Muita joilla tosi tosi tosi HUONO itsetunto??

["Myy"]

miten se vaikuttaa jokapäiväiseen elämääsi?

minuun niin,että olen tosi epävarma tekemisissäni ja puheissani,tarvitsisin aina muita varmistamaan onko ok. usein tuntuu että muut tuijottaa tai puhuu musta pahaa, en arvosta itseäni. olen joka tilanteessa kuin altavastaajan roolissa.:/

tällä hetkellä käyn autokoulua ja huono itsetunto haittaa todella paljon. jännitän ylenmäärin ja kuvittelen kaikenlaista,kokoajan pelkään mokaavani ja tunnen olevani jotenkin tyhmä:///

 

["vieras"]

Mulla on huono. Nytkin mun pitäis uskaltaa hakea harjoittelupaikkaa, mutta en pysty. En millään. Pelkään jo valmiiksi epäonnistuvani, olevani huono ja lisäksi pelkään etten saa koko paikkaa alkuunkaan. Huoh.

 

["miuku"]

Tsemppiä sinulle *hali*

Tiedän täsmälleen nuo tunteet,mitä kuvailet.Itse ennen kärsin aivan samanlaisesta.Mutta vuosien myötä itsetuntoni on vahvistunut, olen päättänyt arvostaa itseäni enemmän; en ole yhtään huonompi kuin muutkaan. Myös lapsen saaminen vahvisti itsetuntoa suuresti!!

 

["minä"]

ja nyt aloitin työt ja on vaikeaa, koko ajan pelkään toimivani väärin....

 

[narikka83]

liianki tuttua. itseinho,häpeä omasta ittestä on aika syöviä. koulukiusaamisen jäljet vieläki. luki häiriö auttaa asiaa paljon, äänen luku on hankalaa, kirjoja luen silti tosi paljon, kuha nei tarvi äänen lukea. kirjottaessa tullee paljon virheitä. täälläki pyyetty idioottia poistumaan : / uuet tilanteet on vaikeita. puhun paljon yms ettei kukaan huomaa sitä mitä olen oikeasti. harva saa tutustua siihe nmitä oikeasti olen. siis " sosiaalinen" mutta tarkkailen kokoajan mitä muut tekee ja miten reagoivat... vaikeaa

 

[Aatamin akka]

Mulla on aivan äärettömän huono. Nuo tuijotukset yms. mistä ap kirjoittaa on tuttua mulle. Hyvin onnistun esittämään koska ihmiset luulevat mua todella vahvaksi ja ehkä vähän ylpeäksi tyypiksi mutta sisältä olen jotain aivan muuta.

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="miuku";22973212]Tsemppiä sinulle *hali*

Tiedän täsmälleen nuo tunteet,mitä kuvailet.Itse ennen kärsin aivan samanlaisesta.Mutta vuosien myötä itsetuntoni on vahvistunut, olen päättänyt arvostaa itseäni enemmän; en ole yhtään huonompi kuin muutkaan. Myös lapsen saaminen vahvisti itsetuntoa suuresti!![/QUOTE]

kiva ja kannustavaa kuulla että olet saanut itsetuntoasi kohotetuksi!
mä pelkään että mokaan tuon autokoulun itseluottamuksen puutteen takia. välillä tuntuu että jo oppimani asiat ..seuraavalla tunnilla pää tuntuu olevan ihan tyhjä :/
on rasittavaa ajatella kokoajan muiden kautta

 

["vieras"]

[QUOTE="miuku";22973212]Tsemppiä sinulle *hali*

Tiedän täsmälleen nuo tunteet,mitä kuvailet.Itse ennen kärsin aivan samanlaisesta.Mutta vuosien myötä itsetuntoni on vahvistunut, olen päättänyt arvostaa itseäni enemmän; en ole yhtään huonompi kuin muutkaan. Myös lapsen saaminen vahvisti itsetuntoa suuresti!![/QUOTE]

Tää on kuin mun suusta. Joskus kylläkin huono itsetunto pääsee valloilleen, mutta harvemmin kuin nuorempana.

Tsemppiä!

