielä pullosta molemmat, käyvät satunnaisesti potalla (isompi osaa jo pidättää mutta aina ei halua olla ilman vaippaa, enkä mä todellakaan pakota). 2-vuotias alkoi puhumaan "kunnolla" vasta parisen kk sitten. Ja kyllä, jos lapset juoksentelevat jossain missä näen selkeitä vaaranpaikkoja etenkin tuolle parivuotiaalle reikäpäälle, niin kiellän juoksemasta.. Pienempi osaa varoa, isompi taas ei katso yhtään minne sinkoilee ja jos jotain voi käydä, niin yleensä se hälle käy.
Pienempi on kyllä rauhallisempi, tarkkaavaisempi jo luonnostaan ja osaa tehdä vaikka mitä.. Mm. syö itse (isompi sotkee syödessään edelleen enemmän), juo tavallisesta mukista itse, potki palloa jo kesällä (isompi oli 1,5-vuotias kun tajusi tämän), osaa piirtää paperille (kun isommalta meinaa karata mopo käsistä siinäkin), ja kuuntelee kun luen kirjaa (isompi jaksaa vasta nyt keskittyä)... ym.

Ei nyt ihan samanlaista kuin ap:n kuvailemassa perheessä, mutta ideana jokatapauksessa: anna olla, keskity omaan lapseesi.
 
Musta olis kamalaa jos joku mun kaveri puhuis meistä tällasta..

Meillä siis 1v2kk ja 2v2kk vanhat lapset, molemmilta luovuttiin tutista vasta pari päivää sitten, unimaidot saavat vielä pullosta molemmat, käyvät satunnaisesti potalla (isompi osaa jo pidättää mutta aina ei halua olla ilman vaippaa, enkä mä todellakaan pakota). 2-vuotias alkoi puhumaan "kunnolla" vasta parisen kk sitten. Ja kyllä, jos lapset juoksentelevat jossain missä näen selkeitä vaaranpaikkoja etenkin tuolle parivuotiaalle reikäpäälle, niin kiellän juoksemasta.. Pienempi osaa varoa, isompi taas ei katso yhtään minne sinkoilee ja jos jotain voi käydä, niin yleensä se hälle käy.
Pienempi on kyllä rauhallisempi, tarkkaavaisempi jo luonnostaan ja osaa tehdä vaikka mitä.. Mm. syö itse (isompi sotkee syödessään edelleen enemmän), juo tavallisesta mukista itse, potki palloa jo kesällä (isompi oli 1,5-vuotias kun tajusi tämän), osaa piirtää paperille (kun isommalta meinaa karata mopo käsistä siinäkin), ja kuuntelee kun luen kirjaa (isompi jaksaa vasta nyt keskittyä)... ym.

Ei nyt ihan samanlaista kuin ap:n kuvailemassa perheessä, mutta ideana jokatapauksessa: anna olla, keskity omaan lapseesi.

ainiin.. ei osaa myöskään syödä itse. Kun taas meillä menee jo mainiosti.
 
Yksi ystäväni käyttäytyy vähän samalla tavoin ylisuojelevasti tyttäreensä. Mitään ei saa tehdä, kaikkea pitää varoa, kaikki tehdään lapselle valmiiksi ja suurin piirtein äidin jalassa on roikuttava näkyvillä ja vahdittavissa joka hetki. Olen monta kertaa miettinyt, että ei mikään ihme, että monet naiset ovat vielä aikuisenakin niin arkoja, kun lapsesta saakka opetetaan avuttomaksi.
 
Yksi ystäväni käyttäytyy vähän samalla tavoin ylisuojelevasti tyttäreensä. Mitään ei saa tehdä, kaikkea pitää varoa, kaikki tehdään lapselle valmiiksi ja suurin piirtein äidin jalassa on roikuttava näkyvillä ja vahdittavissa joka hetki. Olen monta kertaa miettinyt, että ei mikään ihme, että monet naiset ovat vielä aikuisenakin niin arkoja, kun lapsesta saakka opetetaan avuttomaksi.

Sanos muuta.

