Mites muilla menee omien ja miehensä vanhempien kanssa?

["..."]

Mielestäni on outoa, että ette voi olla siellä mökillä yhtä aikaa. Jos vanhemmat vielä menevät kotiinsa nukkumaan, niin eikö olisi kiva viettää aikaa yhdessä.
Niin meillä tehdään, vaikka hermot välillä kiristyvätkin niin omien kuin miehen vanhempien kanssa.

 

[Kerpele]

Hyvin olet ratkaissut ongelman. Minäkin olen miettinyt tota, et lopettaisin yrittämästä pitää välejä. Jos toiset ei halua olla väleissä, ni ei sitten. Tunnan vaan painostusta, että en ole sellainen ihminen kuin he minun haluaisivat olla.

Mun anoppi on sellanen että kuvittelee ilmeisesti mun vittuilevan hälle jatkuvasti ja sitten vittuilee mulle... Todella huono itsetunto sillä tädillä, enkä sitten lopulta enää jaksanut yrittää kehittää mitään juteltavaa kun nenä nyrpistyy joka ikisestä mun lauseesta ja hetken päästä arvostelee mua.

Nykyään oon lähinnä hiljaa..

Viimeisin veto oli kun puhuttiin ompelija-artesaanikoulutuksesta ja sanoin että kun kestää hyvällä tsäkällä aikuiskoulutuksena sen pari vuotta, niin tätönen oikein suuttui että kun hänen siskonmiehenveljenkummitytön kaima ainakin kävi sen ja sen koulun että hänestä tuli ompelija-artesaani. Ja mä olin ihan että :O Mitähän mä sille mahdan että nykyään ainakin se on ihan normi ammattikoulupohjainen koulutus... Ja mä luulin ettei sentään koulutuksesta puhuminen voi aiheuttaa ainakaan mitään närää Näköjään voi... Se on oikeasti ihan sama mitä mä siellä ollessa sanon niin aina mä olen jotenkin väärässä tai loukkaan häntä.

 

[J-Annika]

Mun äitiin on tällä hetkellä vähän jäätävät välit, ja isääni en ole nähnyt 20 vuoteen. Appi asuu ulkomailla uuden perheensä kanssa, Anoppi 20 km päässä, mutta tekee töitä 70h viikko eli nähään n. kerran kk. Miehellä 3 veljeä suomessa - ei nähdä koskaan (en tiedä miksi), kun vain jos mennään syömään anopille. 2 veljeä ulkomailla eli niitä ei nähdä ikinä.. Ja mulla kaksi siskoa 700km päässä joiden kanssa välit mennyt äidin takia. Eli joo. Ei hirveästi ole lähisukua tässä perhe-arjessa mukana. Ottaa niin päähän!!

Ei siis ole riitoja niiden miehen veljien kanssa. Miehet vaan ei pidä toisiinsa mitään yhteyttä enkä taas osaa soitella niiden avovaimoille ja kenelläkään muulla ei ole lapsia niin ei olla yhtään samalla "tasolla"

 

["vieras"]

Mun anoppi on sellanen että kuvittelee ilmeisesti mun vittuilevan hälle jatkuvasti ja sitten vittuilee mulle... Todella huono itsetunto sillä tädillä, enkä sitten lopulta enää jaksanut yrittää kehittää mitään juteltavaa kun nenä nyrpistyy joka ikisestä mun lauseesta ja hetken päästä arvostelee mua.

Nykyään oon lähinnä hiljaa..

Viimeisin veto oli kun puhuttiin ompelija-artesaanikoulutuksesta ja sanoin että kun kestää hyvällä tsäkällä aikuiskoulutuksena sen pari vuotta, niin tätönen oikein suuttui että kun hänen siskonmiehenveljenkummitytön kaima ainakin kävi sen ja sen koulun että hänestä tuli ompelija-artesaani. Ja mä olin ihan että :O Mitähän mä sille mahdan että nykyään ainakin se on ihan normi ammattikoulupohjainen koulutus... Ja mä luulin ettei sentään koulutuksesta puhuminen voi aiheuttaa ainakaan mitään närää Näköjään voi... Se on oikeasti ihan sama mitä mä siellä ollessa sanon niin aina mä olen jotenkin väärässä tai loukkaan häntä.

Artesaani on ammattikoulunimike. Artenomi on amk.

 

[mama the strange]

Omiin vanhempiini erittäin lämpimät välit. Asutaan lähekkäin ja nähdään useita kertoja viikossa.

Miehen vanhempiin välit ovat normaalit. Olisivat varmasti läheisemmätkin, jos ei välimatka vaivaisi.