 

[narikka83]

Mulla on aivan äärettömän huono. Nuo tuijotukset yms. mistä ap kirjoittaa on tuttua mulle. Hyvin onnistun esittämään koska ihmiset luulevat mua todella vahvaksi ja ehkä vähän ylpeäksi tyypiksi mutta sisältä olen jotain aivan muuta.

on paljon helpompaa esittä äettä on vahva ku se että näyttäis mulle kuinka heikko on

 

[.]

mä en uskalla edes hampaitani paljastaa kun hymyilen, kun on vähän vinossa yks etuhammas koska pelkään että näytän niin rumalta

 

[Mieki]

Ihmettelen ettei kukaan teistä mainitse käyvänsä terapiassa! Ihmisen normitilaan ei pitäisi kuulu huono itsetunto. Joku on siis aiheuttanut tämän (lapsuus tietenkin) ja terapia on keino pistää asiat palasiksi ja koota itseään uudelleen. Yksi elämä ihmiset, ei ole pakko kärvistellä!

 

[sorry]

Ihmettelen ettei kukaan teistä mainitse käyvänsä terapiassa! Ihmisen normitilaan ei pitäisi kuulu huono itsetunto. Joku on siis aiheuttanut tämän (lapsuus tietenkin) ja terapia on keino pistää asiat palasiksi ja koota itseään uudelleen. Yksi elämä ihmiset, ei ole pakko kärvistellä!

Mä haen nyt toistamiseen terapiaa (sitähän ei niin vaan saa, jos ei oo itellä varaa maksaa törkysummia), koska surkea huono itsetuntoni on aiheuttanut todella pahan masennuksen ja ahdistuksen. Toivotaan että tällä kertaa tärppää..

 

[alkuperäinen]

Ihmettelen ettei kukaan teistä mainitse käyvänsä terapiassa! Ihmisen normitilaan ei pitäisi kuulu huono itsetunto. Joku on siis aiheuttanut tämän (lapsuus tietenkin) ja terapia on keino pistää asiat palasiksi ja koota itseään uudelleen. Yksi elämä ihmiset, ei ole pakko kärvistellä!

minä olen käynyt vuoden terapiassa ja päääsen kohta psykoterapiaan. jos ei ole itse tällaista asioita kokenut,ei tiedä kuinka paljon aikaa vaatii että saa itsetunnon "normaaliksi"

 

["vieras"]

Te kohtalotoverit, miten olette uskaltaneet hakea esim. opiskeluunne liittyvää harjoittelupaikkaa? Onko teillä antaa psyykkausvinkkejä miten suoriudun tehtävästä?

 

["vieras"]

Ihmettelen ettei kukaan teistä mainitse käyvänsä terapiassa! Ihmisen normitilaan ei pitäisi kuulu huono itsetunto. Joku on siis aiheuttanut tämän (lapsuus tietenkin) ja terapia on keino pistää asiat palasiksi ja koota itseään uudelleen. Yksi elämä ihmiset, ei ole pakko kärvistellä!

Itse en ole edes uskaltanut hakea mitään apua. Huono itsetunto on tehnyt musta ihmispelkoisen. En uskalla esim. soittaa puhelimella saati, että menisin paikanpäälle käymään.

 

["vieras"]

Mulla myös älyttömän huono itsetunto. Olen herkkä, ujo ja hiljainen, otan kaikki jutut itseeni ja mietin todella pieniäkin asioita monet päivät ja yöt. Työelämässä on vaikeaa, koska kuvittelen kaikkien jatkuvasti ajattelevan, kuinka huono ja ällöttävä olen. Puolustusmekanisminani on teeskennellyn ylpeyden taakse piiloutuminen - ihmiset luulevat, etten ole kiinnostunut heistä tai heidän mielipiteistään...Koen myös olevani äärettömän tyhmä, puheeni on epäselvää, vaikka suunnittelen suustani pääsevät lauseet huolellisesti etukäteen. En osaa nauraa vapautuneesti muutakuin mieheni seurassa. Yms, yms, yms...

Asia, joka vaikuttaa erittäin suuresti elämääni.

