Muita joilla ei ole lastenhoitoapua?

[ärsyttää....]

Kun tulin raskaaksi..luulin että meillä on tukiverkostokunnossa. Sanoin muistaakseni neuvolassakin niin kun kysyttiin. Mutta paskat... Meidän puoleta lapseni on ainut lapsenlapsi ja ei tule kuuloonkaan että pitäisivä aktiivisesti yhteyttä. Välimatkaa on 500m ja lasta käyvät katsomassa 2kk välein. Koskaan ei ole mummulassa ollut hoidossa tai ylipäätänsä lapsi on käynyt sielä tasan 3 kertaa kylässä...syy siihen on että mummulan koira ei ole tottunut lapsiin..hyppii ja puree. Koiraa ei voi viedä vierailun ajaksi pois vaan pidän lasta sylissä niin ettei koira pääse hyppimään. Muutenkin jos jotain apua pyytää niin ihme jos saa

No sitten nämä muut "tukiverkostot" Miehen vanhemmat...kiireisiä töissä käyviä. Aina menossa..ei koskaan kotona. Jos ovat kotona niin toinen lapsenlapsi on varmasti sielä hoidossa.Samaan aikaan ei voi mennä kun toinen lapsenlapsi on niin mustasukkainen kun ei olekkaan enää ainokainen. Sit lähipiiristä/suvusta löytyy pari vanhempaa pariskuntaa joilla ei ole lapsia tai lapset ovat jo aikuisia muttei ole kuitenkaan lapsenlapsia. Heille on ystäviensä lapset etusijalla ja me tokana. Kuitenkin olemme lähes päivittäin tekemisissä heidän kanssaa mutta lapsi ei koskaan heillä hoidossa tai niin että olisivat olleet hoitamassa lasta.

Elikkäs meillä ei ole mitään lastanhoitoapua..ei siinä että tarvittaisiinkaan kovinkaan usein mutta välis oikeasti olen kateellinen että toisten mummut/papat/tädit/ystävät tykkäävä viettää aikaa lastenkanssa. Ja nyt tuli taas esille kun olen itse tosi kovassa kuumeessa ja ei millään jaksaisi olla lapsen kanssa kun mies töissä. Buranan voimalla vaan ja hammastapurren

 

[Maira]

Aika moni on samassa tilanteessa, me mukaanlukien, tai kyllä isovanhemmat hoitaa, mut sit me ajetaan vähintään 140km suuntaansa et lapsi sinne hoitoon pääsee, joten sairastelun tai kampaajan takia sitä ei tehdä vaan itse hoidetaan oli tilanne mikä tahansa..Hätätapauksessa olen turvautunut naapuriin.

 

["mie"]

Kuule, voin lohduttaa, että ei ole meilläkään. Papat kuolleet, mummot ovat 81 v ja kohta 90 v ja asuvat toisella puolella Suomea, kuten koko muu suku.

 

[äks]

Sukulaiset asuu 150-350 km:n päässä, halua olisi kyllä auttaa. "ystäviä" ei paljoa lapset kiinnosta.

 

["mie"]

...niin, meidän lapsi on vielä erityislapsi, joten ei voi oikein ottaa maksullistakaan, kun pitäisi osata viittomia tai ainakin kuvakorttien käyttöä.

 

[tympeetä]

Juu, sama täällä. Samalla kylällä asutaan, mutta isovanhemmat ostavat mieluummin kalliita lahjoja kuin viettävät aikaa ainoan lapsenlapsen kanssa.

 

["vieras"]

Viekää lapsi hoitoon ja ottakaa koira teille siksi aikaa.

