mua on alkanut niin vituttaa se

[kiettää mulla]

että mä en ole avopuolisoni ensimmäinen valinta vaan se toinen valinta kun ei saanutkaan sitä yhtä.. eli olin vara vaihtoehto.. nyt vasta 7 yhteisen vuoden jälkeen se on alkanut vaivaamaan mua.. en tunne olevani rakastettu tai tärkeä mihelleni.. tai no eihän se edes varmaan rakastakaan mua kun ei ole ikinä koskaan niin sanonut. tais valita mut vaan sen takia että seksi on niin hyvää. se on ainoa mikä meillä pelaa seksi, fyysinen vetovoima...

nojoo mulla on varmaan joku kriisi ittenikin kanssa meneillään mut tuntuu että alkaa menee vituiksi tämä homma nyt..

 

["vieras"]

oletkos puhunut tästä asiasta avopuolisosi kanssa, että asia painaa sinua?

 

[sun nupissä vippaa]

ihan selvästi, ehkä se alkoi sun kaa vaan sen takia että koki sen kansalaisvelvollisuudeksi hoitaa pääsairasta omalla tavallaan.

 

[ap.]

olen mä jonkun riidan yhteydessä ottanut asian puheeksi mutta kun mies ei koskaan tällaisten keskustelujen aikana vastaa mitään muuta kun "aijaa" "jaa" "ahaa".. eli se ei ikinä ota kantaa mihinkään, ei myönnä eikä kiellä mitään...

 

["juu"]

mullakin on joskus sellanen tunne että en ole se täydellisin vaihtoehto miehelle...entinen ei halunnut olla enää hänen kanssaan, minkäs sille sitten teet. ja vuosi heidän erostaan me tapasimme. on meillä jo lapsia ja ollaan naimisissa mutta en tiedän miksi minua välillä kalvaa se ajatus että jos hän olisi saanut päättää hän olisi mieluummin toisen kanssa...on hän kauniimpi,vaikka muistutamme yllättävän paljon ulkonäöltä toisiamme, vastaa miehen ihanteita paremmin ja urankin perusteella aika paljon fiksumpi..höh.

 

[ap.]

niin kerran kesken seurustelumme mies jopa mietti mun jättämistä kun sen ex yhtäkkiä otti yhteyttä että haluaa yrittää taas... Sain kuitenkin jotenkin ylipuhuttua miehen. Eli ei sitten lähtenytkään yrittämään uudestaan sen exän kanssa. Eikä tuo ole ainoa kerta kun se on valinnut jonkun muun mun sijaan... tosin sillon kyllä vaan tapailtiin satunnaisesti...

 

[Joxu]

Keskustelkaa, ei miehes kuitenkaan ajatustenlukija ole . Toivottavasti asiat järjestyy. Musta tuntuu että, sulla itelläs on kriisi ittes kanssa ja peilaat omat tuntemukset ja pelot sillä että, miehes ajattelis niin. Eiköhän sun miehes ole sut valinnut, koska se sua rakastaa.

Ei meillä joka viides sekunti rakkautta toitoteta. Mies sanoo todella harvoin että, rakastaa mua. Ite vähän useemmin ja yleensä mies murahtaa jotain epämäärästä. Tuskin olis mun kanssani jos ei rakastais, tuskin oltais kihloihin menty ja tuskin olis lastakaan jos mies ei mua rakastais. Antaa toki paljon läheisyyttä, halii, pussailee, tekee pientä kiusaa(sanallisesti, härnää ja härkkää), Läpsii persuuksille kun kävelen ohi tai nipistää yms. Noista tiän että, rakastaa mua. Kyllähän sitä ihminen voi rakastaa, vaikka ei sitä ääneen sanoiskaan. Rakkauden toiseen voi nähä silmistä, eleistä, jne. Sanat on vaan sanoja, teot merkitsee enemmän .

 

["Maatushka"]

Parisuhteessa kriisit tulevat 7 vuoden välein. Teillä taitaa olla nyt se ensimmäinen iso tuloillaan. Menee asiantuntijoiden mukaan ohi jos puolison kanssa käsittelee ongelmaa.

 

["juu"]

niin kerran kesken seurustelumme mies jopa mietti mun jättämistä kun sen ex yhtäkkiä otti yhteyttä että haluaa yrittää taas... Sain kuitenkin jotenkin ylipuhuttua miehen. Eli ei sitten lähtenytkään yrittämään uudestaan sen exän kanssa. Eikä tuo ole ainoa kerta kun se on valinnut jonkun muun mun sijaan... tosin sillon kyllä vaan tapailtiin satunnaisesti...

itse en kyllä tuollaisen jälkeen pystyisi enää luottamaan toisen rakkauteen...

