Mua pelottaa että tämä elämä menee ohi liian nopeasti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja torvi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

torvi

Vieras
ja kaikki nämä ns parhaimmat vuodet menee hukkaan... tuntuu hirveältä että kahden vuoden kuluttua olen 30v. :(
En enää olekaan varma haluanko olla mieheni kanssa. haluaisin vielä kolmannen lapsen ja joskus naimisiinkin mutten ehkä sittenkään?
olen vasta melkein valmistunut. häpeän että minulla kesti näin kauan saada toiseen asteen tutkinto suoritettua :/ aloitin opinnot 2001, jäin äitiyslomalle 2004, yritin palata opiskelemaan 2007, jäin taas äitiyslomalle 2008 lopussa. palasin opiskelemaan 2011 ja valmistuin 2012. eipä tuo valmistuminen tuonutkaan sellaista "onnea" mitä odotin, eli ei ole auttanut mua työllistymään ja nyt painostaa työkkäri ammatinvaihtoon. tavallaan kiinnostaa tavallaan ei. en jaksais pettyä taas itseeni jos en pääse edes opiskelemaan en läpäise soveltuvuuskokeita tms.
jotenkin nyt ihan hukassa tän elämän kanssa...
 
Kuulostaa ikäkriisiltä, kolmenkympin kriisiltä. Näitä tulee, nelikymppisenä huomaat että panikoit turhaan. Kolmekymppisenä on vielä mahdollista vaihtaa alaa ja tehdä mitä huvittaa, nelikymppisenä tuntuu että monet ovet on jo lopullisesti menneet kiinni.
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
Kuulostaa ikäkriisiltä, kolmenkympin kriisiltä. Näitä tulee, nelikymppisenä huomaat että panikoit turhaan. Kolmekymppisenä on vielä mahdollista vaihtaa alaa ja tehdä mitä huvittaa, nelikymppisenä tuntuu että monet ovet on jo lopullisesti menneet kiinni.

Näinpä. Nyt nelikymppisenä toivoo että saisi iän puolesta palata taas kaksvitoseksi, kun olisi niiin paljon mitä vielä haluaisi tehdä, mutta tällä iällä ei enää pysty.

Kolmekymppisenä on vielä lähes kaikki mahdollista. Mutta niitä valintoja pitäisi kyllä alkaa tekemään, joten ymmärrän paniikin.
 
Kyllähän tämä elämä tuntuu hirveän nopeasti ohi menevän. Turhaa kyllä häpeät, ihan hyvässä ajassahan oot saannut ammatin hankittua.
Vähän kyllä ihmettelen, että työkkäri painostaa ammatinvaihtoon, jos olet vasta viime vuonna valmistunut??
Eihän tuo ole talodellisestikaan kannattavaa koko ajan kouluttaa itseään uudestaan, kun on lapsiakin.

Ainahan tämä elämä on arpapeliä, ei sitä voi tietää, kun esim. puolison valitsee, että onko se sitten se oikea loppuun asti ja miten mikäkin asia menee tai pitäisi mennä.

Älä huoli, minä olen sinuun verratuna ihan luuseri, ilman työtä ja ammattia ja ikää 10v enemmän kuin sinulla.
 
Kuulostaa ikäkriisiltä, kolmenkympin kriisiltä. Näitä tulee, nelikymppisenä huomaat että panikoit turhaan. Kolmekymppisenä on vielä mahdollista vaihtaa alaa ja tehdä mitä huvittaa, nelikymppisenä tuntuu että monet ovet on jo lopullisesti menneet kiinni.

Mitkä ovet kiinni neliktmppiseltä :D. Tuttavani hakee lääkikseen,ku it-ala ei enää vedä. Sanonko ettei kannata enää,lol??
 
Kai ne haluaa mut pois tilastoja rumentamasta? Onhan tässä jo vuoden työttömänä ollut. Valmistuin tammikuussa 2012. Noin yleisestikin oman alan töitä on täällä päin hyvin vähän...
 
Näinpä. Nyt nelikymppisenä toivoo että saisi iän puolesta palata taas kaksvitoseksi, kun olisi niiin paljon mitä vielä haluaisi tehdä, mutta tällä iällä ei enää pysty.

Kolmekymppisenä on vielä lähes kaikki mahdollista. Mutta niitä valintoja pitäisi kyllä alkaa tekemään, joten ymmärrän paniikin.

Mitä asioita olisit toivonut tehneesi kaksvitosena, joita ei enää voi tehdä?
 
[QUOTE="vieras";28074420]Mitä asioita olisit toivonut tehneesi kaksvitosena, joita ei enää voi tehdä?[/QUOTE]

Lukisin eri ammattiin, ja hakisin elämänkokemusta toisesta maasta kuin hain.
 
[QUOTE="a.p";28074474]Pahinta on ehkä se että tietää mitkä asiat olis ne jotka tekis onnelliseksi mutta niitä ei voi toteuttaa mitenkään....[/QUOTE]

Miksi ei voi? Mitä ne asiat ovat?
 