Mutta eipä tämmöisestä voi mennä toiselle sanomaan, on vaan oltava hiljaa.
 
sanoit ettet vertailemalla vertaile, mutta silti joka asiaan toteat, että meillä menee jo mainiosti :D

ootko sä jotenkin kateellinen tälle ystävällesi kun hän ei kanna huolta tuttien vieroituksista, puheenkehityksistä tai muusta tietyn ikäkauden osaamisista.
kylä se lapsi aivan varmasti jossain vaiheessa oppii.

mitä tulee tohon juoksemisen kieltämiseen, niin siihenhän voi olla jokin syy, ehkä lapsi on satuttanut itsensä pahasti ja ädille on jäänyt pelko, itselläni on tukehtumisen pelko, vahdin kuin haukka lasten syömisiä ja pilkoin todella pitkään ruokia sellaiseksi, että eivät varmasti tukehdu ruokaansa, edelleen meillä 5v. ja 6v. on kielletyllä listalla peukalonpäätä suuremmat kovat namit.

ystäväni lapsi on joskus tukehtunut ja siitä kammoni varmasti juontuu.
 
Itse varmaan sanoisin lapsen äidille, että anna lapsen juosta sehän tekee vaan hyvää tai jotain sinne päin. Tutista sanoisin myös jotain kannustavaa sävyyn, en moittivasti. Säälittää tuollaiset lapset, joita vanhemmat paapovat ja varjelevat liikaa ja jatkossa voi tulla hankaluuksia, kun lapsen motoriset taidot (myös suun mototiikka) eivät ole päässeet kehittymään normaalisti ja näitä lapsia näkee nykyään ihan liikaa ja sitten käydään terapeuteilla ja yhteiskunta maksaa.
 
Itse varmaan sanoisin lapsen äidille, että anna lapsen juosta sehän tekee vaan hyvää tai jotain sinne päin. Tutista sanoisin myös jotain kannustavaa sävyyn, en moittivasti. Säälittää tuollaiset lapset, joita vanhemmat paapovat ja varjelevat liikaa ja jatkossa voi tulla hankaluuksia, kun lapsen motoriset taidot (myös suun mototiikka) eivät ole päässeet kehittymään normaalisti ja näitä lapsia näkee nykyään ihan liikaa ja sitten käydään terapeuteilla ja yhteiskunta maksaa.

mu veljeni söi tuttia 80-luvulla 7vuotiaaksi asti, koskaan ei ole yhtäkään reikää ollut ja hampaat on ihan suorat, samoin puheenkehitys on ollut ihan normaalia.
 
Hmmmm.. Miksi vertaat omaa tokaa lastasi ystäväsi esikoiseen? Miksi et vertaa omaa esikoistasi tähän ystäväsi esikoiseen? Yhdessä lauseessa toteatkin, että oma esikoisesikin puhui vasta pari vuotiaana... Teillähän on esikoisesi myötä kuopukselle esimerkki, jota matkia. Luonnollisesti toiset lapset oppivat asiat nopeammin kun on malliesimerkki kotona.
 
Itse varmaan sanoisin lapsen äidille, että anna lapsen juosta sehän tekee vaan hyvää tai jotain sinne päin. Tutista sanoisin myös jotain kannustavaa sävyyn, en moittivasti. Säälittää tuollaiset lapset, joita vanhemmat paapovat ja varjelevat liikaa ja jatkossa voi tulla hankaluuksia, kun lapsen motoriset taidot (myös suun mototiikka) eivät ole päässeet kehittymään normaalisti ja näitä lapsia näkee nykyään ihan liikaa ja sitten käydään terapeuteilla ja yhteiskunta maksaa.

Ei muuta kuin porukalla hippaleikkiä pihalle. Aikuiset mukana tottakai. Liian usein äidit varsinkin keskittyy vaan siihen kieltämiseen ja hyssyttelyyn kun vois pitää hauskaa yhdessä lasten kanssa. Seuraavan kerran kun ap tapaat tätä äitiä lapsineen niin otappa kaikenlaista pihapeliä ym motorista tekemistä mukaan, puuhaatte porukalla!
Itse huomasin viimeksi huimalassa miten kuopuksen antoi mennä ihan reilun välimatkan päässä ties minne (siis siellä minihuimalan puolella) kunhan näköyhteys säilyi, esikoisen kanssa olin varmasti myös varovaisempi vaikken kyllä mikään hössöttäjä ja kieltäjä ole koskaan ollutkaan. Esikoinen on tässä harmillisessa asemassa että se esimerkki puuttuu, koska lapsen esimerkki on paljon mielenkiintoisempaa kuin aikuisen.
Ja muuten jos oletta paljon yhdessä niin onhan se lapsillekin hieman hämmentävää jos teillä on erilaiset säännöt. Voisit joskus ottaa kaverisi kans puheeksi että "olisi varmaan selkeämpää lapsille jos oltais samoilla linjoilla..." koska jos toinen kieltää kaiken ja toinen antaa tehdä niin onhan se lapselle kaikista sekavinta ja pahinta!
 