 

["vieras"]

Ap, mistä nyt päättelet olevasi kakkosvaihtoehto?

 

[Vastaaja]

siis tuohan on täysin normaalia. Aika monilla ihmisillä on se rakkain jossain muussa kuin omassa kainalossa. Useimmiten ero on kuitenkin vain toisen osapuolen tahto ja toinen joutuu tyytymään toiseksi (tai ties kuinka monenneksi) parhaaseen vaihtoehtoon.

 

[ap.]

tuntuu vaan niin pahalta koska tämä mies on mulle se ensimmäinen vaihtoehto ja minä sitten olen vaan joku lohdutuspalkinto hänelle.

 

[....]

[QUOTE="juu";25759117]itse en kyllä tuollaisen jälkeen pystyisi enää luottamaan toisen rakkauteen...[/QUOTE]

peesi

 

["juu"]

tuntuu vaan niin pahalta koska tämä mies on mulle se ensimmäinen vaihtoehto ja minä sitten olen vaan joku lohdutuspalkinto hänelle.

niimpä...

 

[todentorvi]

Lähes kaikki joutuvat tyytymään kakkos tai kolmosvaihtoehtoon, mutta sitä ei vaan yleensä kerrota...

 

[sgj]

niin kerran kesken seurustelumme mies jopa mietti mun jättämistä kun sen ex yhtäkkiä otti yhteyttä että haluaa yrittää taas... Sain kuitenkin jotenkin ylipuhuttua miehen. Eli ei sitten lähtenytkään yrittämään uudestaan sen exän kanssa. Eikä tuo ole ainoa kerta kun se on valinnut jonkun muun mun sijaan... tosin sillon kyllä vaan tapailtiin satunnaisesti...

No sittenhän sä olet itse valinnut tilanteesi. Ei toi oo kovin tervettä ylipuhua jotakuta jäämään luoksesi. Jos toinen haluaa mennä jonkun muun matkaan, silloin annetaan mennä eikä ruikuteta jäämään! Mitäs et itse oo arvostanut itseäsi, aika myöhäistä nyt herätä se tajuamaan.

 

[ap.]

No sittenhän sä olet itse valinnut tilanteesi. Ei toi oo kovin tervettä ylipuhua jotakuta jäämään luoksesi. Jos toinen haluaa mennä jonkun muun matkaan, silloin annetaan mennä eikä ruikuteta jäämään! Mitäs et itse oo arvostanut itseäsi, aika myöhäistä nyt herätä se tajuamaan.

no ylipuhua ja ylipuhua.. sanoin vain että onko järkeä palata naisen luo joka on jo kahdesti pettänyt...

 

[ja pöh]

tuntuu vaan niin pahalta koska tämä mies on mulle se ensimmäinen vaihtoehto ja minä sitten olen vaan joku lohdutuspalkinto hänelle.

nnoh.. ymmärrän tämän ja sitten taas toisaalta en. jos koet olevasi toiselle aika turhake koska tämä osoittaa sen toistuvasti käytöksellään, niin ongelma on tavallisen todellinen, ja tekisi varmaan mieli pestä tyypin tukka vessanpöntössä.

mutta jos on oikeasti kysymys siitä, että susta tuntuu pahalta se, että alkuasetelma on tuo, niin sanoisin että kehitä järkevämpää miettimistä.

yleensä kai on kuitenkin niin, että sua saattaa kalvaa tuollainen ajatus, mutta todellisuudessa ongelma on tuo ensinmainittu. sua kohdellaan huonosti, ja sen sijaan että puutut asiaan, selität sen pois tällä teoriallasi ja kehität siitä itsellesi näennäisongelman? on lopultakin aika itsekeskeistä nähdä kaikki elämän vastoinkäymiset kosmisen mittakaavan vääryytenä, joka kohdistuu tasan minun napaani.

sen sijaan ei ole mitään itsekeskeistä siinä, että nostaa metelin, kun kohtelu ei miellytä.

 

["vieras"]

Mä en suostuisi olemaan se kakkosvaihtoehto tietäen että puoliso rakastaa jotain muuta enemmän. Aika varmasti tuolla jossain on joku jolle sä olisit se ykkösvaihtoehto!

 

[ap.]

Kai tuonlaiset ajatukset alkaa pyörimään päässä kun tuntuu ettei meillä enää mikään toimi.

Tiedä sitten miksi just tuo asia joka on jo tavallaan ollutta ja mennyttä, tapahtunut yli 7-vuotta sitten miksi se nyt alkaa kalvaamaan...