 

["hmm"]

Eipä ole meilläkään.. jonku lääkäri käynnin ajaksi joku ystävä voi katsoa jos ei ole muuta menoa.. Mutta muuten ei... Tässä kohtaa kaipaan omia vanhempiani.. He olisivat aina ottaneet ja lellineet noita tyttöjä

 

[tul miäleen]

Jos heitä pelottaa tuo lapsen erityisyys, että eivät osaa olla lapsen kanssa tms. Mutta ymmärrän kyllä ajatuksesi, omat vanhempani kuolleet joten itselläni ei ole tukiverkkoa laisinkaan.

 

["viiden äiti"]

Kun tulin raskaaksi..luulin että meillä on tukiverkostokunnossa. Sanoin muistaakseni neuvolassakin niin kun kysyttiin. Mutta paskat... Meidän puoleta lapseni on ainut lapsenlapsi ja ei tule kuuloonkaan että pitäisivä aktiivisesti yhteyttä. Välimatkaa on 500m ja lasta käyvät katsomassa 2kk välein. Koskaan ei ole mummulassa ollut hoidossa tai ylipäätänsä lapsi on käynyt sielä tasan 3 kertaa kylässä...syy siihen on että mummulan koira ei ole tottunut lapsiin..hyppii ja puree. Koiraa ei voi viedä vierailun ajaksi pois vaan pidän lasta sylissä niin ettei koira pääse hyppimään. Muutenkin jos jotain apua pyytää niin ihme jos saa

No sitten nämä muut "tukiverkostot" Miehen vanhemmat...kiireisiä töissä käyviä. Aina menossa..ei koskaan kotona. Jos ovat kotona niin toinen lapsenlapsi on varmasti sielä hoidossa.Samaan aikaan ei voi mennä kun toinen lapsenlapsi on niin mustasukkainen kun ei olekkaan enää ainokainen. Sit lähipiiristä/suvusta löytyy pari vanhempaa pariskuntaa joilla ei ole lapsia tai lapset ovat jo aikuisia muttei ole kuitenkaan lapsenlapsia. Heille on ystäviensä lapset etusijalla ja me tokana. Kuitenkin olemme lähes päivittäin tekemisissä heidän kanssaa mutta lapsi ei koskaan heillä hoidossa tai niin että olisivat olleet hoitamassa lasta.

Elikkäs meillä ei ole mitään lastanhoitoapua..ei siinä että tarvittaisiinkaan kovinkaan usein mutta välis oikeasti olen kateellinen että toisten mummut/papat/tädit/ystävät tykkäävä viettää aikaa lastenkanssa. Ja nyt tuli taas esille kun olen itse tosi kovassa kuumeessa ja ei millään jaksaisi olla lapsen kanssa kun mies töissä. Buranan voimalla vaan ja hammastapurren

Tiedän tunteesi, kirjoitit kuitenkin meillä, eli oletan että teitä on kaksi vanhempaa.
Nuorimpien lasten syntyessa uusperheeseemme oli apua saatavilla jonkinverran, isän puolelta mummo hyvinkin mielellään oli yhden lapsen kanssa, kahden pienen kanssa jo väsyi ja sen toki ymmärsin. Oma äitini ei taasen lapsista välitä, vanhempaa pienistä kävi katsomassa jonkin aikaa noin kerran kuukaudessa, kuitenkin kuuluttaen kovaan ääneen, en olisi muuten kiinnostunut mutta kun naapurit kyselee, onhan niille jotakin vastattava.
Eräänä päivänä jouduin kuitenkin soittamaan poliisit humalaisen autolla ajavan isän vuoksi ja silloin meillä tukiverkoston rippeetkin katosivat. Ero tuli ja sen myötä lähti se mummokin, vaikka tavatessa katselee huoneen nurkkiin ja silmiin katsomatta sanoo että on ollut niin kipeä ja joskus töissäkin, kovasti haluaisi tavata poikia. Olen sydämellisesti tervetulleeksi toivottanut mutta ei soi puhelin, ei soi ovikello, tuntuu ettei noita pieniä olisi heille enää olemassakaan, ei niin isälle kuin äidilleen.
On minulla siskokin, lapseton ja kovasti jossain vaiheessa puhuivat kummipoikaansa hoitavan, kun tuli kuitenkin puhe lasten kasvatuksesta, he ainakin antavat kuulemma korvapuusteja ja läpsäisevät jos lapsi ei muuten usko, joten ei kiitos. Siskon valheiden takia kyllä tuokin suhde, joulukorttitasolla.
Onneksi on nuo isosiskot että jotain kotitöitä saan tehtyä, lääkäriin en pääse, sillä koulussahan nuo isommat ovat silloin kun aikoja saisi.
Ymmärrän siis tunteesi, olisi se kiva kun olisi luotettava taho jonne viedä jos hätä tulee tai sallitaanhan itsensä hemmottelukin, vaikka vain antamalla hetki vapaata.
Jos kuitenkin parisuhteessa olet, antakaa toisillenne vapaata älkääkä ruvetko marttyyreiksi, pääsette kyllä.. vaikka vuorotellen. Sen tiedän olevan käytössä muutamassa perheessä ja lasten ollessa pieniä ainoa vaihtoehto tukiverkoston petettyä.
Olen usein harkinnut perustavani jonkinlaisen apupiirin, vielä on ollut liian kiire noiden lasten kanssa sen asian ajamiseen.
Tsemppiä ja parempaa huomista.

