Msennusta vai mitä?

[minä itte]

Täältä löydän varmasti edes jonkun..joka tetää jotain masennuksesta ja sen oireista?

Elämäni on muuten ihan tavallista lapsiperheen elämää...mutta nyt tuntuu että olen masentunut..en oikein tiedä miltä silloin tuntuu?Hiljattain oli ikävä tapahtuma perheessämme..aluksi kaikki meni ihan hyvin (mielialani oli suht´koht normaali) mutta nyt on alkanut mieli olemaan apea koko ajan,ei huvita puhua miehellekkään,lapsille tiuskin/suutun pienimmitäkin asioista...En saa öisin nukahdettua kun päässä pyörii kaikenlaisia asioita...ja näen painajaisia.

Saan kyllä melkein kaikki kotityö tehtyä ja lasten tarpeista huolehdin..mutta oma olo on kuin rekan alle jääneellä...

Onko tämä nyt vain luulotautia..vai voisiko olla jonkinastesita masennusta.?Haluan siis kuulla muiden kokemuksia...kuinka ja miksi masennus alkoi? :/

 

[Masis]

Itse olen ollut masentunut nyt vuoden, vasta sain itseni revittyä lääkärille.
Oireina minulla ona alakuloisuus, negatiivisuus, pienetkin asiat vaivaa, jopa menneisyyden ongelmat. Yöllä ei tule uni, vaikka univelkaa olisi. Itkeskelen välillä, tuntuu ettei kukaan välitä, sulkeutunut tunteista, ei huvita ihmisten ilmoilla käydä. Lapsen tarpeet huolehdin joka päivä, itsestäni ei väliä, ei jaksa huolehtia ulkonäöstä yms. Väsynyt olen.
Kohta menen puhumaan asiasta ammatiauttajalle, lääkärillä kävin jo. Harkitaan myös lääkkeiden aloitusta. Nyt tuntuu että valoa tunnelin päässä alkaa näkymään, saan apua.
Varaa ihmeessä aika esim.terveyskeskuslääkärille, mielenterveystoimistoon. Sieltä neuvovat eteen päin ja saat apua, ei kyllä kannate pitkittää avun hankkimista, olisi minunkin pitänyt aikasemmin tajuta, mutta sitä ihminen on sokea itselleen, ajattelee että kyllä tämä tästa, mutta ei se aina mene niin.
Lääkäri suhtauti asialisesti ja vakavasti. Kyseli oireistani, kerroin avoimesti. Kertoi lääkityksestä ja ohjasi psykologille. Turhaa pelkäsin mennä. Josko se iloinen minä tulisi joku päivä jälleen esiin.

Voimia sinulle, toivottavasti jaksat hakea apua ongelmaasi, jo juttelu ammattilaisen kanssa auttaa, lääkitystä mietitään tilanteesta riippuen.
Parempaa kevättä =)

 

[pumpuli8]

Kylläpä kuulostaa niin tutulta! Itse painin täällä samojen asioiden parissa...

Jos kiinnostaa niin laitapa sähköpostia tulemaan
pumpuli8@gmail.com
Olisi kiva saada juttuseuraa

 

[Ninni 86]

Hae rohkeesti apua, äläkä jää miettimään jos siltä tuntuu. Itselläni pääsi tilanne kriisiytymään ja puhkesi uutenavuotena pahoin seurauksin. En ollut pitkään aikaan jaksanut kunnolla huolehtia oikein mistään (askareet kyllä menivät läpi mutta rutiinin omaisesti) ja siitä seurauksena ym. paineesta vaaransin fyysisen terveyteni sitä itse silloin ymmärtämättä. Mut vietiin ensiapuun ja sieltä kolmeksi viikoksi kriisihoitoon yleispsykiatrian osastolle. Se oli paikka jossa sai levätä ja kertoa ongelmansa, ns. nollata tilanteen ja kerätä ajatukset. Sielä oli ihan normaaleita mukavia ihmisiä, eikä paikka ollut laitosmainen.
Sain avun ja nyt on taas talo siisti eikä kaikki tunnu siltä kuin toimisi jossakin uuvuttavassa sumussa.

Niin, mulla todettiin jakson alussa vaikea-asteinen masennus ja kolmen viikon jälken lievä masennus. Masennus on sairaus. Siihen on saatavissa apu, kun uskaltaa kertoa ja puhua. Eihän keuhkoputkentulehduskaan jää huomiotta, miksi sitten masennus?