?
"..."
Vieras
Älä kateellisista välitä vaan nauti, jos on asiat niin, että voi elää haluamallaan tavalla. 
Niin mä ainakin aion tehdä.
Niin mä ainakin aion tehdä.
D
ddd
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap kotiäiti;23572126:
Ihan uteliaisuudesta kysyn, että minkä verran olet saanut säästettyä tuota eläkettä, eli mikä olisi tämän päivän laskujen mukaan kk-eläkkeesi esim. 65 vuotiaana.
J
jotenkin
Vieras
Minua ärsyttää ihmisten liika jossittelu, ehkä siksi kun minä annan elämän viedä. Tässäkin ketjussa " jos mies kuolee" " jos tulee ero" "jos kukaan ei haluakkaan sinua töihin enää 10 vuoden päästä" Jos jos jos jos jos jos jos, mitä jos vaan annettas kaikkien kukkien kukkia vaan? Itse haluan olla kotiäiti, koska haluan antaa lapsilleni kaiken itsestäni. JOS vaikka huomenna kuolenkin, niin ihan turhaan olisin raatanut kauheankin hyvän eläkeiän eteen, minä elän nyt ja tasan niinkuin itse haluan ja halustahan se on kiinni jokaisella. Jos itse haluaa olla kotona niin sen eteen monesti myös tekee töitä, että se mahdollisuus olla kotona pysyy. Suomen kaunis luonto tarjoaa meille ruokaakin esimerkiksi, varsinkin syksyllä kun jaksaa olla ahkera niin säästää pitkän pennin.
?
"..."
Vieras
Eikö itseäsi yhtään ällötä (en nyt keksi parempaa sanaa) kun joudut aikuisena ihmisenä elämään toisten elättinä? Siis mielestäni äitiysloma ja vanhempainloma on todella hyvä juttu ja jokainen on ne varmasti "ansainnut", mutta itse en kyllä pystyisi elämään ja olemaan vuosikausia toisten rahoilla eläen.
?
"..."
Vieras
Toisissa liitoissa ne rahat nyt vaan sattuu olemaan yhteisiä, eikä kenenkään "omia". Sitä kutsutaan jakamiseksi...
A
ap kotiäiti
Vieras
En koe eläväni toisen rahoilla. Hoidan 4 yhteistä lasta, harvemmin itselleni mitään hankin ja kun hankin niin mies varta vasten vie minun kaupoille. Kaiken lisäksi hoidan 4 lasta yksin suurimman osan ajasta, mieheni on välillä reissuhommissakin. Hoidan miehelle puhtaat lakanat, puhtaat vaatteet, siistin kodin ja teen ruoat ja ne pienet jutut joita itselleni tarvitsen olen kyllä aina ansainnut. En suvaitse liika kulutusta joten hankin lähes kaiken käytettynä tai teen itse. Kengät ovat ainoat mitkä ostan kaikille uutena. Käytettynä saa niin hyvää tänä päivänä ja tykkään itse tuunata vaatteista omanlaisiaan jne, olen onnellinen kun 70 km säteellä on mahtavia kirppareita ja pääsee sitten aina samalla kyläilemään kun käy. En koe eläväni toisen rahoilla. Minun rahoistani maksan omat laskuni sekä esim sähkön jne. ja maksan puolet kaupasta haettavista ruokatarvikkeista. Pidän tarkkaa kirjaa menoista ja tuloista.
A
ap kotiäiti
Vieras
kaiken lisäksi asumme siis vanhassa talossa, todella vanhassa jossa on puulämmitys. Sekin olisi aika vaikeaa jos toinen meistä ei olisi kotona talvisin. En siis todellakaan kyhjötä missään kerrostalokolmiossa lasteni kera vaan teen töitä siinä missä miehenikin että arki toimii.
[QUOTE="...";23572261]Eikö itseäsi yhtään ällötä (en nyt keksi parempaa sanaa) kun joudut aikuisena ihmisenä elämään toisten elättinä? Siis mielestäni äitiysloma ja vanhempainloma on todella hyvä juttu ja jokainen on ne varmasti "ansainnut", mutta itse en kyllä pystyisi elämään ja olemaan vuosikausia toisten rahoilla eläen.[/QUOTE]
Mä en ihan ymmärrä tätä ajattelutapaa
Jonkun ne uusintamistyötkin pitää tehdä. Moni mies valitsee mieluummin niin, että käyvät itse palkkatöissä ja elättävät vaimon joka hoitaa lähes kaikki uusintamistyöt ja sen lisäksi kasvattaa lapsia kuin että maksaisivat hoitomaksujen muodossa osasta uusintamistöistä ja kasvatuksesta perheen ulkopuolisille ja sitten joutuisivat tekemään niitä uusintamistöitä kotona enemmän.
