Mua nii ärsyttää välillä kun lahjoista ei saa valittaa.

[kunhan sanon]

Meille aikoinaan appivanhemmat halusivat ostaa patjat häälahjaksi. Noh, mie olin jo pitkään haaveillut tietynlaisesta jotka HUOM olivat ihan normaalihintaiset eivät siis mitkään monentonnin patjat. Ja mieskin tykkäsi näistä mihin mie olin ihastanut ja hyvin selkeästi kerrottiin appivanhemmille että halutaan juuri ne, kun he kertoivat mitä aikovat ostaa ja kysyivät asiasta meiltä.


Noh, tietenkin sieltä tulisi sitten täysin erilaiset. Kun ne heidän mielestään olivat paremmat.... Samanhintaiset olivat kuitenkin.

Eipä auttanut kuin kiittää ja nukkua niissä muutama vuosi kunnes kehdattiin ostaa ne haaveilemamme patjat.
Ihan hyvät olivat siis nuo appivanhempienkin ostamat, eivät vain yhtään sellaiset mitkä haluttiin.







Lahjoista ei saa valittaa ja pitää olla kiitollinen. Kyllä, mutta eikö varsinkin kalliimmissa jutuissa olisi fiksua kuunnella myös lahjansaajaa.

Ja samoin myös halvemmissa, vähän miettiä mistä lahjottava tykkää eikä ostaa ekaa vastaantulevaa tavaraa.
Nämä ovat juuri niitä typeriä lahjoja joilla ei vain tee mitään.

 

[joop]

Minä olisin teinä vaatinut patjojen vaihtoa. Patjat varsinkin ovat sellaiset, mitä ei voi ostaa toiselle ihmiselle, vaan ne on itse sovitettava.

Minua ärsyttää kun anoppi kantaa tytöllemme miehen siskon vanhoja leluja. Sinällään ihan mukava, mutta en mielelläni antaisi 2,5- vuotiaalle vielä mitään barbien hiustenkihartiia ynnä vastaavia pikkuriikkisiä juttuja. Muutenin minusta on ikävää, että hän kantaa lelut juuri meille, eikä ajattele, että sisko voisi itse haluta ne omille lapsilleen sitten joskus. Ja olen tästä kyllä sanonut ihan suoraan anopillekin, mutta kun kuulemma tavaraa on varasto pullollaan.

 

["juups"]

No joo, tottakai lahjan saajaakin pitää kuunnella, varsinkin jos on kalliista lahjasta kyse. Ikävää kun anoppi ja appi eivät kuunnelleet toivettanne, onhan tuo vähän ajattelematonta, mutta tuskin he nyt kuitenkaan tahallaan tai kiusallaan ostivat "väärät" patjat. Ehkä ne olivat heidän mielestään paremmat ja ajattelivat, että tekin tykkäisitte niistä enempi.

Itse olen aika kiitollinen lahjansaaja, mun mielestä ajatus on aina tärkein. Ehkä mulla on käynyt aina hyvä tuuri ja olen saanut juuri sitä mitä halusinkin Ja jos lahja ei nyt ihan just mieleinen olekaan, ne on vaan tavaraa, ei niihin maailma kaadu. Ja saa niistä lahjoista vähän napistakin sitten itsekseen, mutta mun mielestä törkeintä mitä voi tehdä, on sanoa lahjanantajalle päin naamaa, että lahja ei kelpaa. Olin taannoin kihlajaisjuhlissa, jonne eräs vanhempi mies toi parille lahjaksi kaksi marimekon mukia. Hän sanoi lahjaa antaessaan, että toivottavasti tykkäätte, kun hän ei oikein tiedä teidän makua. Olin kuolla häpeästä, kun tämän pariskunnan nainen ei edes kiitosta sanonut, vaan ilmoitti suureen ääneen, että hän ei marimekosta tykkää sitten yhtään, että ei nää mukit nyt oikein miellytä! Tämä mies meni ihan noloksi ja kyllä aika monelta muultakin leuka loksahti lattiaan. Mielestäni todella moukkamaista käytöstä, kyseessä oli kuitenkin VAIN kaksi mukia.