Muita joilla lasten aamutoimet sujuu paremmin ilman miehen apua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja reissutyöläisen muija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

reissutyöläisen muija

Vieras
Kivahan se on että mies on joskus kotonakin, mutta näiden aamujen kanssa meinaa mennä hermot. 4 lasta joista 3 menee hoitoon tai kouluun eikä se aina ole helppoa muutenkaan. Sitten miehen apu on sitä että tulee siihen kiukuttelemaan ja kiroamaan, lahjoo ja uhkailee ihan järjettömillä jutuilla ja tekee tyhjiksi mun sanomiset. Lopulta kun ollaan lähtövalmiita mies ihmettelee miten mä ikinä yksin saan noi valmiiksi kun kaksinkin on näin hankalaa.
 
Meillä minä sotken aamukuviot. Menen töihin aikaisemmin kuin mies, joten mies hoitaa lapset hoitoon. Jos joskus poikkeavasti minun pitää tämä tehdä tai teemme tämän yhdessä, seurauksena on pienimuotoinen kaaos. Minulla ei ole mitään rutiinia ja järjestystä, sotken vain koko kuvion, vaiika koetankin auttaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;24020148:
Meillä on lasten kansa muodotunut tietyt kuvio t aamuisin, jotka mies sujuvati sotkee silloin kun on kotona ja auttaa :D

Just noin! Meillä toi 5v on jatkanut päiväkodissa vauvan syntymän jälkeen koska hänellä on neurologisia ongelmia. Aamut ei ole helppoja mutta omilla rutiineilla ja päättäväisyydellä mä olen saanut ne sujumaan. Koululaisten kanssa menee hyvin jos pitää tietyistä säännöistä kiinni.

Mies vaan ei kestä yhtään vastaansanomista tai kiukuttelua keltään ja hermostuu sitten huutamaan. Tota yrittää korjata myöhemmin milloin lahjomalla ja milloin uhkailemalla kaikkea älytöntä kuten kesälomareissun ja joululahjojen perumista. Lopulta järkevin ja rauhallisin koululainenkin hermostuu.

Just kun mä olen saamassa kiukuttelevan 5v:n pukemaan niin mies tulee väliin tarjoamaan toisia vaatteita ja saadaan aloittaa koko homma alusta. Kuitenkin mies näkee että hän on ollut se joka käytännössä on saanut lopulta koko porukan liikkeelle ja mä vaan seison siinä tumput suorina.
 
Meillä sama tilanne. Aiemmin mies lähti töihin kun lapset vielä nukkui ja mulle on muodostunut hyvä rutiini joten aamut menee lasten kanssa ihan kivasti. Nyt kun mies on ruvennut tekemään lähtöä samaan aikaan meidän kanssa niin tuntuu vaan että aina se pyörii jaloissa vaikka oikeesti yrittää olla myös avuksi ;) Eköhän ne rutiinitkin ajan kanssa muotoudu uusiksi mutta tämä siirtymävaihe saa kyllä välillä pinnan kiristymään oikeestaan kaikilta.
 
Meidän töihin/hoitoonlähtö myöhästyy vähintään puoli tuntia, jos mies lähtee samaa matkaa :) Jotenkin se vain menee niin. Tai siis mies ei osaa muuttaa aamurutiinejaan. Sillä olis vaikka kaikki maailman aika lukea lehteä, ja mä sitten hoidan itseni ja lapset lähtökuntoon ja mies on vielä alkkarisillaan keittiön ja vessan välillä. Sit jos mä joskus asiasta sanon, niin kamala loukkaantuminen.
 
Paha sanoa, kun en ole koskaan kotona, kun mies ja lapsi lähtevät töihin/hoitoon. Mutta se on kyllä totta, että jos on tottunut lapsen kanssa jonkun jutun tekemään määrätyllä tavalla, toinen siihen "auttamaan" haittaa helposti enemmän kuin auttaa.
 
Meillä mies hoitaa yleensä aikaiset aamulähdöt ja ne sujuu hienosti ja ajallaan, kun minä oon mukana, ollaan yleensä puol tuntia myöhässä :D onneks ollaan nyt lomalla, eikä tartte lähtee aikataulujen mukaan minnekkään!
 
Meillä sujuu kyllä aamut ihan hyvin, mutta illat ovatkin sitten hankalampia, jos mies osallistuu iltatoimiin.
Poika kun on illalla väsynyt ja kiukuttelee helposti niin miehen hermot ei kestä sitä ollenkaan. Varsinkin iltapuuron syöttäminen pojalle on ihan vihonviimeinen homma, jota en mielelläni anna miehelle tehtäväksi vaikka haluaisikin sen tehdä.
Se menee vain kauheaksi vääntämiseksi ja tuntuu, että iltapesu ja nukuttaminen sen jälkeen on monta kertaa hankalampaa kuin, jos itse olisin hoitanut syöttämisen.

Vaan siis ei parane rutista; hyvähän se on, että mies haluaa osallistua =)
 

Yhteistyössä