Hmmmm.. Miksi vertaat omaa tokaa lastasi ystäväsi esikoiseen? Miksi et vertaa omaa esikoistasi tähän ystäväsi esikoiseen? Yhdessä lauseessa toteatkin, että oma esikoisesikin puhui vasta pari vuotiaana... Teillähän on esikoisesi myötä kuopukselle esimerkki, jota matkia. Luonnollisesti toiset lapset oppivat asiat nopeammin kun on malliesimerkki kotona.

Aijaa, meillä on ollut ihan päinvastoin :). Esikoinen osasi 'kaiken' jo tosi pienenä, kuopus on ollut perheemme vauva ja ehkä siksi oppinut asioita siskoaan myöhemmin (tai sitten siitä yksinkertaisesta syystä että on oma yksilönsä eikä siskonsa klooni...).

Mitä itse aiheeseen tulee, niin ap; 2-vuotiaalla on vielä vaikka kuinka paljon aikaa oppia asioita. Ehkä vanhemmat on vähän ylisuojelevia, mutta ei se lapsen kehitystä varmaan hidasta. Ja tuttiakin saa tuonikäinen vielä syödä, ei se 24/7 suussa kuitenkaan ole.
 
Et ehkä tietoisesti ole tarkoittanut vertailla lasta omaasi, mutta vertaat silti koko ajan. Aivan kuin haluaisit että kaikki tehdään sinun tavallasi, joka on mielestäsi se ainoa ja oikea ja näin varmasti onkin nimittäin SINUN LAPSILLESI.
Ei tuossa nyt kuulosta olevan mitään epänormaalia, ihan tavallista ensimmäisen lapsen äidin käytöstä ja nimenomaan kuulostaa siltä, että äiti välittää. Ei lapsi siihen normaaliin ylisuojelevuuteen kuole tai vahingoitukkaan oppii vaan sitten myöhemmin, mutta oppii varmasti jos on normaali terve lapsi ja ihan varmasti ehtii vielä juosta.
Kyllä se lapsi enemmän vahingoittuu jos kukaan ei välitä tai suojelu kuin siihen että suojellaan liikaa. Toki ääripäässä tuo suojelevuuskin voi mennä yli, mutta toi sun kuvailema tilanne ei ihan vielä kuulosta siltä.
Annetaan kaikkien äitejen olla äitejä ja hoitaa asiat omalla tavalla jos ne ei oikeasti vahingoita lasta.
 
Ihan ymmärrettävää että olet huolissasi lapsen puolesta varsinkin kun näet asiat läheltä. Ja johonkinhan on aina verrattava, jotta pystyy näkemään mahdolliset ongelmat (ja tietysti huomioiden jokaisen yksilöllisen kehityksen). Vanhempia on kyllä joka lähtöön mitä ihmeillisimpine ideologeineen ja kasvatusmetodeineen... kuulostaa hullulta ettei terve 2v. saa juosta ja mellestää ja näin harjoituttaa motorista kehitystään. ja se että olisi joskus satuttanut itsensä juostessa ei ole syy kieltää juoksemasta, lapsille sattuu ja tapahtuu kuten me kaikki vanhemmat tiedämme!

Tuntuu että moni tähän ketjuun vastanneista ovat juuri sitä suppeakatseista suomalaista hiirulaista, jotka haluavat visusti pitää omat asiat ominaan ja mihinkään muiden asioihin ei puututa. Ollaan vaan hissukseen ja huolehditaan omista asioista...

Sinuna yrittäisin keskustella asiasta ystäväsi kanssa ja ihmetellä suoraan miksi toimii tuolla tavalla, etu on kuitenkin lapsen ja sehän on kaikkein tärkein.

ja sille jonka veli söi tuttia 7-vuotiaaksi: ei se mitään ettei hampaat kärsinyt, mutta VOI POIKA PARKAA, MAHTOI OLLA SUOSITTU KAVEREIDEN KESKEN! Vanhemmat olivat varmaan ylpeitä aikaansaannoksestaan...
 
Mun veljeni on vähän tuollainen kuin ap:n kaveri. Me tosin ollaan sen verran läheisiä ja suorapuheisia, että ihan selvin sanoin ollaan puhuttu aiheesta ja naurettu sille. Veljeni siis katselee suunnilleen suu auki kauhuissaan kun meidän lapset kiipeilee puissa, kun mun taas ei tulisi mieleenkään kieltää 2 v:tä kiipeämästä itse tuolille ettei vaan satuta. Näin kärjistettynä.

Silti mä uskon että meidän molempien lapsista tulee ihan normaaleita menijöitä, kehittyvät eri asioissa eri tahtiin tietysti. :)
 

Yhteistyössä