K
Kökkö
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja b:
Puolison uskottomuudesta voi päästä yli, mutta se kestää kyllä tajuttoman kauan, itselläni yli 10 vuoden ajan. Sinä aikana sitä miettii avioliitossa olemisen plussat ja miinukset, erityisesti jos on pieniä lapsia. Onko uskollisuus parisuhteessa sittenkään se kynnyskysymys jonka vuoksi nuo kaikki muut hyvät asiat kannattaa hylätä? Moni pari katuu syvästi eroamistaan myöhemmin (katso vaikka eilinen juttu http://www.dailymail.co.uk/femail/article-1200225/Why-I-I-suspect-separated-women-regret-divorcing.html).
Nyt harmaana nimimerkki määritteli rakkauden ylempänä threadissa sanoin: "Sitoutumista, toisesta huolehtiomista, ystävyyttä, välittämistä, uskollisuutta, epäitsekkyytä. Sitä ettei petä toisen luottamusta. Nyt ymmärrän sen viimeinkin rakastan".
Onko mahdollista pitää useampaa kuin yhtä hyvää ystävää? Tietenkin on ja ystävää ei pyritä kahlitsemaan omilla mielipiteillä vaan kuuntelemaan hänen kokemuksiaan ja mielipiteitään. Onko kukaan yrittänyt muuttaa ystäväänsä, hänen ajatuksiaan tai tekemisiään? Miksi aviopuoliso olisi parhaana ystävänäsi olisi jotenkin erilainen? Onhan hän sitoutunut perheeseensä, huolehtii sinusta ja perheestänne, on paras ystäväsi, välittää teistä sydämestään, on uskollinen (englannin kielessä "true" ei välttämättä "faithful") ja asettaa perheensä itsensä edelle osoittaen siten epäitsekkyyttä. Sanalla sanoen rakastaa sinua ja lapsianne.
Ihmistä ei ole tarkoitettu olemaan yksin ja harvoin puoliso vaihtamalla paranee. Katsos, siitä vanhasta kumppanista tiedät sekä hyvät että huonot puolet, uudesta vain ne hyvät joita haluaa tuoda esiin. Meissä kaikissa on myös niitä huonoja puolia.
Esim Haavio-Mannilan tutkimusten mukaan 50% miehistä ja 30% naisista pettää avioliitossa, luvut lienee alarajalta. Omasta kokemuspiiristä sanoisin lukujen olevan lähes kaksinkertaiset. Eiköhän tämä riitä todisteeksi siitä, että ihmistä ei vain ole luotu yksiavioiseksi, sanoivat sitten moralistit ihan mitä hyvänsä.