Miksei jokainen perhe saisi itse valita mitenpäin järkkäävät tuon, kuka tekee tuottavan työn ja kuka uusintamisen? Molempia pitää tehdä, ei yksi ole toista hienompaa. Molempien huolellinen tekeminen vaikuttaa elämänlaatuun huomattavasti. Miksi maksaa perheen ulkopuolisille niistä jos asiat voidaan hoitaa perheen sisäisesti?
Itselleni pitkä kotiäitiys ei sopisi, mutta kahden vanhemman perheessä kyllä saisin asiat järkättyä niin, ettei lasten tarvitsisi ainakaan kokopäivähoitoon mennä.
Mä en ihan ymmärrä tätä ajattelutapaa
Jonkun ne uusintamistyötkin pitää tehdä. Moni mies valitsee mieluummin niin, että käyvät itse palkkatöissä ja elättävät vaimon joka hoitaa lähes kaikki uusintamistyöt ja sen lisäksi kasvattaa lapsia kuin että maksaisivat hoitomaksujen muodossa osasta uusintamistöistä ja kasvatuksesta perheen ulkopuolisille ja sitten joutuisivat tekemään niitä uusintamistöitä kotona enemmän.Miksei jokainen perhe saisi itse valita mitenpäin järkkäävät tuon, kuka tekee tuottavan työn ja kuka uusintamisen? Molempia pitää tehdä, ei yksi ole toista hienompaa. Molempien huolellinen tekeminen vaikuttaa elämänlaatuun huomattavasti. Miksi maksaa perheen ulkopuolisille niistä jos asiat voidaan hoitaa perheen sisäisesti?
Itselleni pitkä kotiäitiys ei sopisi, mutta kahden vanhemman perheessä kyllä saisin asiat järkättyä niin, ettei lasten tarvitsisi ainakaan kokopäivähoitoon mennä.
?
.
Vieras
Mun ei ole järkevää palata töihin, koska meillä on 3 lasta kaikki vuoronperään kipeenä ja minä sitten myös. Saisin olla jatkuvasti poissa kumminkin, joten nautin kotiäitiydestä vielä kun voin.
M
"mmmmmm"
Vieras
Mekin olemme laskeneet, kun olemme aivan normaali tuloisia, niin minunkaan ei ns. kannattaisi mennä töihin ennen kuin toinenkin lapsi on kolme, hoitomaksut vievät jo 2000 - verot palkasta, 500/kk, joudumme ostamaan toisen auton yms, minulle jää vähemmän melkein rahaa kuin lasten kanssa kotona olemisesta saan. =) mutta itselläni ei pää kestäisi 3-vuoden kotona istumista =)
?
"..."
Vieras
Mä en ihan ymmärrä tätä ajattelutapaa
.
Eihän tuossa pelkästään miehen rahoja käytetä, vaan myös yhteiskunnan. Mutta joo, ehkä kyse vain on erityyppisistä ihmisistä. Itse en vain pystyisi montaa vuotta olemaan toisten elätettävänä.
Ja sinänsä aloittaja oli ihan oikeassa, että tuollainen jossittelu on sikäli tyhmää, mutta olen kyllä itse nähnyt työnikin kautta varsin surullisia kohtaloita, joissa pariskunta on eronnut vuosikymmenten liiton jälkeen, ja miten tyhjän päälle nainen noissa jää, jos on ollut pitkään kotona lasten kanssa eikä ole työpaikkaa. Ja kun näitä tapahtuu aika paljon, niin väkisinkin haluaisi neuvoa jokaista vähän varautumaan myös sen pahan päivän varalle, eikä vain sokeasti luottamaan, että se mitä on nyt, kestää ikuisesti.
?
"..."
Vieras
Käytetään niitä yhteiskunnan rahoja yhtälailla päivähoidossakin... Mulle on ainakin ensiarvoisen tärkeää tarjota lapsilleni yhden hoitajan lapsuus, eikä sellaista showta niin kuin joissain päiväkodeissä olen nähnyt.
Meillä tämä on enemmän arvo kuin kannattavuus kysymys, vaikka käteen jäisikin todennäköisesti vähemmän rahaa jos olisin töissä.
