mua ahdistaa NIIN paljon ettei voi käsittää..

[Memmuli]

olen siis 1,6v lapsen yh.. lapsen isä jätti melkein saman tien kun kerroin lasta odottavani.. sen jälkeen ei olla puhuttu edes (hän ei ole suostunut..) ja ei ole siis ikinä lasta tavannut.
nyt lauantaina sain sitten kuulla että lapseni on saanut velipuolen juuri.. musta tuntuu niin pahalta että mä en kestä!! mua ahistaa,itkettää,kaikki maailman pahat tunteet tuli päälle samalla kertaa.
mikä ihme voi olla miehellä noin päässä vialla että tekee yhden lapsen,josta ei sitten välitä yhtään, ja heti perään uuden. (seurustelevat siis lapsen äidin kans,veikkaa että suunniteltu oli)
miten mä pääsen tästä olosta eroon..?
mä tahdon vaan että se ihminen joutuis kärsimään..
vaikka ymmärrän että ei se vauva ole tähän mihkään syyllinen niin mielessä jopa käynyt,että olisi hänelle oikein jos esim kuolis kätkytkuolemaan.. haluan että se KÄRSII... se vähän helpottais mun oloa..
onko täälä ketään joka ymmärtäis..?
mitä mun pitää tehdä..? en yksinkertasesti kestä tätä oloa ja ahdistusta.
sielä se kusipää raukka viettää onnellista perhe-elämää uuden vauvan kanssa,vaikka ei ensimmäisestäkään vastuuta kantanu.
mitä se on tehny ansaitakseen onnen, ja mä ansaitakseni tämän olon...?

 

[www]

\

olen siis 1,6v lapsen yh.. lapsen isä jätti melkein saman tien kun kerroin lasta odottavani.. sen jälkeen ei olla puhuttu edes (hän ei ole suostunut..) ja ei ole siis ikinä lasta tavannut.
nyt lauantaina sain sitten kuulla että lapseni on saanut velipuolen juuri.. musta tuntuu niin pahalta että mä en kestä!! mua ahistaa,itkettää,kaikki maailman pahat tunteet tuli päälle samalla kertaa.
mikä ihme voi olla miehellä noin päässä vialla että tekee yhden lapsen,josta ei sitten välitä yhtään, ja heti perään uuden. (seurustelevat siis lapsen äidin kans,veikkaa että suunniteltu oli)
miten mä pääsen tästä olosta eroon..?
mä tahdon vaan että se ihminen joutuis kärsimään..
vaikka ymmärrän että ei se vauva ole tähän mihkään syyllinen niin mielessä jopa käynyt,että olisi hänelle oikein jos esim kuolis kätkytkuolemaan.. haluan että se KÄRSII... se vähän helpottais mun oloa..
onko täälä ketään joka ymmärtäis..?
mitä mun pitää tehdä..? en yksinkertasesti kestä tätä oloa ja ahdistusta.
sielä se kusipää raukka viettää onnellista perhe-elämää uuden vauvan kanssa,vaikka ei ensimmäisestäkään vastuuta kantanu.
mitä se on tehny ansaitakseen onnen, ja mä ansaitakseni tämän olon...?

Jos tosissasi ajattelet noin kuin kirjoitat niin en yhtään ihmettele lapsesi isä ei sinua huolinut.
Siis katso peiliin.. vastaus löytyy sieltä.

 

[Yksikkö]

