Mitkä on mun vaihtoehtoni, vai onko niitä edes?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmailija tällä kertaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmailija tällä kertaa

Vieras
Mun esikoisella ja kuopuksella eri isät, kuopuksen isän kanssa ollaan yhdessä, vaikkei yhdessä asutakaan.
Sunnuntaina kävi niin ikävästi, että esikoiseni 5v. tyttö jotain riehui pehmoleluillaan ja osui miestäni silmään, jonka seurauksena mies löi esikoistani avarilla päähän, ymmärtääkseni aika lujaa. Olin selin heihin, joten en nähnyt tapahtumaa suoranaisesti.
Olen mielestäni pitkäpinnainen ihminen, enkä ole koskaan kokenut, ettenkö jaksaisi lapsiani yksin hoitaa. Todella harvoin menetän malttini, ja olen aina pyrkinyt selvittämään asiat heti puhumalla. Tuon lyömisen seurauksena kuitenkin päässäni kilahti ja käskin miehen painua helvettiin, koska minun lapsiani ei kukaan, koskaan, ikinä lyö! Keräsin sen kamat ja irrotin avaimeni hänen nipustaan ja käskin poistua. Mies lähti sanaakaan sanomatta, enkä hänestä olekaan sen jälkeen kuullut.
Nyt en oikeasti tiedä mitä tekisin tämän asian kanssa. Koko päivän olen vain miettinyt tätä asiaa, enkä löydä oikeaa vastausta. Tiedän, että mies teki sen äkkipikaisuuksissaan, eikä ole mikään väkivaltainen ihminen ikinä tämän kolmen vuoden seurustelumme aikana ollut.
Harmittaa todella kovasti, miksi tuolla teollaan saikin kaiken muuttumaan hetkessä päälaelleen.
Jos päätän, etten halua miestä enää elämäämme, vien kuopukseltani 4kk isän, jolle poika kuitenkin on kaikki kaikessa, ja hyvä isä hän kaikin puolin pojalleen onkin. Jos taas annan "anteeksi" tuntuu, että petän esikoiseni luottamuksen, kun annan hänelle pahaa tehneen ihmisen edelleen olla lähellämme. Tiedän myös sen, että tämä tapaus pelästytti myös miehen itsensä todella kovasti.
Olen niin äärimmäisen loukkaantunut tyttäreni puolesta, etten voi sitä edes sanoin kuvailla, vaikka tyttöni tuntuukin olevan jo niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Olen aina ajatellut, että jos joku joskus tekee jotakin pahaa lapsilleni, en tällaista ihmistä halua nähdä silmissäni enää koskaan. Ajattelen niin toki edelleen, mutta kun tämä ihminen sattuu olemaan "perheenjäsen". Ymmärrän, ettei tällaista oikein osaa ajatella, ennen kuin sen oikeasti kokee, mutta toivoisin jonkinlaisia mielipiteitä ja perusteluja vaihtoehdoistani.
Mitään turhanpäiväistä valitusta ja haukkumista en kaipaa, vaikka tällä palstalla sellaista usein kylvetäänkin reilulla kädellä.

Lapseni ovat minulle kuitenkin ne kaikkein tärkeimmät, enkä halua jäädä odottamaan seuraavaa kertaa, jota koskaan tuskin edes tulisi.
 
TEIT AIVAN OIKEIN! LAPSIA EI SAA LYÖDÄ OLI TILANNE MIKÄ HYVÄNSÄ. TUO TOISTUU JOSKUS KENTIES KUOPUKSEN KANSSA, KENTIES VUOSIEN PÄÄSTÄ MUTTA TOISTUU JOS ANNAT SEN KUSIPÄÄN TULLA TAKAISIN KOTIIN.
caps lock tarkoituksella päällä
 
Ehkä te puhutte keskenänne ja tytönkin kanssa. Mun mielestä mahdollisuus on hyvä antaa. tietty jos tälläistä tulee ilmenemään myöhemminkin, sitten ehkä olisi aika lopettaa puhuminen ja laittaa elämät erilleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
TEIT AIVAN OIKEIN! LAPSIA EI SAA LYÖDÄ OLI TILANNE MIKÄ HYVÄNSÄ. TUO TOISTUU JOSKUS KENTIES KUOPUKSEN KANSSA, KENTIES VUOSIEN PÄÄSTÄ MUTTA TOISTUU JOS ANNAT SEN KUSIPÄÄN TULLA TAKAISIN KOTIIN.
caps lock tarkoituksella päällä