Meillä tämä on enemmän arvo kuin kannattavuus kysymys, vaikka käteen jäisikin todennäköisesti vähemmän rahaa jos olisin töissä.
K
"kolmen äiti"
Vieras
mulla kolme päiväkoti-ikäistä lasta, mutta töissä käyn vaikka se ei rahallisesti niin hyödytäkkään. tällä hetkellä oon osittaisella kht:lla, joulukuusta eteenpäin täyttä päivää sit. mutta jos laskee kaikki kulut mitä työssä käynti lisää, bensat, hoitomaksut ym, niin ei jää juurikaan enempää käteen, kun kotona jäis. mutta tällänen ratkaisu on meille kaikista paras
K
"kotiäippä"
Vieras
Täällä kohtalontoveri! Meillä vasta toinen tulossa, mutta alusta asti on ollut selvä että jään lasten kanssa kotiin (toiveissa on vähintään 3) ainakin siihen asti kun nuorimmainen menee kouluun. Mun ei tarvitse tehdä töitä, koska mies tienaa sen n.5000e kk. Pyöritän jotain pientä "bisnestä" tässä sivussa,mutta ei mitään suurta.
Meillä rahat on yhteisiä, tulee yhteiselle tilille ja säästöt menee yhteiselle tilille. Ja meille ero ei ole mahdollisuus, se on naimisiinmenon myötä selvää. Kuolemien ja työttömyyden varalta on vakuutukset.
En koe eläväni miehen rahoilla. Minä hoidan kotityöt sun muut ja rahoista puhutaan muutenki yhteisinä. Mieheni selkeästi nauttii siitä että tienaa meillä rahat ja minä olen todella onnellinen ollessani koti-äitinä.
Ammatiltani olen lastentarhanope ja mulla on n.5 vuoden työkokemus. Vaikka olisin 15 vuotta kotona saan aina alaltani töitä. Lasten hoitamistahan sekin on.. En tiedä haluanko mennä enää töihin, sen päätän sitten kun lapset menee kouluun.
Meillä vasta toinen tulossa, mutta alusta asti on ollut selvä että jään lasten kanssa kotiin (toiveissa on vähintään 3) ainakin siihen asti kun nuorimmainen menee kouluun. Mun ei tarvitse tehdä töitä, koska mies tienaa sen n.5000e kk. Pyöritän jotain pientä "bisnestä" tässä sivussa,mutta ei mitään suurta.Meillä rahat on yhteisiä, tulee yhteiselle tilille ja säästöt menee yhteiselle tilille. Ja meille ero ei ole mahdollisuus, se on naimisiinmenon myötä selvää. Kuolemien ja työttömyyden varalta on vakuutukset.
En koe eläväni miehen rahoilla. Minä hoidan kotityöt sun muut ja rahoista puhutaan muutenki yhteisinä. Mieheni selkeästi nauttii siitä että tienaa meillä rahat ja minä olen todella onnellinen ollessani koti-äitinä.
Ammatiltani olen lastentarhanope ja mulla on n.5 vuoden työkokemus. Vaikka olisin 15 vuotta kotona saan aina alaltani töitä. Lasten hoitamistahan sekin on.. En tiedä haluanko mennä enää töihin, sen päätän sitten kun lapset menee kouluun.
K
"kotiäippä"
Vieras
[QUOTE="...";23572456]Eihän tuossa pelkästään miehen rahoja käytetä, vaan myös yhteiskunnan. Mutta joo, ehkä kyse vain on erityyppisistä ihmisistä. Itse en vain pystyisi montaa vuotta olemaan toisten elätettävänä.
Ja sinänsä aloittaja oli ihan oikeassa, että tuollainen jossittelu on sikäli tyhmää, mutta olen kyllä itse nähnyt työnikin kautta varsin surullisia kohtaloita, joissa pariskunta on eronnut vuosikymmenten liiton jälkeen, ja miten tyhjän päälle nainen noissa jää, jos on ollut pitkään kotona lasten kanssa eikä ole työpaikkaa. Ja kun näitä tapahtuu aika paljon, niin väkisinkin haluaisi neuvoa jokaista vähän varautumaan myös sen pahan päivän varalle, eikä vain sokeasti luottamaan, että se mitä on nyt, kestää ikuisesti.[/QUOTE]
Päivähoito kunnallisessa pk:ssa maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin kotihoito. Joten jos lapsesi ovat päiväkodissa maksat heistä siis n.1000e per lapsi per kk, jos kerran et halua elää toisten verorahoilla?