Myös kummankin kaikkien sisaruksien kanssa on hyvät välit. Mun sisaruksia nähdään kuitenkin huomattavasti useammin, kuin miehen. Johtunee meidän yliläheisestä suvusta. Miehen suvussa välit pidetään etäisempiniä.

Vietetään muuten paljon aikaa mun vanhempien mökillä koko porukka (me, mun vanhemmat ja sisarukset perheineen) sulassa sovussa. Varmaan ainakin lyhtaikainen mökkeily onnistuisi myös miehen vanhempien kanssa. Ollaan aina miehen äidillä yötä, kun käydään miehen kotipaikkakunalla ja mitää ongelmia ei ole ilmennyt.

Ex-anoppi olikin sitten asia erikseen....

 

["vieras"]

Omiin vanhempiini suhde on ihan ok, tosin vierailla pitäisi useammin kun eivät niin hirveän kaukana asukaan meistä.

Miehen vanhempiin suhde on minun osaltani todella väkinäinen, en tule oikein toimeen anopin kanssa.
Ei meillä mitään riitaa ikinä ole vaan olemme vain niin täysin eri planeetoilta ettemme tunnu oikein ymmärtävän toisiamme. Omat mielipiteeni ovat lähes 100% päinvastaisia ja muutenkin perheenjäsenien keskenäiset välit ovat todella omituiset.
Esim. mieheni ei tiedä aina missä hänen veljensä asuu.

 

["ilona"]

Oman isän kanssa tiet erkani yli 10 vuotta sitten, äidin kanssa on hyvät ja molemmin puolin kunnioittavat välit eikä isompia hankauksia ole ollut. Anopin kanssa välit meni poikki reilun kuuden vuoden yrittämisen jälkeen. Perimmäinen syy kai oli et en ikinä kelvannu puolisoks hänen ainoalle kultapojulleen. Siitä syystä sain niskaani kaikenlaista kakkaa kunnes tuli lopullisesti mitta täyteen ja pistin välit poikki. Olisin tehnyt ratkaisun jo aikaisemmin jos olisin tiennyt miten paljon elämänlaatuni paranee sen myötä. Päätöstä lykkäsin vuosia koska uskoin vakaasti että laiha sopu on parempi kuin lihava riita mutta tässä tapauksessa se menikin toisin päin. Nyt menee siis anopin kans erinomaisesti kun ei olla nähty yli puoleen vuoteen... Apen kanssa pärjää kun laittaa tarpeeks toisesta korvasta ulos...

 

[erinys]

en ole tekemisissä isäni kanssa, äidin kuolemasta about 10v, miehen vanhemmat on ihan jees, on ollut pientä kahnausta, mutta ovat pojalle ihanat isovanhemmat ja paljon meitä auttaneet, anoppi on tunkeileva luonne, soittaa pojilleen joka päivä iltaisin ja heti, jos ei vastaa, tulee viestiä, onko kaikki ok... huokaus... ostavat paljon tavaraa ja aina jotain tuomisia, kun tulevat käymään, nähdään viikottain.

 

[jassåå]

isäni kanssa en ole missään tekemisissä, äitini kanssa on hyvät välit nykyään. Appiukon kanssa tulen hyvin toimeen, anopin kanssa taas harvemmin, kun se on aina kännissä ja vittuilee.

 

[Rähinä-Reetta]

Hyvin tällä hetkellä.

 

[2good2be4gotten]

Isän kanssa en ole missään tekemissä, äitini kanssa jonkin verran. Anopin kanssa ollaan harvoin tekemisissä, todella mukava ihminen mutta käyttää kaiken aikansa tyttäreensä ja hänen lapseen, joten ei käy katsomassa poikansa lapsia. Appiukon kanssa soitellaan suht usein, välit ovat todella hyvät mutta hän ja poikansa eivät aina ole tekemisissä keskenään.

Mutta kenestäkään näistä ei ole esim. hoitajaksi lapsille, varsinkaan pienille. Appiukko tarjoaa aina apuaan muuten.

 

[Tuhkimo81]

No meillä anopin kanssa ei aluksi ajatukset menneet ihan yksiin. Anopista järkyttävää, että hänen poikansa pesee pyykkiä, imuroi, tiskaa jne (kun muutti Suomeen mun luokse ja oltiin seurusteltu jo etänä pitkään). Heillä kun kotona ollut aina (varsinkin, kun lapset vielä asuneet kotona) käynyt siivooja. Ja heillä miehet ei muutenkaan tehneet mitään kotitöitä. Mutta nyt myöhemmin anoppi on ymmärtnyt, että meillä myös miehet/pojat osallistuvat kodin töihin.
Tietenkin myös anopista varmaan tuntunut kauhealta, kun poika rakastuukin naiseen, jolla pieni vauva (tai olin raskaana ku tavattiin). Ja poika rakastuu naiseen, joka uskaltaa sanoa vastaankin ja kertoa oman mielipiteensä.
Appiukko sitten taas on vaan. Hän on kyllä perheen pää, mutta ei hänen kanssaan niin tule mistään asioista keskusteltua. Appi ku ei keskustele edes nuorimman poikansa kanssa mistään, sen jälkeen kun tämä kertoi olevansa homo. Kaikesta yleisestä vaan apen kanssa tulee puhuttua. Small talkia.

