Mua masentaa vartaloni ja painoni:( En ole enää kaunis.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja masentaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

masentaa

Vieras
Olen lihonut parissa vuodessa, paljon. Harrastin ennen liikuntaa aktiivisesti ja söin kohtuullisesti, painoin 58 kiloa. Olin kaunis nuori nainen. Nyt painan 74 kiloa, kävelylenkkejä pari kertaa viikossa, herkuttelen ja syömiselläni ei ole oikein kunnon rytmiä en pysty sitä toteuttamaan luentojen ja opiskelukiireiden takia, illalla sitten syön paljon. Olen 169cm pitkä.

En ole mikään hillitön "läski", mutta ylipainon rajoilla ja olo ei ole hyvä. En tunne itseäni enää niin kauniiksi ja raikkaaksi kuin pari vuotta sitten. Ennen saatoin pukea päälleni, mitä tahdoin, nyt joudun miettimään, missä en näyttäisi niin isolta. Ennen kaikkea muutos entiseen verrattuna on kamalan suuri, mä en ole tottunut tähän kroppaani, enkä tahdokaan. Tahdon olla taas 58kg ja hyvinvoiva ja kaunisvartaloinen.

Tahtoisin osallistua yliopiston ohjattuun liikuntaan, siellä olisi kaikenlaista aerobicista nyrkkeilyyn, mutta en kehtaa. En tiedä miksi.

Mulla olisi se 15kg pudotettavaa ja se tuntuu isolta urakalta. Kuinka kauan kestää pudottaa tuo määrä? Kokemuksia? Voisinko jo kevääseen/kesään mennessä olla oma itseni?
 
kyllä voisit kesään mennessä laihtua jos vain alat skarppaamaan. Kannattaa ostaa joku joka innostaa lenkkeilemään. itse ostin suunto m4 sykemittarin ja nyt kovassa käytössä ollu :) ekaksi teet ruokarytmin aamupala, lounas jne.. Jätät herkut pois.
 
Ihan helposti saat kaiken pois ensi kesäksi. Oletko kokeillut karppausta? Sillä saa ainakin makeanhimon hyvin kuriin eikä tartte syödä kuin muutaman kerran päivässä.

Käy täältä lukemassa lisää: http://karppaus.info/forum/index.php (suosittelen tosin että luet jonkun kirjan lisäksi, esim. Ruokavallankumous)
 
Liikuntaharrastus laihduttaa, kiinteyttää ja ainakin on sitten sen ajan pois karkkipussilta :P Lisäksi se voisi piristää mieltäsi, kuulostat masentuneelta, ja lihominen ja masennus on kyllä paha kierre. Väsyttääkö/ahdistaako opinnot sinua? Yliopistoliikunta on edullista yleensä, ja varmasti sieltä löytyy aloittelijoiden ryhmiä, joissa muutkaan ei oo mitenkään superkunnossa.

Jaksamista toivottaa toinen epäfit yliopisto-opiskelija :)
 
Liikuntaharrastus laihduttaa, kiinteyttää ja ainakin on sitten sen ajan pois karkkipussilta :P Lisäksi se voisi piristää mieltäsi, kuulostat masentuneelta, ja lihominen ja masennus on kyllä paha kierre. Väsyttääkö/ahdistaako opinnot sinua? Yliopistoliikunta on edullista yleensä, ja varmasti sieltä löytyy aloittelijoiden ryhmiä, joissa muutkaan ei oo mitenkään superkunnossa.

Jaksamista toivottaa toinen epäfit yliopisto-opiskelija :)

Opinnot sujuvat ihan hyvin,ainahan ne toki vaativat aikaa ja jaksamista, jos tahtoo muutakin kuin huonoja arvosanoja. En tiedä miksi olen päästänyt itseni tähän kuntoon. Eipä tuolta oikein mitään erityisryhmiä taida löytyä. Tai no joitakin sellaisia, jotka on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät ole juuri liikkuneet. Mut en mä koe itseäni ihan rapakuntoiseksi tai sairaalloisen ylipainoiseksi.

Toivon, että uskaltautuisin mukaan. Ehkä ensi viikolla käyn tutustumassa varovasti...
 
[QUOTE="aapee";24702587]Opinnot sujuvat ihan hyvin,ainahan ne toki vaativat aikaa ja jaksamista, jos tahtoo muutakin kuin huonoja arvosanoja. En tiedä miksi olen päästänyt itseni tähän kuntoon. Eipä tuolta oikein mitään erityisryhmiä taida löytyä. Tai no joitakin sellaisia, jotka on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät ole juuri liikkuneet. Mut en mä koe itseäni ihan rapakuntoiseksi tai sairaalloisen ylipainoiseksi.

Toivon, että uskaltautuisin mukaan. Ehkä ensi viikolla käyn tutustumassa varovasti...[/QUOTE]


Vaativat toki, mutta liikuntaan panostettu aika maksaa usein itsensä takaisin kun sitten jaksaa paremmin opiskella. Hyvä että opinnot sujuvat.