Peesi.
Lasten fyysinen kurittaminenhan on jo lain mukaankin kiellettyä.
 
puhuisin esikon kanssa. kysyisin antaisiko hän miehelle anteeksi. Sanoisit että se ei ollut hyväksyttävää ja niin ei saa tehdä. Mutta jos kuitenkin antaisit miehelle mahdollisuuden. jos vähääkään sinne päin näyttää että käyttää väkivaltaa niin heti ero.
Kokeilkaa jatkaa vaikka varovasti,puhukaa asiasta. kuuntele miestä,miten hän asian koki.
 
eli jos tässä tilanteessa teki ni on ollu oottaas jo tota on luultavasti hillinnyt itseään ja tos menetti sen. EI se tarkoita et tekis toiste jos siis omasta kyse mut jos ei ol oma ni hermot enempi varmasti koetuksella!
 
Mä en pyytelisi miehen perään yhtään mitään. Jos itse tulee pyytämään anteeksi, niin silloin asia on eri. Mutta jollei itse kadu tekoaan, niin sehän voi toistua helpostikin.
 
Ehkä teidän pitäisi keskustella mitä siinä tilanteessa oikeasti tapahtui??? Varsinkin jos et nähnyt suoraan koko tilannetta. Kysy myös lapsen kantaa asiaan.

Lyöminen on aina väärin.
 
Mun mielestä teit myös aivan oikein! Ei ketään saa lyödä, ei lapsia, ei aikuisia! Jos mies nyt kerran vaan äkkipikaisuuksissaan lyö, niin mikä estää häntä tekemästä niin uudelleen kun tulee seuraava "äkkipikaisuuskohtaus"...? Tsemppiä sinulle ja perheellesi jatkoon!! :hug:
 
mm, kinkkinen paikka. Joka tapauksessa teit aivan oikein!

Ilmeisesti mieskin oli tekemisestään vähän shokissa, ja voi olla että tämä tuli vähän yllätyksenä hänelle itselleenkin.

Muistan tilanteen jossa isäni löi uuden vaimonsa lasta, en muista tarkalleen tilannetta- mutta tiedän ettei isäni ole ennen, eikä jälkeen koskaan lyönyt ketään (tahi satuttanut millään muullakaan tapaa).

Olen aina ajatellut, että yhdestä lyönnistä se on siinä eikä armoa anneta... mutta aika julmaa sekin. Yhden kerran voi antaa anteeksi? En tiedä. Teidän on kai paras keskustella asiasta.
 
Älä nyt äkkipikaistuksissasi mitään johtopäätöksiä tee. Mä en rehellisyyden nimissä tunne yhtään vanhempaa joka ei ääriärsyttävässä tilanteessa olisi läpsäissyt tai ottanut kädestä tms lujasti kiinni riehuvaa lasta. Ei riehuminenkaan voi jatkua loputtomiin, ja kaiken huippu on jos lapsi lyö tai heittelee muita ihmisä päin tavaroillaan.

Esikoisesi on myös varmaan aika hankalassa iässä, ja saattaa kiukutella ns isäpuolelle sisaruksesta joka vie kaiken huomion ja siitä että oma isä ei ole läsnä joka päivä?...

Slevittelehän tilannetta nyt, mies on lapsesi isä, et sä voi siltä tapaamisoikeutta riistää ainakaan.

 
En yritä enkä halua neuvoa. Ite antaisin mahdollisuuden sillä ehdolla, että mies pyytää lapselta anteeksi ja asia puidaan porukalla yhdessä läpi niin ettei kenenkään suuhun jää sellainen maku että näin saa toimia.
 
Mä järjestäisin perhekeskustelun, jossa olisi läsnä esikoinen, mies ja sinä. Asiasta keskusteltaisiin avoimesti ja käytäisiin läpi, mitä tilanteessa tapahtui ja miltä kenestäkin tuntui. Mies saisi kertoa, miltä hänestä tuntui, kun omaa lasta satutettiin, sinä saisit kertoa, miltä sinusta tuntui kun sinun lastasi satutettiin ja lapsi saisi kertoa, miltä hänestä tuntui jne. Sitten voisitte yhdessä miettiä, mitä tehtäisiin, ettei tällaista tapahtuisi koskaan enää.