Ja sinänsä aloittaja oli ihan oikeassa, että tuollainen jossittelu on sikäli tyhmää, mutta olen kyllä itse nähnyt työnikin kautta varsin surullisia kohtaloita, joissa pariskunta on eronnut vuosikymmenten liiton jälkeen, ja miten tyhjän päälle nainen noissa jää, jos on ollut pitkään kotona lasten kanssa eikä ole työpaikkaa. Ja kun näitä tapahtuu aika paljon, niin väkisinkin haluaisi neuvoa jokaista vähän varautumaan myös sen pahan päivän varalle, eikä vain sokeasti luottamaan, että se mitä on nyt, kestää ikuisesti.[/QUOTE]
Päivähoito kunnallisessa pk:ssa maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin kotihoito. Joten jos lapsesi ovat päiväkodissa maksat heistä siis n.1000e per lapsi per kk, jos kerran et halua elää toisten verorahoilla?
[QUOTE="kotiäippä";23572499]Täällä kohtalontoveri! Meillä vasta toinen tulossa, mutta alusta asti on ollut selvä että jään lasten kanssa kotiin (toiveissa on vähintään 3) ainakin siihen asti kun nuorimmainen menee kouluun. Mun ei tarvitse tehdä töitä, koska mies tienaa sen n.5000e kk. Pyöritän jotain pientä "bisnestä" tässä sivussa,mutta ei mitään suurta.
Meillä rahat on yhteisiä, tulee yhteiselle tilille ja säästöt menee yhteiselle tilille. Ja meille ero ei ole mahdollisuus, se on naimisiinmenon myötä selvää. Kuolemien ja työttömyyden varalta on vakuutukset.
En koe eläväni miehen rahoilla. Minä hoidan kotityöt sun muut ja rahoista puhutaan muutenki yhteisinä. Mieheni selkeästi nauttii siitä että tienaa meillä rahat ja minä olen todella onnellinen ollessani koti-äitinä.
Ammatiltani olen lastentarhanope ja mulla on n.5 vuoden työkokemus. Vaikka olisin 15 vuotta kotona saan aina alaltani töitä. Lasten hoitamistahan sekin on.. En tiedä haluanko mennä enää töihin, sen päätän sitten kun lapset menee kouluun.[/QUOTE]
Hei, jos haluat, laita yv:tä, mulla on todella samankaltainen elämäntilanne.
Meillä vasta toinen tulossa, mutta alusta asti on ollut selvä että jään lasten kanssa kotiin (toiveissa on vähintään 3) ainakin siihen asti kun nuorimmainen menee kouluun. Mun ei tarvitse tehdä töitä, koska mies tienaa sen n.5000e kk. Pyöritän jotain pientä "bisnestä" tässä sivussa,mutta ei mitään suurta.Meillä rahat on yhteisiä, tulee yhteiselle tilille ja säästöt menee yhteiselle tilille. Ja meille ero ei ole mahdollisuus, se on naimisiinmenon myötä selvää. Kuolemien ja työttömyyden varalta on vakuutukset.
En koe eläväni miehen rahoilla. Minä hoidan kotityöt sun muut ja rahoista puhutaan muutenki yhteisinä. Mieheni selkeästi nauttii siitä että tienaa meillä rahat ja minä olen todella onnellinen ollessani koti-äitinä.
Ammatiltani olen lastentarhanope ja mulla on n.5 vuoden työkokemus. Vaikka olisin 15 vuotta kotona saan aina alaltani töitä. Lasten hoitamistahan sekin on.. En tiedä haluanko mennä enää töihin, sen päätän sitten kun lapset menee kouluun.[/QUOTE]
Hei, jos haluat, laita yv:tä, mulla on todella samankaltainen elämäntilanne.
[QUOTE="...";23572456]Eihän tuossa pelkästään miehen rahoja käytetä, vaan myös yhteiskunnan. Mutta joo, ehkä kyse vain on erityyppisistä ihmisistä. Itse en vain pystyisi montaa vuotta olemaan toisten elätettävänä.
Ja sinänsä aloittaja oli ihan oikeassa, että tuollainen jossittelu on sikäli tyhmää, mutta olen kyllä itse nähnyt työnikin kautta varsin surullisia kohtaloita, joissa pariskunta on eronnut vuosikymmenten liiton jälkeen, ja miten tyhjän päälle nainen noissa jää, jos on ollut pitkään kotona lasten kanssa eikä ole työpaikkaa. Ja kun näitä tapahtuu aika paljon, niin väkisinkin haluaisi neuvoa jokaista vähän varautumaan myös sen pahan päivän varalle, eikä vain sokeasti luottamaan, että se mitä on nyt, kestää ikuisesti.[/QUOTE]
Hoitopaikka lapselle maksaa n 750-1100/kk. Per lapsi.