Joo en nyt tarkoittanut mitään rapakuntoryhmää välttämättä, lähinnä että jos aloittaa jonkun uuden jutun niin alkeisryhmässä muutkin on aloittelijoita.
Itse käyn kuntosalilla vaan kun en pidä ryhmäliikunnasta. Alussa oli nihkeää kun olen aina ollut urheilun vastustaja mutta sitten siihen tottui. Tutustumaan vaan :)
 
Moikka, mulla melkein sama tarina. Lähtöpaino oli 55-56, nyt 71. Parissa vuodessa jotenkin lösähdin. Mulla on syöminen muuttunu selkeästi ja liikunta on toisinaan säännöllistä, sitten taas tulee taukoja.

Mä olen hilannut itseni yliopistoliikuntaan. Häpeän kroppaani, enkä vain lihomisen takia vaan eniten koska mulla on hirsutismi. Joudun sheivaamaan reitenikin, mutta lopputuloksena on sitten punatäplikäs iho ja sänki heti seuraavana päivänä. Jotenkin tulee sellainen olo, että ihan kun kaikki tuijottais (vaikka tuskin ketään kiinnostaa). Vertaan itseäni muihin, tuntuu siltä, että kaikki muut olisivat luonnostaan sileäsäärisiä ja timmejä. Siitä huolimatta pakotan itseni paikalle, koitan keskittyä vain siihen, että olen siellä tekemässä asioita itseäni varten, sillä oikeesti jopa tykkään liikkua. Koitan ajatella, ettei se haittaa vaikka olisinkin jonkun toisen silmissä iljettävä.
 
osta jumppadvd tai liityt netissäjohonkin mistä saat niitä ladata,kun haldaat perusliikkeet noiden avulla on iisimpää mennä jumppatunnille muiden kanssa(jos kyse siitä että hävettää ettei osaa heti kaikkea).
kävelyn vaihdat juoksuksi ja ruokaremonttiin.netti on pullollaan hyviä kevyitä reseptejä.
 
osta jumppadvd tai liityt netissäjohonkin mistä saat niitä ladata,kun haldaat perusliikkeet noiden avulla on iisimpää mennä jumppatunnille muiden kanssa(jos kyse siitä että hävettää ettei osaa heti kaikkea).
kävelyn vaihdat juoksuksi ja ruokaremonttiin.netti on pullollaan hyviä kevyitä reseptejä.

Oon mä ennen käynyt ohjatussa liikunnassa paljonkin ja harrastanut tanssiakin. Kyse ei siis ole siitä, että en pysyisi mukana liikkeissä tai osaisi liikkua. Häpeän ulkomuotoani.
 
[QUOTE="sondersson";24702716]ihan mielenkiinnosta, miksi näin?[/QUOTE]

En ole kiinnostunut jättämään yhtä makroravinneryhmää ruokavaliostani. Olen ollut aiemmin erittäin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja se ei sopinut minulle. Ja ehkä opiskelualanikin vaikuttaa, liittyy ravitsemukseen ja fysiologiaan, ammattiminäni ei pidä sitä järkevänä:D
 
[QUOTE="aloittaja";24702805]Oon mä ennen käynyt ohjatussa liikunnassa paljonkin ja harrastanut tanssiakin. Kyse ei siis ole siitä, että en pysyisi mukana liikkeissä tai osaisi liikkua. Häpeän ulkomuotoani.[/QUOTE]
ihan turhaan.asenteen muutosta vaan kehiin.Sä olet nyt ylipainoinen ja haluat siitä eroon ja se on upeeta se!eikä hävettävää.
Sitä paitsi voin luvata ettei sussa ole mitään niin ihmeellistä ei edes niissä ylimääräisissä kiloissa että kukaan jaksaisi niistä kiinnostua enemmän kuin jumpasta itsestään.
 
[QUOTE="aloittaja";24702870]Minä olin huippukunnossa vielä pari vuotta sitten 25-vuotiaana ja nyt 27-vuotiaana tilanne tämä... Liekö sitten ikä.[/QUOTE]

Aaa, luin ihan väärin. Tai en huomioinu tota pari vuotta. No kun nyt alotat reenin ja muutat ruokailu tottumuksia, niin kyl sä kesällä oot "kunnossa" :)
 
Ehkä sun kannattaisi ottaa nyt aluksi realistisemmat tavoitteet. Aina ei ole järkevää tavoitella sitä entistä. Sulle on tullut painoa lisää,ok. Ja nyt kun vertaat entiseen, olet 15 kg painavampi ja urakka tuntuu toivottomalta. MItäs jos unohtaist tuon vanhan painosi ja ottaisit tavoitteeksi ihan vain muuttaa hieman elämäntapoja eli tavoitteena ei olisikaan se laihdutus?

Saatat huomata, että olo kohenee ja painokin tippuu muutamia kiloja siinä sivussa. Saatat myös huomata, että oletkin tyytyväinen vähempäänkin pudotukseen, esim. 67-70 voisi olla sulle oikein sopiva paino, et ehkä kaipaakaan enää vanhaan ja voit olla tyytyväinen. Oliko sun helppo pitää silloin paino noin matalana? Jotenkin tuntuu että ei, koska lihoit noin paljon. Korkeampi tavoitepaino sallisi elämästä nauttimisenkin ja olisi ehkä realistisempi. Ja saahan aikuisella olla painoa, kun on muotoja, joiden ympärille ne tulevat. Nuorilla tytöillä niitä ei vielä ole ja painokin siten pienempi.
 

Yhteistyössä