Mua nolottaa, että mitä ihmiset taas ajattelee (tosi tyhmä juttu)

[nolo]

Oltiin nousemassa vauvan kanssa vaunuilla bussiin ja puhuin anopin kanssa puhelimessa. Onnistuin jotenkin kämmäämään koko jutun, vaunut meinasivat kaatua ja lapsi horjahti kanssa ja vaunujen päällä olleet tavarat levis pitkin pituuttaan maahan. Yksi nainen tuli auttamaan ja päästiin lopulta bussiin, mä olin naama punasena nolostumisesta. Enkä viittinyt lopettaa puhelua, ettei anoppi olis ihmetellyt. Nyt sitten ahdistaa jälkikäteen, että mitä ne ihmiset siellä ajatteli, että enkö sen vertaa voi puhelimesta laskea irti että saan lapseni turvallisesti bussiin... Ja se nainen, joka mua auttoi, olisi jäänyt samalla pysäkillä kuin mä, mutta en uskaltanut jäädä sen kanssa vaan matkustin seuraavalle, ettei tarvinnut kohdata sitä enää. Voi tätä häpeän määrää. Onkohan mussa jotain vikaa että tuntuu tältä?

 

[Blue]

No kyllä sietääkin olla nolo. Kyllä mäkin ihmettelisin ihmistä joka ei laske puhelinta kädestään vaikka lapsi meinaa jäädä ja tavarat lentelevät ja viivyttää vielä bussia... Mitä ihmettä sä ajattelit??

 

["..."]

Nolostuttais muakin... Tässä sitä taas näkee kuinka puhelimen orjia ihmiset on. Kait se anoppikin ymmärtää selkosuomen.

 

["Piu"]

Ei ole olemassa sellaista ihmistä, kenen kanssa käytyä puhelua en kehtaisi katkaista! -Soitan sinulle hetken päästä uudelleen, lapseni ja tavarani kaatuivat maahan!-

 

[Anatolia]

No kyllä mäkin häpeäisin.

Ja ihmettelisin, jos näkisin tuollaisen tapahtuman: miten tärkeä puhelu voi olla kyseessä, jos sen ansiosta vaunutkin saa kaatua ja tavarat lennellä?

 

[Minni:)]

Ekana tulee juurikin mieleen et miks et voinut sen verran puhelua keskeyttää et pääset turvallisesti vaunujen kans bussiin? Mut sit taas toisaalta, kyllä itekin tulee joskus rävellettyä ja tehtyä asioita jotenkin ettei aina oo niin vimpan päälle mietitty toimintastrategioita. Ymmärrän siis täysin tunteen, mut sitä sattuu ja opiks voi yrittää ottaa. Älä turhaan ruoski itteäs asialla. Oli ja meni.

 

[nolo]

Mä en edes puhu paljon puhelimessa Anopin kanssa juttelen kerran kolmeen kuukauteen puhelimessa, niin pitikin nyt sattua Enkä varmaan siksi osannut sanoakaan, että nyt täytyy lopettaa...

 

["Kika"]

No ei sitä nyt kannata enää hävetä Vähän hölmöä oli olla lopettamatta puhelua, mutta selvisit tilanteesta kuitenkin, eikä mitään vakavaa sattunut.

 

["Tollo"]

Et varmaan edes kiittänyt sinua auttanutta naista, kun puhelu oli tärkeämpi? Pitäsköhän sun oppia olla mielliyttämättä muita ja lakata miettimstä mitä muut sinusta ajattelee? Siksihän sä et sitä puheluakaan voinut lopettaa?

Mutta juu, kyllä minäkin vähän outona pidän naista, joka ei puhelun vuoksi saa lastaan turavallisesti bussiin ja levittelee vielä ostoksensakin pitkin tietä.

 

["vieras"]

Et sitten voinut sanoa sille anopille, että me noustaan nyt bussiin että mä lopetan nyt.

 

[nolo]

Ei ne vaunut siis kaatunut herran tähen! Ei sellasta, jotenkin sähläsin vain...

 

[Blue]

Mä en edes puhu paljon puhelimessa Anopin kanssa juttelen kerran kolmeen kuukauteen puhelimessa, niin pitikin nyt sattua Enkä varmaan siksi osannut sanoakaan, että nyt täytyy lopettaa...

Ja miten sulla ei luonnostaan tullut mitään huudahdusta että voi kamala tms.?

 

[nolo]

En osaa lopettaa miellyttämistä, käyn sen takia psykologilla, kiitos vain. Ei se ole niin yksinkertaista. Mutta kyllä, siitä juuri johtui, etten osannut puhelua lopettaa.

 

[KiiajaVille]

.. tai vaan että oota hetki, ja jatkanut puhelua kun olet turvallisesti bussissa...
Ei sitä puhelua tarvi lopettaa..

TAI hei, käytä niitä kuulokkeita!

siis kun uudestaan olet samassa tilanteessa!

