Eli tilanne on se, että meillä on yksi lapsi, olemme yli 30-vuotiaita (minä alle 35), ja ensimmäistä lasta yritettiin reilusti yli vuosi. Meille ehdittiin jo aloittaa lapsettomuustutkimukset, joista tehtiin siis ne "helpoimmat", eli minulta verikokeet yms ja mieheltä siemennestenäyte. Mitään muuta ei selvinnyt, paitsi siemennesteessä oli jonkin verran vasta-aineita (en enää muista, kuinka paljon), mutta siittiöiden määrä oli runsas. Tulin vasta-aineista huolimatta raskaaksi luomusti, eli luulisi munatorvien olevan auki ja kohdun kunnossa.
Mutta kun asia ei selvinnyt, niin nyt toista lasta yrittäessä on alkanut taas mietityttää. Kannattaisikohan hakeutua tutkimuksiin jo ennen kuin vuosi on tullut täyteen, vai voiko luottaa siihen, että koska ensimmäinenkin tuli, niin voi tulla toinenkin? Nyt olemme yrittäneet kahdeksan kuukautta. Alkaako tämä vaikuttaa taas siltä, että tutkimuksiin ja hoidon tarpeen arviointiin käy tie?
Minulla on säännöllinen kuukautiskierto, ei juurikaan kuukautiskipuja. Olen normaalipainoinen/hoikka, en tupakoi, olen ihan perusterve.
Ja miten muuten, saako julkiselta puolelta lapsettomuushoitoja, jos on jo yksi lapsi ennestään? Vaikuttaako hoidon saamiseen se, löytyykö tutkimuksissa hedelmällisyyttä alentavia tekijöitä?
Mutta kun asia ei selvinnyt, niin nyt toista lasta yrittäessä on alkanut taas mietityttää. Kannattaisikohan hakeutua tutkimuksiin jo ennen kuin vuosi on tullut täyteen, vai voiko luottaa siihen, että koska ensimmäinenkin tuli, niin voi tulla toinenkin? Nyt olemme yrittäneet kahdeksan kuukautta. Alkaako tämä vaikuttaa taas siltä, että tutkimuksiin ja hoidon tarpeen arviointiin käy tie?
Minulla on säännöllinen kuukautiskierto, ei juurikaan kuukautiskipuja. Olen normaalipainoinen/hoikka, en tupakoi, olen ihan perusterve.
Ja miten muuten, saako julkiselta puolelta lapsettomuushoitoja, jos on jo yksi lapsi ennestään? Vaikuttaako hoidon saamiseen se, löytyykö tutkimuksissa hedelmällisyyttä alentavia tekijöitä?