Oletko harkinnut kääntyä ammattiauttajan puoleen ahdistuksesi kanssa? Voisit soittaa vaikka perheneuvolaan ja pyytää aikaa psykologille. Jos käy hyvä tuuri, saat loistavan psykan, jolta saat apua ahdistuksen voittamisessa. Mikäli ei niin hyvin onnista, tarjoaa vähintään kuuntelevan korvan. Sinne on sitten hyvä purkaa ja vuodattaa surua ja kiukkua - tai raivoa ja katkeruutta, jos kaunasi on kasvanut jo niihin mittoihin. Ahdistus syö sinua itseäsi. Vaikka kuinka toivoisit kärsimystä exäsi uusperheelle, ainoa joka ajatuksistasi oikeasti kärsii, olet sinä. Siksi kannattaa hakea apua pian. Exääsi et voi muuttaa; voit vaikuttaa vain itseesi. Sinun on siis vain päästävä yli yhteisen historianne ja jätettävä exä omaan arvoonsa, vaikka olisitkin kokenut vääryyttä. Ymmärrän kyllä että sinua sapettaa. Itse pystyn tuskin koskaan antamaan kaikkia exäni sanoja tai tekoja anteeksi, mutta murentuisin ihmisenä, jos jäisin kaunoihini rypemään. Siihen minulla ei ole varaa; äitinä jaksaminen velvoittaa.

 

[Yksikkö]

www:kin voisi olla terapian tarpeessa? Tarvitseeko kääntää veistä haavassa, jos toiseen sattuu

 

[nöppönen]

mä ymmärrän! :hug: kannatan tuota yksikön neuvoa kääntyä ammattiauttajan puoleen, itselle siitä ollut tosi suuri apu ja se voi auttaa ymmärtämään myös toisen puolen ajatusmaailmaa. voimia. :hug:

 

[erin]

Miksei isä saisi jatkaa elämäänsä? Jostain syystä teidän suhde ei onnistunut mutta hän on sitten löytänyt jonkun jonka kanssa haluaa perustaa perheen. Eihän se ole pois teiltä. Ammattiapu voisi olla hyvä ratkaisu että pääsisit surusta yli.

 

[taustalla]

et kai nyt niin sentään toivo että vauva kuolis kätkytkuoleman. se vauva on viaton..

 

[Peppari]

Ettekö ole olleet missään tekemisissä? Eikö isä ole tunnustanut lasta? Ymmärrän kyllä vihan tunteet ja itse olen sellainen joka antaa kaikkien tunteiden tulla. Kiehun vihassa ja halveksunnassa aikani ja sitten se ikäänkuin palaa loppuun ja voi taas jatkaa eteenpäin. Jokainen varmaan käsittelee asioita omalla tavallaan.

 

[aapee]

enkai mä nyt herranjumala oikeesti halua että sille lapselle mitään käy.. sattui vaan olemaan pahimmat ahistukset päällä sillon päivällä.. niin kuhan tollanen tuli mieleen, ja heti ajattelin kyllä että olen maailman kamalin ihminen,kun vahingossakaan noin ajattelen.. ja tiedän kyllä että se on syytön ihan tähän kaikkeen!
mutta kiitoksia kaikille jotka positiivisia kommentteja pisti!
autoitte pahimmassa! :flower:

käyn myös neuvolapsykologilla, jonne onneksi sattu olemaan aika tänään, että pääsin sinnekkin purkamaan. tuntuu tällä hetkellä paljon paremmalta.
enhän mä tälle tilanteelle minkään mahda, ja kuitenkin maailman ihanimman lapsen olen saanut !!
hyvät asiat vaan tuppaa unohtumaan kun rypää pahimmassa itsesäälissä... :/
..ja joku ihmetteli että mitä sitten jos exä jatkaa elämää.. niin en mä sanonut että siinä jotain pahaa, vaan siinä että tehdään eka lapsi joka hylätään, ei olla missään tekemisissä..mutta sitten heti perään käydään uutta väsäämään ja tämän kanssa ollaan sitten niin "onnellista perhettä"että..
miten voi olla mies tollanen, että ei ymmärrä että ihan yhtä omia ne lapset on kumpikin..
noh, en voi mitään tilanteelle. pitää koittaa unohtaa ja jatkaa omaa elämää!
mutta siis, kiitos mukavista kommenteista! (ihan ekan jätän omman arvoonsa.. varmaan joku lapseton vanhapiika joka ei voi ymmärtää miten joitain ihmisiä voi ahdistaa, ja silloin voi tulla pahojakin ajatuksia päähän, vaikka ei tarkottaisi..)