Mustakin on varsin järkevää miettiä mitä tapahtuu jos elämäntilanne muuttuu. Mielestäni ap on järkännyt asiansa ihan hyvin. Eron tullessa saisi ilmeisesti puolet yhteisestä omaisuudesta, käteistä rahaa oli jemmassa 20 000. Sen lisäksi jos jäisi lasten lähihuoltajaksi - niin kuin olisi todennäköistä kun on ollut heidän kanssaan kotona - hän saisi lapsilisiä ja elareita minimissään 1200/kk. Mielestäni ihan ok:sti ns sopeutumisrahoja, joiden avulla voisi sitten järjestää elämän uuteen vaiheeseen, hakea töitä ja uutta asuntoa yms.
Ja sinänsä aloittaja oli ihan oikeassa, että tuollainen jossittelu on sikäli tyhmää, mutta olen kyllä itse nähnyt työnikin kautta varsin surullisia kohtaloita, joissa pariskunta on eronnut vuosikymmenten liiton jälkeen, ja miten tyhjän päälle nainen noissa jää, jos on ollut pitkään kotona lasten kanssa eikä ole työpaikkaa. Ja kun näitä tapahtuu aika paljon, niin väkisinkin haluaisi neuvoa jokaista vähän varautumaan myös sen pahan päivän varalle, eikä vain sokeasti luottamaan, että se mitä on nyt, kestää ikuisesti.[/QUOTE]
Hoitopaikka lapselle maksaa n 750-1100/kk. Per lapsi.
Mustakin on varsin järkevää miettiä mitä tapahtuu jos elämäntilanne muuttuu. Mielestäni ap on järkännyt asiansa ihan hyvin. Eron tullessa saisi ilmeisesti puolet yhteisestä omaisuudesta, käteistä rahaa oli jemmassa 20 000. Sen lisäksi jos jäisi lasten lähihuoltajaksi - niin kuin olisi todennäköistä kun on ollut heidän kanssaan kotona - hän saisi lapsilisiä ja elareita minimissään 1200/kk. Mielestäni ihan ok:sti ns sopeutumisrahoja, joiden avulla voisi sitten järjestää elämän uuteen vaiheeseen, hakea töitä ja uutta asuntoa yms.
?
"..."
Vieras
[QUOTE="kotiäippä";23572556]Päivähoito kunnallisessa pk:ssa maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin kotihoito. Joten jos lapsesi ovat päiväkodissa maksat heistä siis n.1000e per lapsi per kk, jos kerran et halua elää toisten verorahoilla?[/QUOTE]
Eivät nuo asiat noin suoraviivaisia ole. Jos oikeasti haluat laskea, mitä kunnallinen päivähoito maksaa tai on maksamatta, niin tulisi huomioida sen työllistävä vaikutus, mikä on merkittävä ja tekee ainakin euromäärissä kunnallisen hoidon yhteiskunnan kannalta huomattavasti taloudellisemmaksi vaihtoehdoksi.
Eivät nuo asiat noin suoraviivaisia ole. Jos oikeasti haluat laskea, mitä kunnallinen päivähoito maksaa tai on maksamatta, niin tulisi huomioida sen työllistävä vaikutus, mikä on merkittävä ja tekee ainakin euromäärissä kunnallisen hoidon yhteiskunnan kannalta huomattavasti taloudellisemmaksi vaihtoehdoksi.
?
"..."
Vieras
[QUOTE="...";23572641]Eivät nuo asiat noin suoraviivaisia ole. Jos oikeasti haluat laskea, mitä kunnallinen päivähoito maksaa tai on maksamatta, niin tulisi huomioida sen työllistävä vaikutus, mikä on merkittävä ja tekee ainakin euromäärissä kunnallisen hoidon yhteiskunnan kannalta huomattavasti taloudellisemmaksi vaihtoehdoksi.[/QUOTE]
Suoraan sanottuna en usko, että sijaisten ketjuttaminen on kovinkaan kannattavaa... Tai pitkät sairaslomat, ylisuuret ryhmät ja se, että lapsien ruoka ei välttämättä ole kovin tasokasta tai lapsille suunnattua.
