Mites tässä nyt käy kun lapsen isä

[rikkinäinen]

muuttuikin toisenlaiseksi lapsen synnyttyä.!

Vauva kun oli vielä mahassa niin mies puhui kuinka hän auttaisi lapsen hoidossa ja viettäisi aikaa lapsen kanssa.Suunnitteli niitä näitä ja mä uskoin kaiken.
Luulin tyhmänä et kyllä mun mies on ainakin sellanen että ottaa osaa vauvan hoitamiseen yms..

Nyt vauva on 3 kk ja mies ei juurikaan syliin ota,ei vaihda vaippaa,ei vie ulos,ei puhu vauvalle eikä vauvasta.
Ilkeeksi muuttunu,kavereiden kanssa menee ties missä.Öitä pois kotoa.

Kauanko tässä pitäis tällästä kattella?Mies menetti työpaikkansa 2kk sitten,mutta ajattelin että tää olis joku vaihe vaan "tuuletella" pettymystä työpaikan menetyksen vuoksi,mutta ei.

 

[mun muru]

Voi olla että 2kk ei ole riittänyt parantamaan haavoja.
Aika EI paranna yhtään haavaa.. vaan se mitä siinä ajassa tapahtuu.

 

[äiti]

Mun mies vähän samanlainen.Lupasi auttaa mut eipä vaihda vaippaa ei koskaan syöttänyt yms.Jatkuvasti hermo kireällä ja ilkeilee mulle uhkailee aina erolla ja käskee mun pakkaamaan tavarani ja lähtemään pois.

 

[PuoliQ]

Olisko juttelu paikallaan?
Jotkut miehet on kuulemma myös "mustasukkaisia" naisen ja vauvan läheisestä siteestä. Äitihän on vauvalle korvaamaton, varsinkin jos imettää. Sillon jotkut miehet voivat kokea jäävänsä ulkopuoliseksi. Ei tosin ole kokemusta asiasta...

 

[Uskon]

Kyllä sulla on hyvä syy (lapsesi) yrittää saada asiat kuntoon. Itse olen reilu 3 kk ikäisen vauvan äiti, ja kyllä meilläkin otetaan yhteen vauavn hoidosta. Äidille vauvan hoitaminen on paljon luontevampaa, ja helposti äiti ottaa vastuuta enemmän kuin isä kun lapsi on vauva. Minkälainen isä miehelläsi on? Onko osallistuva jne? Mä luulen, että naisella jo hormoonit auttaa "kestämään" vauva-ajan paremmin. Tue miestäsi, ja koita rohkaista tutustumaan vauvaan, pikkuhiljaa voi olla, että isäkin rakastuu lapseen. Tai sitten ei, mutta ainakin olet yrittänyt, eikös?

 

[???]

Mun mies vähän samanlainen.Lupasi auttaa mut eipä vaihda vaippaa ei koskaan syöttänyt yms.Jatkuvasti hermo kireällä ja ilkeilee mulle uhkailee aina erolla ja käskee mun pakkaamaan tavarani ja lähtemään pois.

kui jaksat tollasta??!!

 

[äiti]

Pakko jaksaa ei mahdollisuutta eikä halua alkaa yh-äidiksi.

 

[Timppa]

Pakko jaksaa ei mahdollisuutta eikä halua alkaa yh-äidiksi.

Onko paska parisuhde parempi kuin yksinhuoltajuus? Rahastako se kiikastaa?

 

[väsynyt]

Mun mies vähän samanlainen.Lupasi auttaa mut eipä vaihda vaippaa ei koskaan syöttänyt yms.Jatkuvasti hermo kireällä ja ilkeilee mulle uhkailee aina erolla ja käskee mun pakkaamaan tavarani ja lähtemään pois.

Meillä vähän sama tilanne nykyään. Siis lapsen synnyttyä oli tosi osallistuvainen ja hoitikin vauvaa melkeen enemmän kuin mä itse silloin kun oli kotona. Kovasti toivoi toista vauvaa pienellä ikäerolla ja se toive myös toteutuu kohta. Lapsen tullessa n. 5kk ikään lopetti kaiken, siis ei enää oma aloitteisesti tee mitään ja usein myös pyytäessä kieltäytyy syöttämästä tai vaihtamasta vaippaa.
Meillä myös mies on todella ilkeä mulle koko ajan ja uhkailee erolla ihan jatkuvasti. Ei suostu mistään vakavasti puhumaan, kaikesta alkaa vain riitelemään.
On luvannut olla apuna loppuraskaudesta esikoisen (10,5kk) hoidon kanssa, mut vielä ei ainakaan ole apua näkynyt, nyt rv 36+6. Sit valittaa ja suuttuu jos olen väsynyt enkä jaksa hirveästi makuuhuoneessa touhuta.
Syy miksi tätä kaikkea yritän kestää on se että en varmasti jaksa yksin kahden näin pienen lapsen kanssa, mut toisaalta en ole yhtään varma onko mies apuna lasten hoidossa kun vauva syntyy, et en toisaalta enää ole yhtään varma kannattaako mun jatkaa tätä itseni kiduttamista enää...

 

[äiti]

Osaksi rahasta ja siittä että lapsella pitää olla sekä isä että äiti.