 

[aapee]

ja siis isä on tunnustanut lapsen isyystestien jälkeen, ja maksaa elatusmaksut.. mutta ikinä ei ole lasta halunnut tavata. että se siitä "lapsen oikeudesta isään.." (joku kyseli..)

 

[erin]

No, mitä vaihtoehtoja isällä olisi ollut tuossa tilanteessa? Eihän ole mahdollisuutta synnyttää minkäänlaista tunnesidettä lapseen jos ei asu lapsen kanssa - ja mitä järkeä tapaamisissa olisi?

Kiva että isäkin on nyt saanut oman lapsen jolla voi olla isä täyspainoisesti - on varmaan ollut aikoinaan rankkaa luopua lapsestaan.

Nythän teillä on kummallakin oma lapsi =)

 

[taustalla]

\

No, mitä vaihtoehtoja isällä olisi ollut tuossa tilanteessa? Eihän ole mahdollisuutta synnyttää minkäänlaista tunnesidettä lapseen jos ei asu lapsen kanssa - ja mitä järkeä tapaamisissa olisi?

Kiva että isäkin on nyt saanut oman lapsen jolla voi olla isä täyspainoisesti - on varmaan ollut aikoinaan rankkaa luopua lapsestaan.

Nythän teillä on kummallakin oma lapsi =)

Kyllä mun mielestä tapaamallakin voi muodostaa tunnesiteen lapseen!!! Ja olisi kai se mukavaa, että sisarukset oppisivat tuntemaan toisensa. Mun lapsella on velipuoli, jonka äiti ei halua lasten tapaavan. Musta se on äärimmäisen surullista.

 

[Blue]

\

No, mitä vaihtoehtoja isällä olisi ollut tuossa tilanteessa? Eihän ole mahdollisuutta synnyttää minkäänlaista tunnesidettä lapseen jos ei asu lapsen kanssa - ja mitä järkeä tapaamisissa olisi?

Kiva että isäkin on nyt saanut oman lapsen jolla voi olla isä täyspainoisesti - on varmaan ollut aikoinaan rankkaa luopua lapsestaan.

Nythän teillä on kummallakin oma lapsi =)

Voi hyvä tavaton! Oletko sinä tynnyrissä kasvanut vai miten ihmeessä kirjoitat noin järjetöntä tekstiä? Tottakai isä voi luoda tunnesiteen lapseensa, vaikka ei asukaan hänen kanssaan! Ja jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus omaan isään - vaikka isä asuisikin muualla.


:\|

 

[Yksikkö]

Minun isäni asui kahden tunnin lentomatkan päässä, eikä minun lapsuudessani vielä markkinoitu halpalentoja. (Jösses, kuulostan vanhalta :$ ) Kovin usein ei siis päästy tapaamaan, mutta todella rakastin isääni ja rakastan edelleen, kuolemansa jälkeenkin. Eikä minun ikinä, milloinkaan, tarvinnut epäillä, etteikö isä rakastaisi minua. Ei asuinpaikalla ole mitään tekemistä tunnesiteen lujuuden kanssa.

 

[Niin ja on olemassa]

Myös semmoisia isiä kun ei oo jonkun kanssa halunnu lasta ni se ei merkitse mitään:S Itse soittelin et varoittaakseni että isyyden selvitän ni hän siihen et on menossa naimisisiin ja vauva tulossa. Täs tapuksessa toistakin tarvii vaivata kun niin lähiaikoina tuo juttu tapahtunu. Tiedän ite kyl ilman mut enivei

 