Suoraan sanottuna en usko, että sijaisten ketjuttaminen on kovinkaan kannattavaa... Tai pitkät sairaslomat, ylisuuret ryhmät ja se, että lapsien ruoka ei välttämättä ole kovin tasokasta tai lapsille suunnattua.
I
Iina-Emilia
Vieras
Mielestäni tämä ketju on hieman harhautunut siitä, mikä se alkuperäinen pointti oli, eli kannattavuus. Ja ymmärsin, että nimenomaan taloudellinen kannattavuus. Et kai itsekään kiellä, että kun lapsesi ovat kaikki koulussa, olisi taloudellisesti kannattavaa mennä töihin? Se on eri asia, jos olette päättäneet, että ideologisista syistä et mene. Mutta silloin ei voi enää kannattavuudesta puhua.
N
"nelly83"
Vieras
[QUOTE="mmmmmm";23572429]Mekin olemme laskeneet, kun olemme aivan normaali tuloisia, niin minunkaan ei ns. kannattaisi mennä töihin ennen kuin toinenkin lapsi on kolme, hoitomaksut vievät jo 2000 - verot palkasta, 500/kk, joudumme ostamaan toisen auton yms, minulle jää vähemmän melkein rahaa kuin lasten kanssa kotona olemisesta saan. =) mutta itselläni ei pää kestäisi 3-vuoden kotona istumista =)[/QUOTE]
Minulla palkka suunnillen sama kuin sinulla ja laskin myös yksi päivä, että n.200/kk jää enemmän käteen nyt töissä ollessa. Toisen auton kulut kuitenkin sen verta isot (laina+vakuutus+polttoaine), etttä periaatteessa olisi ihan sama käynkö töissä vai olenko kotona. Pidän kuitenkin työstäni niin paljon, että en halunnut kotiin jäädä pidemmäksi aikaa. Pojat oli 3v ja 1v4kk, kun menivät päivähoitoon ja minä työelämään.
Minulla palkka suunnillen sama kuin sinulla ja laskin myös yksi päivä, että n.200/kk jää enemmän käteen nyt töissä ollessa. Toisen auton kulut kuitenkin sen verta isot (laina+vakuutus+polttoaine), etttä periaatteessa olisi ihan sama käynkö töissä vai olenko kotona. Pidän kuitenkin työstäni niin paljon, että en halunnut kotiin jäädä pidemmäksi aikaa. Pojat oli 3v ja 1v4kk, kun menivät päivähoitoon ja minä työelämään.
4
4 lapsen isä
Vieras
4
4v kotiäitinä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap kotiäiti;23572126:
Entäs sitten kun lapset on isompia eivätkä enää kaipaa/huoli äitiä mukaan askartelemaan ja ulkoilemaan ym? Mitä aiot sitten tehdä?
V
"vieras"
Vieras
Rahallisesti ei kannattaisi minun eikä mieheni tehdä työtä, mutta noin muuten kannatamme työssäkäymistä. Ihan vaan vaikka yhteisöllisyyden takia, että kuuluu johonkin porukkaan ja saa siitä onnistumisen tunteita ja mielenravintoa kotona olemisen vastapainoksi. Kotona on kivaa, mutta moni aikuinen kaipaa myös aikuisten maailmaa, jossa saa toteuttaa itseään, varsinkin kun työ on kivaa ja työkaverit mukavia. Mieluummin mä lähden töihin sosialisoitumaan kun olisin samalla rahalla kotona lopullisesti. Minusta koti tuntuu siinä vaiheessa jo vankilalta, jos siellä kaikenaikaa on, ettei ole mitää muuta puuhaa päivisin. Kyllähän se lasten ollessa pieniä hurahti aika kotona helposti, mutta isojen kanssa alkoi olla jo vähän tylsää kun heitä ei niinsanotusti tarvinnut hoitaa, vaan alkoivat olla jo niin omatoimisia.
H
"hmm"
Vieras
Minusta ap:n elämä kuulostaa ihanalta. Kun olin yhden lapsen kotona, mietin että miten joku voi elää vuositolkulla kotona, mutta nyt kun olen taas äitiyslomalla ja lapsi isompi (3v) niin tää elämä on ihan parasta näin. Onhan se lapsillekin mukava, kun on äiti läsnä joka päivä eikä vain paria tuntia illassa. Näin se ikävä kyllä ainakin meidän perheessä menee silloin, kun molemmat vanhemmat ovat töissä.