Mitkä on sun lastenhoitotraumat, omasta lapsuudesta ja omasta vanhemmuudesta? :D

[otetaas tällainen]

Ei tarvi vastata tosissaan

Mulla on trauma siitä, että mun äiti ei jaksanut välittää meidän perushygieniasta (hampaat, hiukset, suihkussakäynti) eikä ruoanlaitosta tai hellyydenosoituksista. Minä taas olen ihan ylitarkka siitä, että hampaat on AINA pesty huolellisesti, harjat on aina hyvät, pestään riittävän pitkään ja riittävän usein. Samoin suihkussakäynti ja hiukset. Nämä on muille varmaan ihan normaaleja asioita

Oman äitiyden suurin trauma on ollut varmaan imetysdieetit ja niiden epäonnistuminen. Ihan hirveä stressi niistä, jos olisi ollut järki päässä niin olisi pitänyt luovuttaa aikaisemmin.

 

["an-nikki"]

Pahin trauma jäi siitä kun hoitotäti laittoi ketsuppia perunamuusin päälle. Rakastin muusia, mutta inhosin ketsuppia. Muistan vielä kun onnettomana katselin lautasta, että ruoka meni ihan pilalle

 

["essi"]

Ei tarvi vastata tosissaan

Mulla on trauma siitä, että mun äiti ei jaksanut välittää meidän perushygieniasta (hampaat, hiukset, suihkussakäynti) eikä ruoanlaitosta tai hellyydenosoituksista. Minä taas olen ihan ylitarkka siitä, että hampaat on AINA pesty huolellisesti, harjat on aina hyvät, pestään riittävän pitkään ja riittävän usein. Samoin suihkussakäynti ja hiukset. Nämä on muille varmaan ihan normaaleja asioita

Oman äitiyden suurin trauma on ollut varmaan imetysdieetit ja niiden epäonnistuminen. Ihan hirveä stressi niistä, jos olisi ollut järki päässä niin olisi pitänyt luovuttaa aikaisemmin.

mulla oikeastaan ihan sama kun sulla, mutta ei siitä muuta tramaa jäänyt kun se että omilla lapsillani pidän huolen että syödään kaikki yhtä aikaa aina vaan kun mahdollista, illalla iltapesut yms hoidetaan kunnolla... enkä muista että äitini olisi minua juurikaan halaillut ainakaan enää teini iässä yms...

 

[puolivalo]

Oman lapsuuden traumojen kirjoittamiseen ei aika eikä tila riittäisi. Äitini oli alkoholisti joten koko lapsuus meni selviytyessä siihen asti, kun minut onneksi huostaanotettiin 11-vuotiaana.

Oman äitiyden suurin ongelma on täydellisyyteen pyrkiminen vaikka vähempikin riittäisi.

 

["Piika-äiti"]

70-luvulla äitiyslomat olivat kovin kovin lyhyet. Eli minut hoiti kuten kovin monen muunkin lapsen maalla niihin aikoihin isovanhemmat. Omat välini isovanhempiin olivat kautta aikojen lämpimät ja mutkattomat, pidin mummoani äitinäni. Mutta se äitisuhde sitten...

Voi olla, että tämä on taustalla siinä, että meidän lapset hoidetaan kotona esikouluikään.

 

[teisu]

Traumoja on pph:lla olosta.. toinen laittoi pimeään vessaan tai komeroon lukkojen taakse jos oli tuhma.. toinen taas pakotti syömään hernekeittoa.. ja kun oksensin sen hernekeiton niin piti syödä se oksennus ja hernekeitto pois lautaselta.. ei saanu aikasemmin poistua pöydästä.. tänä päivänäki meinaan oksentaa pelkästä hernekeiton hajusta :x
myös omasta äidistä on jäänyt huonoja muistoja jonkin verran, esim. ei ollut koskaan läsnä, syytti minua ja siskoani keskenmenostaan (olin 8 v. silloin), on lyönyt mua pari kertaa avarilla.. onhan noita mutta on se silti mulle erittäin rakas :heart:

 

["vieras"]

Omasta lapsuudesta se kerta kun sain piiskaa. Äitisuhteeni on ollut vaikea 12-vuotiaasta saakka.
Omasta vanhemmuudesta se, että en heti rakastanut poikaani kun hän syntyi. Ehkä koska synnytys oli niin vaikea.