M
ministerin suusta!:O
Vieras
Tanskan vaalit ja maahanmuuttopolitiikka
September 22, 2011
Ei kommentteja
Tanskan tulevaisuus koki viime viikolla käänteen, kun vasemmisto-oppositio voitti niukasti parlamenttivaalit. Vasemmistopuolueiden punainen blokki sai kansankäräjien 175:tä paikasta 89 erityisesti juuri laitavasemmiston kasvatettua kannatustaan, kun porvarien rintama taas jäi 86:en paikkaan.
Tanska on poliittisesti monessakin suhteessa mielenkiintoinen vertailukohta Suomelle, mutta ehkä kaikkein eniten maahanmuuttopolitiikan osalta. Tanska on nimittäin osoittanut, että maahanmuuttopolitiikka voi myös olla järkevää. Päinvastoin kuin Suomessa, ovet on päättäväisesti pyritty sulkemaan maahanmuutolta, joka laskee huoltosuhdetta ja rasittaa taloutta. Esimerkiksi perheensä yhdistävältä pakolaiselta edellytetään asianmukaista asuntoa ja riittävää toimeentuloa, eikä hän ole saanut vastaanottaa sosiaaliavustuksia kolmeen vuoteen.
Silti maahanmuuttoa on paljon, mutta maahanmuuttopolitiikan johtoajatuksena on valikoida maahanmuuttajia, joilla on mahdollisuus rakentavasti osallistua tanskalaisen yhteiskunnan ylläpitämiseen. Pelkkä erilaisuuden rikkaus kun ei valitettavasti tähän riitä. Tältä pohjalta on luotu useita erilaisia kriteerejä, joista jonkin täyttämällä oleskelulupa heltiää.
Yksi keskeinen tapa päästä Tanskaan on pisteperustaisen vihreän kortin hankkiminen, jolloin voi saada itselleen ja perheelleen kolmen vuoden oleskeluluvan. Tämä edellyttää 100:an pisteen keräämistä eri perusteilla ja lisäksi on todistettava, että pystyy elättämään itsensä työtä etsiessään. Esimerkiksi maisterin tutkinnosta saa 60 pistettä, monipuolisesta kieliosaamisesta voi saada korkeintaan 30 pistettä, nuoresta iästä (alle 35) 15 pistettä, työskentelystä tutkijan töissä tai aloilla joilla Tanskassa on työvoimapulaa 15 pistettä jne.
Kuten viimeisestä kohdasta käy ilmi, Tanskassa ylläpidetään listaa ammateista, joissa on pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta. Jos saa Tanskasta työtarjouksen tällaiselle alalle, voikin saada oleskeluluvan välittömästi ilman edellä esitetyn pistejärjestelmän läpikäyntiä. Maahan voi päästä myös esimerkiksi jonkin Tanskassa toimivan kansainvälisen yrityksen sisäisesti siirtämänä jos omaa harvinaista osaamista, tai jos tanskalainen työnantaja tarjoaa mitä tahansa korkeapalkkaista (väh. 50 343/v) työpaikkaa.
Vastaavien kriteerien pohtiminen olisi erittäin suositeltavaa Suomessakin, jossa työvoimapulasta kyllä puhutaan, mutta mitään konkreettisia toimenpiteitä ei ole tehty, jotta maahanmuutto todellisuudessa voisi sitä helpottaa. Samoin monikulttuurisuus on meillä yhä suorastaan yhteiskunnallisena tavoitteena, vaikka Euroopan suurmaissa ja myös Tanskassa se on jo hylätty epäonnistuneena.
EFD-ryhmämme vieraillessa alkukesästä Kööpenhaminassa, sain omin korvin kuulla kuinka Tanskan osalta monikulttuurisuuden tabu oli täydellisesti murtunut. Tapasimme mm. maahanmuutosta ja kehitysavusta vastanneen ministeri Soren Pindin, joka edustaa keskusta-oikeistolaista Venstre-puoluetta. Suorapuheinen ministeri kysyi mitä monikulttuurisuudella on Tanskalle tarjota ja vastasi siihen itse: slummialueita joissa rikollisuus, työttömyys ja kielitaidottomuus kukoistavat, ja joilta ymmärrys modernista yhteiskunnasta puuttuu täysin. Suomalaiseen hyssyttelevään keskusteluun tottuneena hätkähdin niin, että meinasin pudota penkiltäni.
Pian näemme ryhtyykö valtaan nouseva vasemmisto Tanskassa purkamaan edellisten hallitusten saavutuksia ja toistamaan jo tutuksi tulleita maahanmuuton virheitä, vai jättääkö se maahanmuuttojärjestelmän nykyiselleen ja samalla hiljaisesti myöntää, että järjestelmä on itse asiassa hyvä.