Nykyään tullaan siis tullaan todella hyvin toimeen anopin kanssa. Ehkä sekin auttaa, että nähdään ehkä noin 3-4 kertaa vuodessa. Tosin sillon ollaan melko tiiviisti 1-2 viikkoa yhdessä. Asuvat siis eri maassa.

Mies tulee toimeen mun äitini, isäpuolen, isän ja isän naisystävän kanssa ihan hyvin. Aluksi hankaloitti yhteisen kielen löytäminen. Äitini ja isäni, kun eivät ole koskaan oikeen lukeneet englantia. Isäpuoleni kuitenkin osaa hyvin puhua. Ja nyt miehenikin jo oppinut suomenkielen, joten tulevat hyvin jo toimeen myös.

Myös sisarusten kanssa tullaan hyvin toimeen. Mä olen erittäin läheinen sisarusteni kanssa ja vieraillaan puolin ja toisin toisten luona. Mies taas läheisempi siskonsa ja nuoremman veljensä kanssa, jotka meilläkin puolisoineen vierailevat useammin kuin vanhin veli puolisoineen ja lapsineen. Miehen veljen vaimon kanssa meillä ei oikein ainan yhteistä säveltä löydy, mutta ei tosin nähdäkään kovinkaan usein, ehkä kerran vuodessa. Tosin miehen veljeä ja heidän lapsiaan nähdään useammin, ku he yleensä käyvät samaan aikaan kylässä miehen lapsuuden kodissa kuin me. Tämä vaimo ei vaan aina jaksa matkustaa vaan yhden viikonlopun vuoksi (töiden vuoksi ei pysty pidempään olemaan yleensä).

Anoppikin joskus sanonut, että mä olen se joka aina tekee jotain kun ollaan heillä kylässä, kun tämä miehen veljen vaimo istuu vaan ja odottaa, että saa palvelua. Miehen veljen vaimo siis kasvanut samoissa piireissä kuin he ja siivojia yms riittäänyt.

Veikkaan, että meillä myös välimatka auttaa pärjäämään hyvin. Osaa aina henkisesti valmistautua, että nyt ollaan tiiviisti taas yhdessä. Onneksi anoppi tajunnut, että minä ja mieheni päätetään miten lapset kasvatetaan jne. Ei ole sihen puuttunut, muuta kuin kysyttäessä ja hieno tunteisesti osannut neuvoa. En ainakaan ole kokenut sanomisia pahana ja olen tehnyt niin kuin itse parhaalta tuntuu.

 

["Vieras"]

Älkää helkutissa rakentako "tuonne" omaa mökkiä, jos "tuonne" tarkoittaa samaa pihapiiriä. Vähintään 5 km pitää olla välimatkaa.

 

["johanna"]

Omat vanhemmat ovat eronnet jo aikoja sitten ja välit ovat säilyneet molempiin hyvinä. Soittelen äitini kanssa vähintään kerran viikossa ja isänkin kanssa noin parin viikon välein. Välimatkaa on noin 150km molempiin ja näemme noin kerran kuussa. Molemmilla on uudet puolisot, joiden kanssa homma pelaa ok. Isäni puoliso on kaikin puolin ok ja äitini uutta miestä siedän. Ennen suhteeni häneen oli positiivisempi, mutta mukaan on tullut, tai ehkpä se on vaan paljastunut meille muillekin, pienoinen alko-ongelma ja se rassaa mua suunnattomasti.

Mieheni vanhempiin suhde on myös ihan ok. Emme soittele, mutta kyläilemme aina mahdollisuuksien mukaan. Matkaa heille on se samat 150km, he kun asuvat samalla paikkakunnalla kuin omat vanhempani. Anoppi ja appi käyvät myös meillä yökylässä silloin tällöin ja hoitavat lapsiamme mielellään.

Vaikka tämä välimatka välillä rassaa, on se loppujen lopuksi ihan ok. Jos asuisimme lähempänä, olisi ongelmia varmasti enemmän. Sen verran erilaisia olemme kuitenkin ja niin paljon rakastamme omaa rauhaa.