Vaikka tapaus on vakava, en keskustelematta kuitenkaan antaisi koko perheen elämän raueta tähän. Keskustelua ja yhteistä pohtimista tarvitaan, mutta uskon, että pääsette tästä vielä yli :hug:
 
Teet itse omat päätöksesi. Itse ottaisin jutun vakavasti, mutta en haluaisi riistää tapahtuman perusteella toiselta vanhemmuutta. Keskustelua asia vaatii ja jopa asiantuntijan puoleen kääntymisen. Jos mies halukas keskustelemaan vaikka LyömätönLinja -työntekijöiden kanssa saattaisin sopia asian. Mutta tämä sinun asiasi on eri -sinä teet ratkaisun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miuski:
Mä järjestäisin perhekeskustelun, jossa olisi läsnä esikoinen, mies ja sinä. Asiasta keskusteltaisiin avoimesti ja käytäisiin läpi, mitä tilanteessa tapahtui ja miltä kenestäkin tuntui. Mies saisi kertoa, miltä hänestä tuntui, kun omaa lasta satutettiin, sinä saisit kertoa, miltä sinusta tuntui kun sinun lastasi satutettiin ja lapsi saisi kertoa, miltä hänestä tuntui jne. Sitten voisitte yhdessä miettiä, mitä tehtäisiin, ettei tällaista tapahtuisi koskaan enää.
:

Siis ihan tosissasi olet? Viisivuotias osallstuisi perhekeskusteluun ja kertoisi miltä hänestä tuntui ja mitä hän teki? Harva viisivuotias pystyy erittelemään mitä teki ja miltä tuntui/nyt tuntuu. Voi olla että mies ei edes kunnolla lyönyt vaan huitaisi ja 5v pelästyi asiaa. Ja sen jälkeen pelästyi vielä enemmän kun äiti pisti isänään pitämän miehen ulos ovesta... Kyllä minä keskustelisin ihan vaan mieshenkilön kanssa tilanteesta ja sen aiheuttamasta reaktiosta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja H:
Alkuperäinen kirjoittaja Miuski:
Mä järjestäisin perhekeskustelun, jossa olisi läsnä esikoinen, mies ja sinä. Asiasta keskusteltaisiin avoimesti ja käytäisiin läpi, mitä tilanteessa tapahtui ja miltä kenestäkin tuntui. Mies saisi kertoa, miltä hänestä tuntui, kun omaa lasta satutettiin, sinä saisit kertoa, miltä sinusta tuntui kun sinun lastasi satutettiin ja lapsi saisi kertoa, miltä hänestä tuntui jne. Sitten voisitte yhdessä miettiä, mitä tehtäisiin, ettei tällaista tapahtuisi koskaan enää.
:

Siis ihan tosissasi olet? Viisivuotias osallstuisi perhekeskusteluun ja kertoisi miltä hänestä tuntui ja mitä hän teki? Harva viisivuotias pystyy erittelemään mitä teki ja miltä tuntui/nyt tuntuu. Voi olla että mies ei edes kunnolla lyönyt vaan huitaisi ja 5v pelästyi asiaa. Ja sen jälkeen pelästyi vielä enemmän kun äiti pisti isänään pitämän miehen ulos ovesta... Kyllä minä keskustelisin ihan vaan mieshenkilön kanssa tilanteesta ja sen aiheuttamasta reaktiosta.

Voi hyvä ihme, kyllä meidän 5-vuotias ainakin osaa oikein hyvin kertoa, miltä mikäkin asia tuntuu. Varsinkin, jos on sattunut osaa loistavasti kertoa, että tuntui kurjalta!! Ei lapsen tarvitse eritellä tekojaan (tietenkään), mutta kyllä hän tunteistaan osaa kertoa! Samalla kun häneltä niistä kysytään, tulee hänelle tunne siitä, että hän ja hänen mielipiteensä on tärkeä ja että häntäkin kunnioitetaan.

 

Yhteistyössä