 

[vieras]

Osaksi rahasta ja siittä että lapsella pitää olla sekä isä että äiti.

no paljonpa se lapsi hyötyy isästä joka ei ole läsnä eikä hoida? luulisi että äitikin olisi onnellisempi kun kukaan ei jatkuvasti ilkeilisi eikä olisi öitä poissa yhteisestä kodista... ja isähän sinänsä pysyy isänä, asui se sitten missä hyvänsä. hyvää isää taas ei kaikista saa kirveelläkään.

 

[Timppa]

Osaksi rahasta ja siittä että lapsella pitää olla sekä isä että äiti.

Onhan lapsella isä vaikka se ei samassa osoitteessa asuisikaan.

 

[äiti]

Ei lapsen isä öitä pois kotoa ole ja kyllä hän osittain lasta hoitaa ei tosin syötä vaihda vaippaa tms mut juttelee,leikkii yms.En vain halua jäädä yh-äidiksi.

 

[vierailija]

Aika ei paranna haavoja, vaikka teillä onkin "avoin" suhde". Kumpikin makaa ympäriinsä. Ei paras kasvupohja lapselle yliliberaali /sairas suhde!

Voi olla että 2kk ei ole riittänyt parantamaan haavoja.
Aika EI paranna yhtään haavaa.. vaan se mitä siinä ajassa tapahtuu.

 

[vierailija]

Miehelle asia on iso elämänmuutos. Jos hän ei todella rakasta naistaan ja ole halunnut lasta, on melkoinen ero, että entisestä "seksikkäästä" tyttöystävästä tulee äiti, rinnat vuotaen ym.... Mies, joka todella rakastaa naista ja haluaa lapsen, kokee sen parhaaksi kokemuksekseen. Tiedän omastani. Ei jaksaisi olla päivääkään erossa pienestä. Eli ota parisuhde tarkkailuun, jos tilanne uutuudenviehätyksestä huolimatta jo huono, ei toivoa. Itse ensimmäisen kanssa kokenut. Toinen oli eri.

 

[Flow87 -Los tehottomuus-]

muuttuikin toisenlaiseksi lapsen synnyttyä.!

Vauva kun oli vielä mahassa niin mies puhui kuinka hän auttaisi lapsen hoidossa ja viettäisi aikaa lapsen kanssa.Suunnitteli niitä näitä ja mä uskoin kaiken.
Luulin tyhmänä et kyllä mun mies on ainakin sellanen että ottaa osaa vauvan hoitamiseen yms..

Nyt vauva on 3 kk ja mies ei juurikaan syliin ota,ei vaihda vaippaa,ei vie ulos,ei puhu vauvalle eikä vauvasta.
Ilkeeksi muuttunu,kavereiden kanssa menee ties missä.Öitä pois kotoa.

Kauanko tässä pitäis tällästä kattella?Mies menetti työpaikkansa 2kk sitten,mutta ajattelin että tää olis joku vaihe vaan "tuuletella" pettymystä työpaikan menetyksen vuoksi,mutta ei.

Minusta nyt vähän tuntuu sitlä että se mies purkaa sitä pahaa oloaan sillä että on kiukkuinen ja menee kavereittensa kanssa. Ehkä häntä ahdistaa talous ja pelottaa se että miten pärjätään ku hältä meni työpaikka alta. Anna tilaa ja aikaa ukolle tuulettua ja miettiä asioita. Ja jos on sillä päällä että tahtoo puhua niin kuuntele asia loppuun asti. Uskoisin että se vauvaan suhtautuminen muuttuu jahka saa päänsä selvitettyä ja surunsa surtua. Anna aikaa.

saatan toki olla väärässäki, mutta tuolta se minusta nyt vaikuttas.

 

[Vieras]

Ap: Kuinka paljon miehesi oli ollut tekemisissä pienten lasten kanssa ennen oman lapsen syntymää? Tällä on varmasti monen miehen kohdalla merkitystä... Varsinkin, jos sitä kokemusta ei ole.

Jos minä olisin sinä, kylmästi vain jättäisin vauvan isän hoitoon esim. kauppareissun ajaksi. Kyllä se isä oppii lasta hoitamaan, kun tavallaan on "pakko". Eikä isäkään halua lapsellaan olevan huono olo, varmasti hän parhaansa mukaan yrittää lasta hoitaa sillä välin kun sinä olet poissa. Monesti isät vetäytyvät taka-alalle äidin ollessa paikalla, koska monella äidillä on tapana päällepäsmäröidä huomaamattaan. Seisotaan selän takana, tehdään huomautuksia siitä, miten vaippa laitetaan, onko body rytyssä, kuinka vauvaa nostetaan, työnnetäänkö ruokaa juuri oikealla hetkellä suuhun jne.

Isän ja vauvan suhde kehittyy vain sillä, että he saavat viettää aikaa kahdestaan. Saavat olla keskenään niin kuin haluavat, ilman äitiä. Ja mitä aikaisemmin se suhde lähtee kehittymään, sitä helpommalla sitä tavallaan pääsee. Kynnys varmasti kasvaa ajan myötä, niin isällä kuin äidilläkin.

 

[vierailija]

Onnellinen äiti, vaikkakin yh on parempi kuin huono parisuhde.
Itse olin erittäin varakkaan miehen kanssa ja silti nyt "köyhänä" olen onnellisempi. Myös poikani. Myönsi vasta nyt, ettei oikein koskaan pitänyt exästäni.

Osaksi rahasta ja siittä että lapsella pitää olla sekä isä että äiti.