[QUOTE="vieras";28074467]Miksi eri maasta? Ja kyllähän nuo asiat ovat periaattessa edelleen mahdollisia, tietysti vaikempia. Mutta alanvaihto onnistuu kyllä hyvin nelikymppiseltäkin :)[/QUOTE]

Vähän hankalaa selittää kun en halua täällä kertoilla tarkkaan itsestäni. Voisihan moni muutos vielä onnistuakin, mutta joutuisin menemään liikaa oman mukavuusalueeni ulkopuolelle monien asioiden kohdalla.
 
[QUOTE="vieras";28074492]Miksi ei voi? Mitä ne asiat ovat?[/QUOTE]

Haluaisin muuttaa takaisin omalle kotipaikkakunnalleni. Nyt olen yksinäinen ja usein olo epäturvallinen. Mutta en voi muuttaa koska tiedän ettei mies koskaan muuttaisi mun mukana.. :/ Opiskelukin olisi helpompaa toteuttaa kotipaikkakunnalla missä on enemmän vaihtoehtoja ilman että tarvitsee matkustaa pitkiä matkoja lisäks olis hyvä tukiverkosto. Täällä mulla ei ole tukiverkostoa eikä oikeastaan mitään.
 
[QUOTE="vieras";28074506]Sitähän ne muutokset yleensä vaatii, oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä. Jopa silloin jos ne muutokset tekee nuorena.[/QUOTE]

Niin. Ja nyt en ole enää valmis sellaisiin.
 
[QUOTE="a.p";28074521]Haluaisin muuttaa takaisin omalle kotipaikkakunnalleni. Nyt olen yksinäinen ja usein olo epäturvallinen. Mutta en voi muuttaa koska tiedän ettei mies koskaan muuttaisi mun mukana.. :/ Opiskelukin olisi helpompaa toteuttaa kotipaikkakunnalla missä on enemmän vaihtoehtoja ilman että tarvitsee matkustaa pitkiä matkoja lisäks olis hyvä tukiverkosto. Täällä mulla ei ole tukiverkostoa eikä oikeastaan mitään.[/QUOTE]

Mikään ei ole mahdotonta. Kuulostaa siltä, että sun pitää nyt miettiä mitä oikeasti haluat elämältä ja keskustella myös miehen kanssa. Sinä et ole onnellinen nykyisellä paikkakunnalla eli jotain muutosta tarvitaan. Ja jos sä et ole varma haluatko olla miehesikään kanssa, niin kannattaa sitäkin miettiä. Jos eroatte, ei paikkakunta ole enää ongelma.
 
[QUOTE="vieras";28074547]Mikään ei ole mahdotonta. Kuulostaa siltä, että sun pitää nyt miettiä mitä oikeasti haluat elämältä ja keskustella myös miehen kanssa. Sinä et ole onnellinen nykyisellä paikkakunnalla eli jotain muutosta tarvitaan. Ja jos sä et ole varma haluatko olla miehesikään kanssa, niin kannattaa sitäkin miettiä. Jos eroatte, ei paikkakunta ole enää ongelma.[/QUOTE]

En tietenkään ole sata varma haluanko erota. Voihan se olla että se on tämä ympäristö joka saa mut sellaiseen mielentilaan missä näen miehessä vain vikoja ja hän ärsyttää minua.
 
[QUOTE="a.p";28074558]En tietenkään ole sata varma haluanko erota. Voihan se olla että se on tämä ympäristö joka saa mut sellaiseen mielentilaan missä näen miehessä vain vikoja ja hän ärsyttää minua.[/QUOTE]

Niin eli nyt pitäiskin selvittää haluatko erota vai haluatko muuttaa vai mitä haluat. Vaatii itsetutkistelua. Kekustelemista miehen kanssa. Kokeile jotain uuttaa, harrastus tai opiskelu.
 
Sen mä tiedän että haluan muuttaa. Mä tulen sairastumaan psyykkisesti ellen joskus pääse täältä pois.

Olen keskustellut miehen kanssa erosta yms tai no meidän keskustelut on sellaisia että minä kerron miltä musta tuntuu ja mies ei sano muuta kuin "heidiii älä nyt viitsi...." ja siinä se sit on meidän keskustelu....
 
Kuulostaa ikäkriisiltä, kolmenkympin kriisiltä. Näitä tulee, nelikymppisenä huomaat että panikoit turhaan. Kolmekymppisenä on vielä mahdollista vaihtaa alaa ja tehdä mitä huvittaa, nelikymppisenä tuntuu että monet ovet on jo lopullisesti menneet kiinni.

Ja hopsis! Nelikymppisena voi ihan hyvin tehda mita huvittaa, vaikka sitten vaihtaa alaa. Mista sita tietaa, koska lahto tulee? Siihen saakka on aikaa elaa mahdollisimman hyvin.
 
[QUOTE="vieras";28074540]Mutta miksi et? Omaa asennettaan voi aina muuttaa, jos se vain siitä on kiinni.[/QUOTE]

Voi, ja ihana asenne kyllä sinulla :). Kyllä tässä teen tällä hetkelläkin ns. muutoksia. Olen kyllä ihan tyytyväinen elämääni. Elämässä on kuitenkin niin paljon ihania asioita, että tämänhetkinen ikäni eikä aikani riitä kaiken tekemiseen ja kokemiseen kuitenkaan. En nyt tämän enempää viitsisi viedä huomiota ap:n ketjussa.

Olet kyllä ihanan kannustava, ja onnekkaita ainakin tuolta osin ovat läheisesi.
 

Yhteistyössä