H
huolestunut
Vieras
"Kerronpa eka miehestäni, jonka nimi on "Kalle"
Kallen ja minun elämäntyylit oli aluksi samat ja yhtäläiset, kunnes tulin raskaaksi ja Kalle alkoi juomaan kuin pieni sieni, ajattelin että se on jotain pakoa vastuusta mutta tilanne vain paheni ja paheni ja Kalle alkoi lyömään minua koska olenhan yksi valittava #&%?$!* ja väitti ettei lapsi ole hänen. Kalle joi joi ja joi. Kunnes lapsemme oli yli 1 ja tulin kierukasta huolimatta raskaaksi, tässä vaiheessa Kalle rauhoittui siksi aikaa kun minun nimeni oli talomme lainapapereissa ja jälleen kerran lyöminen, haukkuminen ja juominen alkoi. Löi minua vaikka odotin hänen lastaan tai ehkä juuri sen takia.
Eli elämä hänen kanssaan on yhtä fyysistä ja henkistä väkivaltaa vain.
Mutta kun on lapset ja on talo ja lainat ja kaikki muu, ja jos olisin herranjumala kieltäytynyt kirjoittamasta lainapapereihin nimeäni niin olisin saanut niin turvan päälle ja Kallen suvun päälleni.
Mieheni on välillä öitä pois kotoa, josta en voi häntä syyttää, lukekaa seuraava.
Ja kolme vuotta sitten tapasin miehen, miehen jolta aikanaan vein poikuuden,mutta silloin meistä ei tilanteitten pakosta tullut mitään ja rakkaus alkoi kasvaa, aina kun näimme juttelimme ja juttelimme ja loppujen lopuksi paljastimme sen toisillemme, rakastamme vieläkin se ikinä edes loppunut, se vaan tukahtui hetkeksi.
Kolme vuotta olen mieheni selän takana jutellut miehen kanssa ja henkisesti rakastanut kaivannut ja siis pettänyt, vihaan pettäjä ihmisiä eli siis vihaan itseänikin, ja nyt vappuna pienessä tuiskeessa(en yleensä edes juo,nyt pari drinkkiä join ) ja himo kasvoi ja kasvoi, en voinut enää laittaa vastaan,en vaan voinut, olin jo monta vuotta toivonut että hän olisi niin lähellä minua ja se oli ihanaa, aivan taivaallista, ikinä en kallen kanssa tämmöistä ole kokenut. Mies laittoi seuraavana päivänä viestiä ettei kestä enää ilman minua ja että olisi valmis luopumaan poikamies elämästään, minä siihen että tiedäthän mitä minun mukanani tulee,välillä ihanan onnellinen, välillä todella raskas perhe-elämä, eli 2 lasta tulisi mukanani sekä omalla tavallaan heidän isänsä olisi mukana elämässämme koko ajan, ehkä ellei mieheni sitten rappioituisi ihan kokonaan ja unohtaisi lapset.
Mitä vit. minä teen elämälläni? Mitä teen? Pää on niin sekasin tästä kaikesta. En voi kertoa miehelleni koska hänhän tappaisi minut siihen paikkaan ja ehkä lapsetkin, en voi kertoa, en todellakaan!!!
KIITOS TEILLE JOTKA LUITTE JA ANNOITTE KOMMENTTIA, Oli kommenttinne sitten neg tai pos niin se auttaa, haukukkaa tai neuvokaa, mitä vaan kuhan saan "keskustella" jonkun kaa!"
Muistaako kukaan tätä Miimulin kirjoitusta viime vappuna? Mulle tuli mieleen tämä ja mietiskelin mitä ap:lle kuuluu??? Toivottavasti on päässyt eroon miehestään ja saanut elämänsä kuntoon....
=)
Kallen ja minun elämäntyylit oli aluksi samat ja yhtäläiset, kunnes tulin raskaaksi ja Kalle alkoi juomaan kuin pieni sieni, ajattelin että se on jotain pakoa vastuusta mutta tilanne vain paheni ja paheni ja Kalle alkoi lyömään minua koska olenhan yksi valittava #&%?$!* ja väitti ettei lapsi ole hänen. Kalle joi joi ja joi. Kunnes lapsemme oli yli 1 ja tulin kierukasta huolimatta raskaaksi, tässä vaiheessa Kalle rauhoittui siksi aikaa kun minun nimeni oli talomme lainapapereissa ja jälleen kerran lyöminen, haukkuminen ja juominen alkoi. Löi minua vaikka odotin hänen lastaan tai ehkä juuri sen takia.
Eli elämä hänen kanssaan on yhtä fyysistä ja henkistä väkivaltaa vain.
Mutta kun on lapset ja on talo ja lainat ja kaikki muu, ja jos olisin herranjumala kieltäytynyt kirjoittamasta lainapapereihin nimeäni niin olisin saanut niin turvan päälle ja Kallen suvun päälleni.
Mieheni on välillä öitä pois kotoa, josta en voi häntä syyttää, lukekaa seuraava.
Ja kolme vuotta sitten tapasin miehen, miehen jolta aikanaan vein poikuuden,mutta silloin meistä ei tilanteitten pakosta tullut mitään ja rakkaus alkoi kasvaa, aina kun näimme juttelimme ja juttelimme ja loppujen lopuksi paljastimme sen toisillemme, rakastamme vieläkin se ikinä edes loppunut, se vaan tukahtui hetkeksi.
Kolme vuotta olen mieheni selän takana jutellut miehen kanssa ja henkisesti rakastanut kaivannut ja siis pettänyt, vihaan pettäjä ihmisiä eli siis vihaan itseänikin, ja nyt vappuna pienessä tuiskeessa(en yleensä edes juo,nyt pari drinkkiä join ) ja himo kasvoi ja kasvoi, en voinut enää laittaa vastaan,en vaan voinut, olin jo monta vuotta toivonut että hän olisi niin lähellä minua ja se oli ihanaa, aivan taivaallista, ikinä en kallen kanssa tämmöistä ole kokenut. Mies laittoi seuraavana päivänä viestiä ettei kestä enää ilman minua ja että olisi valmis luopumaan poikamies elämästään, minä siihen että tiedäthän mitä minun mukanani tulee,välillä ihanan onnellinen, välillä todella raskas perhe-elämä, eli 2 lasta tulisi mukanani sekä omalla tavallaan heidän isänsä olisi mukana elämässämme koko ajan, ehkä ellei mieheni sitten rappioituisi ihan kokonaan ja unohtaisi lapset.
Mitä vit. minä teen elämälläni? Mitä teen? Pää on niin sekasin tästä kaikesta. En voi kertoa miehelleni koska hänhän tappaisi minut siihen paikkaan ja ehkä lapsetkin, en voi kertoa, en todellakaan!!!
KIITOS TEILLE JOTKA LUITTE JA ANNOITTE KOMMENTTIA, Oli kommenttinne sitten neg tai pos niin se auttaa, haukukkaa tai neuvokaa, mitä vaan kuhan saan "keskustella" jonkun kaa!"
Muistaako kukaan tätä Miimulin kirjoitusta viime vappuna? Mulle tuli mieleen tämä ja mietiskelin mitä ap:lle kuuluu??? Toivottavasti on päässyt eroon miehestään ja saanut elämänsä kuntoon....
=)