 

["vieras"]

Hei ap, minkä ikäinen lapsi teillä nyt on?

Meidän ainokainen on nyt eskarilainen enkä varmaan valehtele, jos sanon, että päiväkodin ulkopuolella hoidossa on ollut varmaan max. 10 kertaa. Yökylässä kerran, viime vuonna.

Toisia isovanhempia ei enää ole, toiset ovat niin kaukana, ettei heistä ole avuksi. Toisaalta heidän varaansa ei ole laskettukaan. Sen sijaan ehkä hieman kummastuttaa kummit ja meidän sisarukset. Yksi kummeista hoiti pari kertaa lastamme hänen ollessaan ihan pieni. Vastavuoroisesti kummin lapsi oli meillä hoidossa. Ei enää. Sisarukset ovat juuri niin kiireisiä kuin teillä ilmeisesti appivanhemmat. Aina lupaavat ottaa hoitoon ja kyselevät usein milloin X tulee, mutta ikinä ei sovi, kun olisi tarve.

 

["aloittaja"]

Jotenkin se ymmärtää jos on välimatkaa tai jokin looginen syy... mut tosiaan nämä kaikki ihmeset asuvat 5 kilsan säteellä. äskönkin tuli viesti miehen sukulaiselta että oonko parantunut ja että teki pitkän lenkin just kävellen. Tuli mieleeni että olisi voinut meidän lapsen ottaa rattaisiin mukaan että olisi päässyt ulos. Lapsi kuitenkin istuu kiltisti rattaissa. Mukaan oli lähtenyt naapurin koira. Tottakai omat lapset jokaisen pitää ite hoitaa mut joskus se apukin kelpaisi

 

[Lara--]

Meillä on ihan sama juttu. Vauva ollut hoidossa puolivuotisen elämänsä aikana yhteensä 12h eli neljä kertaa 3h pätkän. Kerran oli perhetutulla ja oma äitini hoitanut meillä, kerran omassa kotonaan ja anoppi kerran tullut meille hoitamaan. Apua ei saa vaikka hätä olisi mikä, itse täytyy selvitä aivan joka asiassa. Autoa onneksi saatiin lainata raskausaikana useasti anopilta, kun jouduin ravaamaan synnärillä ennenaikasten supistuksien takia. Onneksi nykyään oma auto

Ei ole apua herunut siis raskaus eikä pikkuvauva aikana eikä nytkään, kun poika on helppo ja tyytyväinen 6kk. Vedotaan aina kiireisiin ja omaan jaksamiseen... Mutta ollaan lakattu kysymästä edes apua, kun ei sitä ole koskaan saanut... Itseppä ollaan lapset tehty ja hoidetaan ilolla vaikka pää kainalossa

