Muista jotka tosi kovasti haluaisi vain toista sukupuolta olevan lapsen?

["tytön äiti"]

Meillä on 1 tyttö, mutta toisen lapsen hankkiminen mietityttää koska olen huomannut toivovani niin kovasti toisestakin tyttöä, että pettyisin poikaan. Epäreilua toista lasta kohtaan ja siksi ei hän olekaan vielä tulossa. Kaipa tästä vois harjoittaa itsensä pois niin, että pääasia olis toinen LAPSI eikä toinen tyttö.

 

["a p"]

Korjaan: MUITA eikä muista..

 

["mama"]

Mullakin on 1 tyttö ja toista yritetään.. josta toivon myös tyttöä.

 

["a p"]

[QUOTE="mama";22494993]Mullakin on 1 tyttö ja toista yritetään.. josta toivon myös tyttöä.[/QUOTE]

Muttet varmaan niin kipeesti, että poika olisi iso pettymys? Mulle olis ja siksi ei toista vielä yritetä.

 

["minna"]

Meillä on neljä tyttöä. Mies on jokaisesta lapsesta toivonut hirveästi poikaa. Me ei olla näitä neljää tehty sen takia, että saatais poika, vaan kuitenkin tämä määrä haluttu. Siltikin viimeisen odotusaikana, mies sanoi, että jos se on tyttö en halu tietää. Halus kai viimeiseen asti toivoa sen olevan poika. Kuitenkin ei ole sitten synnytyksessä ollutkaan pettyny vaikka tyttö tuli. Se on unohtunu siinä hetkessä.

 

[Kinuski]

Kyllä mä luulen, että vaikka kuinka toivoisi vain esim. tyttöä, niin kun se vauva syntyy on ihan sama kumpaa sukupuolta on. Kyllähän omaa lastaan rakastaa ehdoitta. Jos oikeasti ajattelee, että on pettynyt, eikä voi rakastaa lastaan jos se on "väärää" sukupuolta, niin ehkä sellaisen ihmisen kannattais unohtaa koko lapsen teko.
Kun odotin kuopusta niin lääkäri sanoi ultrassa vauvan olevan tyttö. En tietenkään pettynyt, vaikka toista poikaa toivoin, mutta kyllä mä sitten salaa olin tosi onnellinen, kun myöhemmin selvisi että on sittenkin poika. Mutta vaikka olisi ollut tyttö, niin ihan yhtä rakas ja tärkeä olisi ollut.

 

["vieras"]

Minulla 2 tyttöä ja molemista tyttöä olen toivonut. Jos veiläkin raskaaksi tulisin niin tyttöä toivoisin.

Mutta uskon vahvasti että vaikka sieltä poika tulisi olisi hän yhtä rakas ja ihmettelisin miten olen jotain muuta toivonut kun hän täydellinen.

 

["a p"]

Kyllä mä luulen, että vaikka kuinka toivoisi vain esim. tyttöä, niin kun se vauva syntyy on ihan sama kumpaa sukupuolta on. Kyllähän omaa lastaan rakastaa ehdoitta. Jos oikeasti ajattelee, että on pettynyt, eikä voi rakastaa lastaan jos se on "väärää" sukupuolta, niin ehkä sellaisen ihmisen kannattais unohtaa koko lapsen teko.
Kun odotin kuopusta niin lääkäri sanoi ultrassa vauvan olevan tyttö. En tietenkään pettynyt, vaikka toista poikaa toivoin, mutta kyllä mä sitten salaa olin tosi onnellinen, kun myöhemmin selvisi että on sittenkin poika. Mutta vaikka olisi ollut tyttö, niin ihan yhtä rakas ja tärkeä olisi ollut.

Jos yhtään luit tekstiäni niin sanoinkin, ettei olla toista tekemässä koska poika olisi pettymys. Siihen en aio luottaa, että kyllä se pettymys viimeistään synnytyspöydällä väistyy. Uskon kuitenkin, että tätä voi työstää, enkä pidä itseäni mitenkään paskana ihmisenä. Varmasti jossain vaiheessa tää muuttuu, viimeistään ajan kanssa.

 

[ix]

kun esikoinen on noin pieni niin ei kannata kiirehtiä toisen lapsen kanssa jos on epävarma olo mistään syystä

 

[ix]

oho eihän siinä esikoisen ikää ollutkaan, tulkitsin rivien välistä meniköhän oikein..

 

["a p"]

kun esikoinen on noin pieni niin ei kannata kiirehtiä toisen lapsen kanssa jos on epävarma olo mistään syystä

Edelläänkään ei olla toista hankkimasta vielä.

 

["äityli"]

Niin no minäkin tunnistan tuon tunteen itsessäni..meillä kolme lasta joista kaksi tyttöjä ja yksi poika. Haluaisin ihan tosissaan ja kovasti neljännen ja ihan ehdottomasti pojan. Mut vielä ei olla edes yritetty ja mieltäni on kaihertanut et jos vauva oliskin tyttö ni mitäs sit..vaikka kuinka tiedän entuudestaan ettei sillä oikeasti ole niin YHTÄÄN MITÄÄN merkitystä