Mitenkähän tästä taas selviää..

[surusilmä]

Ei voi ymmärtää eikä käsittää.. Mies ystävä ei enää tiedä mitä haluaa. Lupas viikonlopun aikana selvittää ajatuksensa. mutta täähän on jo melko selvä juttu, että rakkaus loppuu. Ei kai sen tarvisi miettiä, jos olisi varma tunteisaan Mut varmaan on tuomittu yksin elämään kun pettymyksiä pettymysten perään. Just kun itse olisi ollut täysin valmis elämänsä jakamaan ja tosissaan matkassa. Miten tään jaksaa käydä taas yli

 

[Anne]

Kyllä sä jaksat ja selviät. Elämä vaan on ihan perseestä.

 

[Terveisiä maalta]

surusilmä:

täähän on jo melko selvä juttu, että rakkaus loppuu. Ei kai sen tarvisi miettiä, jos olisi varma tunteisaan

Tässähän sä sen sanot jo itsekin. Ei kun eteen päin vaan. Kyllä se vielä joku kaunis päivä...

 

[riivattu mama]

Ei voi ymmärtää eikä käsittää.. Mies ystävä ei enää tiedä mitä haluaa. Lupas viikonlopun aikana selvittää ajatuksensa. mutta täähän on jo melko selvä juttu, että rakkaus loppuu. Ei kai sen tarvisi miettiä, jos olisi varma tunteisaan Mut varmaan on tuomittu yksin elämään kun pettymyksiä pettymysten perään. Just kun itse olisi ollut täysin valmis elämänsä jakamaan ja tosissaan matkassa. Miten tään jaksaa käydä taas yli

täältä tipahtelee tonnettain vertaistukea!

itsellä juhannuksena tuli avoero... yksinäisyys on helvetillinen.. jaksuja... :hug: :hug: :hug:

 

[Non compos mentis]

Sen kerran kun tuolta tuntui, mua auttoi musiikki. Oli vielä ankea ja sateinen syksy, kun juttu lopahti. Kliseenomainen suorastaan. Tulimme Maximista katsomasta erästä ranskalaista elokuvaa ja siinä hän sitten sanoi haluavansa olla vain ystävä. Sanoin heipat ja lähdin kävelemään poispäin hänen jatkaessa Skattalle. Oli jo hämärää, katusoittaja soitti trumpettia, jotain surullista, minä itkin ja alkoi sataa.

Vietin jonkin aikaa täysin erakoituneena ja keskittyen vain opintoihin. Sitten tuli hetki, jolloin mulla oli liput oopperaan äidilleni ja itselleni, mutta äidilleni tuli viime hetken este ja tietäen ko. miehen olevan ainoa ystäväpiiristäni, joka sietää oopperaa, pyysin häntä mukaani. Hän lähti, vaikka kyseessä oli L'elisir d'amore.

Tuosta jo aikaa muutama vuosi. Olemme erittäin hyvät ystävät nykyään. Juhannuksenkin vietimme yhdessä. Hän on ihana ihminen ja on mahtavaa, että hän on ystäväni. Anna aikaa.

 

[clivia]

Miehet on kaikki tollasia,siihen on vaan sopeuduttava tai elettävä yksin.

 

[vieras]

Mulla oli sama tilanne joku vuosi sitten, ja nyt kiitän sitä miestä joka noin teki, löysin nykyisen ihanan miehen, jonka kanssa odotamme vauvaa ja häät tulossa ja olen tosi onnellinen! Tiedän ettei tää nyt lohduta, mutta kyllä se siitä vielä selviää, tuntuu kyllä pahalle. Tsemppiä!!!

 

[surusilmä]

Ei voi ymmärtää eikä käsittää.. Mies ystävä ei enää tiedä mitä haluaa. Lupas viikonlopun aikana selvittää ajatuksensa. mutta täähän on jo melko selvä juttu, että rakkaus loppuu. Ei kai sen tarvisi miettiä, jos olisi varma tunteisaan Mut varmaan on tuomittu yksin elämään kun pettymyksiä pettymysten perään. Just kun itse olisi ollut täysin valmis elämänsä jakamaan ja tosissaan matkassa. Miten tään jaksaa käydä taas yli

täältä tipahtelee tonnettain vertaistukea!

itsellä juhannuksena tuli avoero... yksinäisyys on helvetillinen.. jaksuja... :hug: :hug: :hug:

Tuhannesti kiitos... Tuntuu vaan niin kamalalta ku vihdoin oli kahden vuoden jälkeen kaikki hyvin..