[Miau]

minä ainakin ymmärrän pahan olosi ja sen että KÄRSIT ! Ehkä tarkoitat samaa, kuin minä ajattelen, ettet voi ymmärtää sitä että se maailman ihanin lapsi joka Sinulla ( ja minulla !! ) on ei kiinnosta isää. Sitä on niin helkkarin vaikea tajuta !!
Minä olen kanssa pienen mussukan yh. Lapsen isä joi ja löi, siksi heivasin kodistamme pois.
Kuitenkin olen niin kieroutunut sit kai vissiin...mutta VAADIN ja olen ehdoton siitä että isän pitää lastaan rakastaa niin valtavasti kuin ikinä. Vähempi ei riitä.
Minä saan raivareita pienemmistä asioista, olen kuitenkin vihainen kun huomaan ukon naisystävän menevän lapsen edelle. Tätä en käsitä. minulle äitinä lapsi on niin rakas ja ihana ja kaikki elämässäni että oletan hänen olevan samaa isällekin.
Arvaan, että moni pyörittää nyt sormea ohimolla ja pitää kieroutuneena, mutta minäpä olen ÄITI ja tässä eletään niin tunteella näitä asioita.
Ja äidit haluaa että heidän lapsensa saa kaiken maailman rakkauden ja hyvän.
Minua ihan itkettää tuo tilantyeesi, mutta usko pois minä ymmärrän sen ja toivon Sinulle parasta !!

 

[mamaria]

ymmärrän ap.tä ja kovasti toivon sulle jaksuja. :hug:

en kässää tollasia miehiä ollenkaan.. tietääkö se sen uus vaimoke sinusta ja lapsestasi? mitä miettii?

 

[aapee]

mulla meni eilen jo illalla ne pahimmat olot ohi.. tartti vaan pari pvää rypeä niin jopa helpotti.
varsinkin kun mietin että ei se rypeminen tätä tilannetta mikskään muuta..

ja kyllä se miehen uus tietää meistä.. paljompa kertoo sen naisen älynlahjoista ja muutenkin ihmisenä jos alkaa tollasen miehen kanssa seurustelemaan, ja vielä heti lasta väsäämään, vaikka ekan hylännyt...

 

[taustalla]

täältäkin saat Aapee täyden ymmärryksen. Ymmärsin ihan täysin sen kätkytkuolema jutunkin. Nää erot, pettämiset, jättämiset jne. on sellaisia juttuja, että tunteet ja järki ei läheskään aina kulje yhdessä. Eikä sun ajatukset sitä vauvaa vahingoita. Siinähän se normaali-ihmisen raja just menee, että vihastuksissaan voi kaikenlaista ajatella, mutta ei silti lähde toteuttamaan ajatuksiaan...

Ja myös Miau kirjoitti täyttä asiaa. Kyllä mäkin äitinä näen elintärkeänä, että mun lapsi saa täyden rakkauden ja huolenpidon molemmilta vanhemmiltaan. Ja tuntuuhan se ihan käsittämättömältä, että on olemassa isä, joka haluaa olla isä yhdelle lapselleen, mutta ei toiselle!!! Enkä voi käsittää sitä naistakaan, joka on tällaisen miehen kanssa perustanut perheen!!!

Otan tässä kantaa vielä sellaiseen asiaan, kun täällä nyxät usein valittelevat exien toiminnasta. Tietty, jos nyxä on tullut kuvioihin selvästi eron jälkeen, on epäreilua, jos exä tekee hommasta hankalan. Itse jätettynä ja petettynä en kuitenkaan anna minkäänlaista ymmärrystä ihmiselle, joka alkaa nyxäksi miehelle, jolla on vaimo ja lapsia. Kyllähän suhde on silloin pielessä, että mies lähtee uuteen suhteeseen, mutta ainakin meidän kohdalla olisin todellakin ollut valmis hankkimaan apua suhteellemme ja sitten eroamaan, jos parannusta ei löydy. Tällä vuosien pettämisellä ja valehtelulla saatiin aikaiseksi vain täydellinen luottamuspula ja huonot välit vanhemmilla, jolloin herkästi myös lapsi saattaa kärsiä. Sekavaa tekstiä vähän tuli, mutta pointti se, että en voi käsittää naista, joka alkaa suhteeseen pienen lapsen isän kanssa!!!

Jaksamista kaikille vaikeessa vaiheessa oleville!!!