Mutta sen sanon kyllä minäkin, että kateudella kuuntelen minäkin miten paljon muiden vanhemmat jne hoitavat lapsia ja muutenkin osallistuvat lasten elämään sekä myös hankintoihin. Hoitoapua ei mekään niin tarvittaisi, kun omaan kahdenkeskeiseen aikaan, mutta sekin järjestyy iltaisin jos jaksaa valvoa Olisi kyllä mukavaa jos oma sekä miehen suku ja muut ystävät olis kiinnostuneempia ja osallistuis lapsen elämään enemmän... :/

 

[Maira]

[QUOTE="aloittaja";23418679]Jotenkin se ymmärtää jos on välimatkaa tai jokin looginen syy... mut tosiaan nämä kaikki ihmeset asuvat 5 kilsan säteellä. äskönkin tuli viesti miehen sukulaiselta että oonko parantunut ja että teki pitkän lenkin just kävellen. Tuli mieleeni että olisi voinut meidän lapsen ottaa rattaisiin mukaan että olisi päässyt ulos. Lapsi kuitenkin istuu kiltisti rattaissa. Mukaan oli lähtenyt naapurin koira. Tottakai omat lapset jokaisen pitää ite hoitaa mut joskus se apukin kelpaisi [/QUOTE]

Siis ootko sä sanonu esim. tälle ihmiselle että apu kelpais?Kukaan ei osaa lukee ajatuksia, reippaasti suu auki "olen sairas, olisiko siitä iso vaiva jos ottaisit Martin vaunuissa ulos mukaasi?"

 

[Lara--]

Siis ootko sä sanonu esim. tälle ihmiselle että apu kelpais?Kukaan ei osaa lukee ajatuksia, reippaasti suu auki "olen sairas, olisiko siitä iso vaiva jos ottaisit Martin vaunuissa ulos mukaasi?"

Tää on muuten totta! Apua ei saa jos ei oikeesti pyydä, ei kierrellen ja kaarrellen vaan suoraan kysymällä. Meillä se ei valitettavasti auta sekään, kun ei vaan "kerkeä" ja oma äitini vetoaa aina omaan jaksamiseen vaikka on työtön...

Lisään vielä, että todella harva sukulainen tulee edes katsomaan lasta, siis eivät edes käy kahvilla...

 

["aloittaja"]

Ikää meidän lapsella 1,5v. Soitin omalle äidilleni..niin kuin arvasin. Flunssa tarttuu niin herkästi. Hänelläkin kurkku hieman kipeänä. Ei siis apua

 

[täts it]

Äitini on nähnyt puolivuotiasta vauvaa kerran, miehen äiti ei ota ennen kuin vaippaikä on ohi, pappoja ei ole, ystävillä omat perheet ja menot.

 

["aloittaja"]

Toinen tästä "luulemastani" tukiverkostosta sanoi raskausaikana että kyllä ottaa hoitoon ja pikkuvauva-aikanakin puhui että kuinka viä sitten rattailla jne..mut eipä sellaista päivää ole tullut että olisi ilmoittanut että tuonko hoitoon jne. Lähinnä nykyään on parempaa tekemistä kuin meillä tulla käymään tai jos kysyn että voidaanko tulla kylään niin lähes aina on muutatekemistä. Ehkä katkaisen muutenkin häneen yhteyden kun minun seura ei enää kelpaa

Sit tämä toinen joka voisi auttaa niin hoitaa kyllä ystäväpariskuntansa lapsia lähes jokapäivä...ei meidän. eikä hänellä jää aikaakaan kun muut lapset ovat tärkeitä. Ei meidän... näin se vaan menee

 

["aloittaja"]

Kiitos tosi paljon kaikille jotka ovat neuvoneet/kommentoineen tähän asiaan