Muita joilla 1 lapsi omasta halusta

[1]

Meillä nyt siis tyttö 3,5-vuotias ja kovasti mietin että yrittääkö toista vai ei. Olen tottunut jo ns. mukavampaan elämään, kunnon yöuniin ja rauhallisesta elämästä muutenkin nautin, mutta toisaalta koko ajan kummittelee ajatus, että pitäisikö kuitenkin yrittää vielä toista..

Miksi jätätte yhteen lapseen?
Pelkäättekö että lapsi kaipaa nyt tai myöhemmin sisarusta? Tai että jää yksinäiseksi?

Ihmetelläänkö valintaanne?

 

[o_O]

Meillä yksi lapsi ja siihen jää. Alkaa tuo ikä tulla vastaan (kohta 40-v) ja miehellä vielä enemmän. Olen itsekin ainoa lapsi enkä koe sitä huonona asiana. En ole sisaruksia kaivannut enkä ole yksinäinen. Toki lapsella voi olla toisin, mutta toistaiseksi ei ole edes kaivannut sisaruksia. Kavereita ja sukulaisia riittää, kuten itsellänikin.

Lisäksi meillä oli vaikeuksia saada tuo ainokainenkin, luultiin jo ettei meille lapsia suoda. Eipä ole kukaan ihmetellyt, joku vähän tuntemattomampi on kehoittanut "lapsentekoon" vielä, mutta olen vain sanonut, että ei tule.

 

[e]

Meillä tyttö 1 v 6 kk ja mietin samaa asiaa usein. Nyt kun kaikki menee mukavasti ja kaikki nauttii elämästä ja saa nukkua yönsä rauhassa on pieni ajatus siitä, että jos hän jäisi ainoaksi lapseksi.
Itselläni on sisar, jonka kanssa välit ovat ihan asialliset, mutta en ole kokenut mitään erityistä suhdettä jostain syystä?! joten en osaa kuvitella, mistä hän saattaisi jäädä paitsi jos sisarta ei tule.

 

["ulkosuomalainen"]

Meillä myös vain yksi lapsi (tosin miehellä kaksi edellisestä liitostaan). Itse mieluummin keskityn hyvin tähän yhteen kuin huonosti kahteen. Koska tiedän, että itselläni on voimavaroja rajallisesti ja haluan tarjota tälle ainokaiselle parhaat puolet itsestäni. Jos olisi toinen, olisin varmasti väsyneempi ja hermostuneempi (jostain syystä kaikki useamman pienen lapsen äidit ymärilläni ovat hermoraunioita...) enkä nauttisi äitiydestä samalla tavalla kuin nyt, kun pystyn keskittymään yhteen lapseen.
Joskus muutaman vuoden kuluttua (ainokainen nyt 2v) asiaa voi harkita, mustasukkaisuuskin kuulemma vähenee huomattavasti, jos ikäeroa on yli 4 vuotta. Ihan siksikin, että silloin esikoinen menisi jo ainakin osa-aikahoitoon ja pystyisin keskittymään samalla tavalla myös uuteen tulokkaaseen ainakin osan päivästä kuin aikoinaan keskityin esikoiseen. Itselleni sopii parhaiten tällainen ratkaisu, en todellakaan sopisi kahden pienen lapsen äidiksi. Siis kyllähän siitäkin selviäisi, mutta voimavarani tuntien en nauttisi siitä niin kuin nyt olen nauttinut yhden lapsen kanssa.

 

[up]

up

 

[nosto]

nosto

 

[up]

up

 

["niin"]

sori mutta mä en ymmärrä tota pointtia että "kun on jo tottunut mukavaan elämään". Ne vauva-ajan mahdollisest valvomiset ym on niin lyhyt aika elämästä että onko se syy jättää homma sikseen? Itse henk koht oon aina asennoitunu siihen että se aika kestää loppujen lopuksi niin vähän aikaa että se menee vaikka takaperin konttien, sinnillä läpi. Tarkoitus siis ei oo loukata eikä arvostella ketään, mutta ymmärtäisin tuon pointin jos kyse oli useista vuosista. Useimmat vauvat kuitenki alkaa nukkua yönsä läpi vuoden ikään mennessä, vuosi on lyhyt aika.

 

["raparperi"]

[QUOTE="niin";22665717]Tarkoitus siis ei oo loukata eikä arvostella ketään, mutta ymmärtäisin tuon pointin jos kyse oli useista vuosista. Useimmat vauvat kuitenki alkaa nukkua yönsä läpi vuoden ikään mennessä, vuosi on lyhyt aika.[/QUOTE]
Meillä jäänee esikoinen myös ainoaksi. Herää edelleen useita kertoja yössä vaikka ikää on jo 1,5v. Olisihan se kätevää, jos lapset heräilisivät öisin vain puolen vuoden tai vuoden ikään asti. Useilla on näitä huonosti nukkuvia lapsia, jotka nukkuvat vasta yli 3 vuotiaana heräämättä. Ei siinä tee mieli hoitaa enää mitään vauvaa samalla.

 

["siis"]

[QUOTE="niin";22665717]sori mutta mä en ymmärrä tota pointtia että "kun on jo tottunut mukavaan elämään". Ne vauva-ajan mahdollisest valvomiset ym on niin lyhyt aika elämästä että onko se syy jättää homma sikseen? Itse henk koht oon aina asennoitunu siihen että se aika kestää loppujen lopuksi niin vähän aikaa että se menee vaikka takaperin konttien, sinnillä läpi. Tarkoitus siis ei oo loukata eikä arvostella ketään, mutta ymmärtäisin tuon pointin jos kyse oli useista vuosista. Useimmat vauvat kuitenki alkaa nukkua yönsä läpi vuoden ikään mennessä, vuosi on lyhyt aika.[/QUOTE]

Niin ja toisille uni on oikeasti tärkeämpää kuin toisille, sille ei vaan voi mitään.

 

[xx]

[QUOTE="niin";22665717]sori mutta mä en ymmärrä tota pointtia että "kun on jo tottunut mukavaan elämään". Ne vauva-ajan mahdollisest valvomiset ym on niin lyhyt aika elämästä että onko se syy jättää homma sikseen? Itse henk koht oon aina asennoitunu siihen että se aika kestää loppujen lopuksi niin vähän aikaa että se menee vaikka takaperin konttien, sinnillä läpi. Tarkoitus siis ei oo loukata eikä arvostella ketään, mutta ymmärtäisin tuon pointin jos kyse oli useista vuosista. Useimmat vauvat kuitenki alkaa nukkua yönsä läpi vuoden ikään mennessä, vuosi on lyhyt aika.[/QUOTE]

Minä taas en ymmärrä sitä, miksi pitäisi lisää lapsia tehdä jos oma perhe tuntuu jo valmiilta, kokonaiselta ja onnelliselta. Enkä minäkään ketään halua loukata tai arvostella.

 

[leijona76]

Meillä yksi 3v ja siihen jää. Toikin oli niin suuri lahja ja kauan kaivattu että tavallaan ei edes kaipaa enempää. Toiseksi ei tee mieli enää kokea vauva-aikaa ja ottaa riskiä että seuraavakin synnytys menee puihin. Sekin eka vuosi oli sellanen että ei kiitos uudestaan.
mut yhtäkaikki, kukin tekee tasan omat ratkasunsa eikä näissä asioissa tarttis mennä kellekään sanomaan arvosteluja tms.