 

[hei]

Mun lapseni isä siis en oo isyyttä selvittäny. Kun viimeks soitin että mitä mieltä ois jos selvittäisin et ei kiinnosta kuulemma kun ei oo mun kanssa halunnu lasta. Enkä tie sit onko sekään sit ratkasevaa jos sen väkisin et ei taida muuta olla hyötyä ku nimi paperissa niinkuin ap:lla:S

Juu ja tällä "isä" on tulos häät ja vauva just.

 

[äippä]

Ymmärrän,että ahdistaa,mutta mulle ainakin jäi epäselväksi,että miten kaun te olitte seurustellu ennen ku tulit raskaaksi ja oliko lapsi suunniteltu? Niin ja olitteko aiemmin puhuneet,että mitä jos tulisit raskaaksi?

Minusta monilla unohtuu oleellinen,että kun nainen tulee raskaaksi,mutta ei haluakaan lasta hän tekee abortin (hyväksyttävää tai ei) ja varmasti elämänsä varrella miettii,että minun lapsi olisi nyt sen ja sen ikäinen...mutta kun nainen tulee raskaaksi,mutta mies ei haluakaan lasta ja nainen haluaa niin mieshän käytännössä "pakotetaan" isyyteen...nainenhan saa aina valita. Miehen valinnalla ei loppupeleissä ole mitään väliä...jos mies valitsee sen,ettei lasta halua niin todennäköisesti ei ole lapsestaan kauhean kiinnostunut,mutta toki elämän varrella ajattelee lastaan usein,mutta kynnys olla tekemisissä kasvaa ajan myötä ja näin usein tunneside lapseen jää tulematta.

 

[Nti Terä]

Tavallaan samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa sillä erolla että mikäli ehkäisyä ei ole ollut niin silloin mies on ottanut aivan tietoisen riskin ja on näinollen velvollinen ottamaan vastuun teoistaan. Toisaalta taas, riskit on olemassa aina, oli ehkäisyä taikka ei, ja tavallaan ajattelen myös että mikäli on tarpeeksi aikuinen lihallisiin iloihin niin on sitten valmis myös siitä tuleviin seurauksiin. Seksihän on kuitenkin miehille ainakin useimmiten vapaaehtoinen valinta

Ja kyllä aivan oikein, itse raskauduin nimenomaan tämmöisen "tietoisen riskin" kautta jossa molemmat osapuolet tiesi ettei ehkäisyä ole käytössä mutta silti seksiä piti saada. Ko. miehelle tämä tuntuu kuitenkin olevan vaikea asia käsittää että vastuu on molemmilla moisesta toiminnasta.

Kun olen lukenut tätä ketjua niin hämmästyin: kirjoitus oli kuin minun "kynästäni" (tietystikin tämänhetkisten faktojen perusteella, lisätietojen myötä tilanne voi muuttua. Viitaten tässä edellisen kirjoittajan esittämiin kysymyksiin).

Aapee, minulla lyhyesti sanottuna näin: kuukauden suhteesta raskaaksi, ilman ehkäisyä jonka myös mies tiesi. Hän pesi kätensä koko hommasta samantien perustellen valintaansa sillä että hän ei tätä lasta ole halunnut eikä ole valmis suhteeseen eikä sitä myöten myöskään isäksi. Sanoipa vielä ihan rehellisesti että syynä se ettei halua ajatella ketään muuta kuin itseään. Tämä ajatustenvaihto tapahtui elokuussa. Nyt, maaliskuussa (lasketun ajan kynnyksellä) mies asuu uuden tyttöystävänsä kanssa jo yhdessä ja heidän vauvansa laskettu aika on käsittääkseni elokuussa. Tämän uusimman tulokkaan odotuksessa mies on innolla mukana. Minun vatsassani kasvavasta uudesta elämästä eivät edes miehen vanhemmat tiedä.