 

[Big Bang Theory]

Miten kiitit auttajaa jos puhuit koko ajan puhelimessa?

Minulta olisi lentänyt puhelin aika nopeasti jorpakkoon jos olisin huomannut, että vaunut alkaa kaatua.

 

[nolo]

Olen arka ihminen, siksi kai en paljon huudahdellut. Ja joo, en taida enää koskaan puhua puhelimessa bussissa. Saattaa olla, että mietin monta kertaa vielä sitäkin, että uskallanko enää käyttää bussia, kun on noiden vaunujen kanssa hankala liikkua siellä kun ei ole tottunut

 

[nolo]

Edelleen, ei ne vaunut kaatuneet, pyörät vaan meni jotenki huonosti, kun toinen meni bussin sisälle ja toinen ei... En mä tiedä. Huonosti tein ja nyt poden siitä huonoa omaatuntoa ja oloa kauan.

 

[Cea]

No sellaista sattuu. Itse olen jäänyt rattaiden kanssa bussin ovien väliin kun oletin kuljettajan huomanneen minut enkä painanut ratasnappia. Nolostutti kun en tajunnut pianaa sitä nappia vaikka oli iso ruuhka. Ja nolotti etten muistanut kiittää auttamaan tullutta naista (muun joukan vana ihmetellessä kaukaa) . Tärkeintä oli kuitenkan ettei keneenkään sattunut, myös teidän kohdalla. Tuskin ne ihmiset sen enempää ajatteli inun tapaasi toimia, kunhan seurasivat mitä sählinkiä tapahtuu (harvoin muutenn näkee ihmisten sen suuremmin sähläävän) .
Olen myös onnistunut levittämään ostokset bussin alle kun rattaita täytyä kallistaa niin kovasti bussiin noustessa.. Siinä ei nolottanut, mutta säikähdin ettei bussikuski huomaa.

 

["vieras"]

Jos olisii tiukka tilanne, niin löisin vaan puhelimen kiinni, en edes jäisi selittelemään mitään. Jos ei ole tottunut bussillakulkija, niin ehkäpä ei kannattaisi siinä samalla soitella puheluja, meinaan jos ei turvallisesti pysty puhumaan puhelimessa ja operoimaan vaunujen kanssa. Kyllä muakin nolottaisi!

 

[nolo]

Taitaa mein bussimatkat jäädä tähän... Harmi vaan, että olis käteviä

 

["ääääää"]

No höh, miksi pitäisi jättää bussimatkat siihen? Mitäs jos ajattelisit, että täytyy yrittää jatkossa olla miellyttämättä muita ja ajella bussilla? Nyt yritit miellyttää kaikkia muita paitsi itseäsi (ja lastasi)... Tsemppiä!

 

[nolo]

No jos taas sössin jotakin. Täällä on vielä niin korkea kynnys nousta jalkakäytävältä bussiin, että pitää vaunut nostaa ihan vinoon, niin en tajua miten ne tavarat siellä kyydissä kestäis vaikka ei sen suuremmin onnistuiskaan pilaamaan kaikkea

 

[Cea]

Taitaa mein bussimatkat jäädä tähän... Harmi vaan, että olis käteviä

Saitpaha lisää käsiteltävää sinne psykologille.

Kyllä se nolotus haihtuu.. pidät vähän taukoa bussista jollei sillä ole pakko kulkea ja koitat uudelleen myöhemmin.

Itse jännitin kaupunkiin muutettuani busseilla kulkemista ihan kauheasti. Jopa yksin ilman rattaita! Rattaiden kanssa tarvitse alkuun aina seuralaisen mukaan. Ajan kanssa se helppotti kun huomais miten se onnistuu ja asia tuli tutuksi.

Ja muista, että virheistä oppii.

 

[pikkanen]

Lopeta nyt se noloudessa kieriskely. kaikki ihmiset mokaa joskus. Sille ei vaan voi mitään. Aina ei kaikki mene niin, kun olis viisainta. Mäkin monesti huomaan jälkikäteen, että olispas pitänyt toimia toisin. Muistat sit seuraavalla kerralla. Ne muut ihmiset ei varmasti sua ja sun hölmöiluä muista. Saattaa joku kertoa tapahtuneesta eteenpäin, mutaa eihän ne sua tunne. Muista, että kaikille käy joskus hassuhja juttuja ja kukaan ei ole täydellinen. Eikä kukaan pysty miellyttämään kaikkia maailman ihmisiä. Se on vaan hyväksyttävä. Mulla on vähän samaa vikaa, että haluaisin olla kaikille mieliksi, mutta oon huomannut sen olevan mahdotonta. Liian usein silti olen se jees jees ihminen, jolle sopii kaikki ja jokua suostuu kaikkeen, kun ei halua tuottaa kellekkään pahaa mieltä.

 

["harmaana"]

siis haloo ap! Nyt aikuiseksi pika-pikaa, aikuinen varmaankin olet koska sulla on lapsi??