September 22, 2011
Ei kommentteja
Tanskan tulevaisuus koki viime viikolla käänteen, kun vasemmisto-oppositio voitti niukasti parlamenttivaalit. Vasemmistopuolueiden punainen blokki sai kansankäräjien 175:tä paikasta 89 erityisesti juuri laitavasemmiston kasvatettua kannatustaan, kun porvarien rintama taas jäi 86:en paikkaan.
Tanska on poliittisesti monessakin suhteessa mielenkiintoinen vertailukohta Suomelle, mutta ehkä kaikkein eniten maahanmuuttopolitiikan osalta. Tanska on nimittäin osoittanut, että maahanmuuttopolitiikka voi myös olla järkevää. Päinvastoin kuin Suomessa, ovet on päättäväisesti pyritty sulkemaan maahanmuutolta, joka laskee huoltosuhdetta ja rasittaa taloutta. Esimerkiksi perheensä yhdistävältä pakolaiselta edellytetään asianmukaista asuntoa ja riittävää toimeentuloa, eikä hän ole saanut vastaanottaa sosiaaliavustuksia kolmeen vuoteen.
Silti maahanmuuttoa on paljon, mutta maahanmuuttopolitiikan johtoajatuksena on valikoida maahanmuuttajia, joilla on mahdollisuus rakentavasti osallistua tanskalaisen yhteiskunnan ylläpitämiseen. Pelkkä erilaisuuden rikkaus kun ei valitettavasti tähän riitä. Tältä pohjalta on luotu useita erilaisia kriteerejä, joista jonkin täyttämällä oleskelulupa heltiää.
Yksi keskeinen tapa päästä Tanskaan on pisteperustaisen vihreän kortin hankkiminen, jolloin voi saada itselleen ja perheelleen kolmen vuoden oleskeluluvan. Tämä edellyttää 100:an pisteen keräämistä eri perusteilla ja lisäksi on todistettava, että pystyy elättämään itsensä työtä etsiessään. Esimerkiksi maisterin tutkinnosta saa 60 pistettä, monipuolisesta kieliosaamisesta voi saada korkeintaan 30 pistettä, nuoresta iästä (alle 35) 15 pistettä, työskentelystä tutkijan töissä tai aloilla joilla Tanskassa on työvoimapulaa 15 pistettä jne.
Kuten viimeisestä kohdasta käy ilmi, Tanskassa ylläpidetään listaa ammateista, joissa on pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta. Jos saa Tanskasta työtarjouksen tällaiselle alalle, voikin saada oleskeluluvan välittömästi ilman edellä esitetyn pistejärjestelmän läpikäyntiä. Maahan voi päästä myös esimerkiksi jonkin Tanskassa toimivan kansainvälisen yrityksen sisäisesti siirtämänä jos omaa harvinaista osaamista, tai jos tanskalainen työnantaja tarjoaa mitä tahansa korkeapalkkaista (väh. 50 343/v) työpaikkaa.
Vastaavien kriteerien pohtiminen olisi erittäin suositeltavaa Suomessakin, jossa työvoimapulasta kyllä puhutaan, mutta mitään konkreettisia toimenpiteitä ei ole tehty, jotta maahanmuutto todellisuudessa voisi sitä helpottaa. Samoin monikulttuurisuus on meillä yhä suorastaan yhteiskunnallisena tavoitteena, vaikka Euroopan suurmaissa ja myös Tanskassa se on jo hylätty epäonnistuneena.
EFD-ryhmämme vieraillessa alkukesästä Kööpenhaminassa, sain omin korvin kuulla kuinka Tanskan osalta monikulttuurisuuden tabu oli täydellisesti murtunut. Tapasimme mm. maahanmuutosta ja kehitysavusta vastanneen ministeri Soren Pindin, joka edustaa keskusta-oikeistolaista Venstre-puoluetta. Suorapuheinen ministeri kysyi mitä monikulttuurisuudella on Tanskalle tarjota ja vastasi siihen itse: slummialueita joissa rikollisuus, työttömyys ja kielitaidottomuus kukoistavat, ja joilta ymmärrys modernista yhteiskunnasta puuttuu täysin. Suomalaiseen hyssyttelevään keskusteluun tottuneena hätkähdin niin, että meinasin pudota penkiltäni.
Pian näemme ryhtyykö valtaan nouseva vasemmisto Tanskassa purkamaan edellisten hallitusten saavutuksia ja toistamaan jo tutuksi tulleita maahanmuuton virheitä, vai jättääkö se maahanmuuttojärjestelmän nykyiselleen ja samalla hiljaisesti myöntää, että järjestelmä on itse asiassa hyvä.