Minusta on myös käsittämätöntä kuinka toinen lapsi voi olla tärkeämpi kuin toinen. Vian täytyy olla lasta kantavassa äidissä, tuskinpa sikiötä on kenenkään mahdollista vihata niin paljoa. Myös minulla oli tosi ikäviä ajatuksia heidän vauvastaan ja siitä toisesta naisesta (joka myös tiesi tämän minun ja hänen nyxänsä tilanteen suhteeseen ryhtyessään!!) mutta eipä heille vihoittelu ja pahan ajatteleminen mitään auta. Vauva ei taatusti ole syypää vanhempiensa tekosiin (sen paremmin tämäkään kuin se toinen vauva) eikä näinollen ansaitse moisia ajatuksia enkä minä myöskään voi vaatia että se uusi nainen järjestelisi elämänsä sen mukaan miltä hänelle käytännössä tuntemattomalta ihmiseltä mahtaa tuntua. Raskasta oli kuulla asiasta ja tulee olemaan varmasti vaikeampia hetkiä tulevaisuudessakin mutta luotan siihen että kaikesta selvitään.

Aion vaatia isyyden tunnustamista ja luulenpa että käräjien kautta joudutaan taistelemaan moinen tunnustus mutta valmiita ollaan! Mutta jos vielä haluat ja viitsit niin kerro vielä vähän tarkemmin tilanteesta

Voimia sinulle paljon, niitä tulet varmasti tarvitsemaan! :hug: :flower:

Neiti Terä ja Kirppu 39+3

 

[Veljeni myös]

"pakotettiin" isyyteen. Tottahan toki hän sen naisen raskaaksi laittoi mutta vain siksi että tämä valehteli ehkäisyn olevan kunnossa. Koskaan ei ole lasta tavannut eikä aio tavata, on mennyt myöhemmin naimisiin ja saanut toivotut lapset vaimonsa kanssa ja hyvä niin.
Kaikki tiedämme tämän ei toivotun lapsen olevan olemassa kiitos siitä myös äidilleen joka ahkerasti soittelee sukulaisille ja haukkuu veljeäni.
Ap:llä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä ja toivon ettei kukaan muukaan ota tästä itseensä mutta halusin vain tuoda esille asian toisen puolen.
Minulla olisi lapsen "tätinä" haluakin häntä tavata mutta kunnioitan veljeni tahtoa enkä aio sitä tehdä niinkuin ei kukaan muukaan.
Yksin tämä nainen lapsen halusi joten yksin hänestä myös huolehtikoon.

 

[taustalla]

Minä en uskaltaisi tehdä lasta miehen kanssa, joka on hylännyt lapsensa. Etenkin jos siitä on kulunut noin vähän aikaa. Itse en ole vielä päättäny vaadinko isyyden tunnustamista, vaapaaehtoisesti isä ei sitä tee, koska olisi halunnut abortin. Hänkin varmaan aattelee, että tahallani hankkiuduin raskaaksi, vaikka ei sitä minulle ole sanonut, mies oli olettanut, että syön pillereitä, vaikka en syönnyt ja muutakaan ehkäisyä ei ollut käytössä.

 

[taustalla]

\

"pakotettiin" isyyteen. Tottahan toki hän sen naisen raskaaksi laittoi mutta vain siksi että tämä valehteli ehkäisyn olevan kunnossa. Koskaan ei ole lasta tavannut eikä aio tavata, on mennyt myöhemmin naimisiin ja saanut toivotut lapset vaimonsa kanssa ja hyvä niin.
Kaikki tiedämme tämän ei toivotun lapsen olevan olemassa kiitos siitä myös äidilleen joka ahkerasti soittelee sukulaisille ja haukkuu veljeäni.
Ap:llä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä ja toivon ettei kukaan muukaan ota tästä itseensä mutta halusin vain tuoda esille asian toisen puolen.
Minulla olisi lapsen "tätinä" haluakin häntä tavata mutta kunnioitan veljeni tahtoa enkä aio sitä tehdä niinkuin ei kukaan muukaan.
Yksin tämä nainen lapsen halusi joten yksin hänestä myös huolehtikoon.

Aika itsekästä veljeltäsi, ettei anna muidenkaan tavata lasta, vaikka nämä haluaisivatkin. Lapsi siinä vain kärsii, eikä tuo tilanne lapsen vika ole.