 

[Rokkaava KyborgiKarpalo]

kuulostaa hyvin tutulta. On niin paljon ollu kaikkee negatiivista elämässä, ei riitä koulukiusaaminen vaan se et sukulaiset ja omat vanhemmat on arvostellu myös ja sit viel seurustelu psykopaatin kanssa ni siinähän sitä. Just hakee hyväksyntää kaikelle ja ahistaa jos joku tuijottaa kun tulee sellanen olo et nauretaan mulle tai puhutaan pahaa. enkä mä kuitenkaan oo kauheen huomaamaton kun tykkään 50-luvun ja rokkarityylistä että tollasia tilanteita tulee usein.
On vaikee kans päättää asioita, aina just hakee hyväksyntää kaikelle mitä tekee eikä oikein uskalla sanoa omia mielipiteitä kun haluaa miellyttää kaikkia.
Koko ajan kans toivoo just miehiltä hyväksyntää ja kehuja et tuntis ittesä paremmaks, sit kuitenkaa jos joku jotain sanoo niin en usko et sanoo tosissaan, kunhan miellyttääkseen puhuu pehmosia.

 

[Edellinen kirjoittaja]

Miks kaikki keskustelut joka kerta hiljenee kun mä avaan suuni...

 

[Mieki]

Mä olen ite käynyt nuorempana 2,5 v. viikottain terapiassa. Ja nyt olen alotellut käymään AAL (alkoholistien aikuiset lapset)-tapaamisissa. Että tiedän kyllä aiheesta jotakin. Jos ei ole rahaa ykityiseen, niin silloin pitää hakeutua kunnalliselle puolelle. Varsinkin jos on lapsia, niin pääsee kyllä varmasti jonkinlaiseen terapiaan.

 

["miuku"]

Ihmettelen ettei kukaan teistä mainitse käyvänsä terapiassa! Ihmisen normitilaan ei pitäisi kuulu huono itsetunto. Joku on siis aiheuttanut tämän (lapsuus tietenkin) ja terapia on keino pistää asiat palasiksi ja koota itseään uudelleen. Yksi elämä ihmiset, ei ole pakko kärvistellä!

Minä kyllä käyn terapiassa, olen käynyt nyt n. reilun vuoden verran.Myös näitä itsetuntoasioita siellä käsitellään.Monesti tällaiset ongelmat juontavat juurensa lapsuudesta..Itse olen osannut yhdistää monia asioita lapsuudestani juuri näihin aikuisuuden ongelmiin.

 

[Rokkaava KyborgiKarpalo]

tosta terapia-asiasta piti vielä. Mä oon käyny moneen otteeseen eri kallonkutistajilla mut ei oo ollu hyötyä. Ykski oli sellanen et mulla meni vaan hermo siihen kun kyseenalaisti aivan kaiken mitä sanoin. Mun kohalle ei vaan osunu sopivaa. Sit mä luovutin.

 

[Fioni]

Mulla on kanssa tosi huono itsetunto. Tää on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleenkin myös parisuhteeseen. Oon ihan älyttömän mustasukkainen kaikista naisista. Niistäkin jotka on televisiossa. Kävin joskus terapiassa, mutta siellä keskusteltiin enemmän muusta kun itsetunnosta. Mullakin on juuri autokoulu kesken ja ajaminen jännittää ihan hirveesti. Pelkään kokoajan että teen jotain väärin. Ja sit aina kun mua neuvoo niin tuntuu pahalle etten osaa ja alan itkeä.

 

[Samassa veneessä]

Alkuperäisen kirjoittajan ajatukset oli juuri kuin minun elämästä - tälläkin hetkellä. Ala-asteella minua koulukiusattiin sen vuoksi,että kaveerasin muka väärien ihmisen kanssa. Tuntuu jotenkin,että pienemmissäkin asioissa epäonnistun ja joka asiassa olen väärässä,jonka vuoksi en edes halua sanoa mielipiteitäni tai sitten tuntuu että muilla on parempia mielipiteitä jonka vuoksi "ihan sama" on yleisin vastaus jos joku kysyy vaikkapa minkä leffa katottais seuraavalla kerralla. Lisäksi tuntuu myös että olen jotenkin tyhmä ja tuntuu että pitäisi koko ajan jotenkin kehittää itseään paremmaksi. Ja haluaisin todella saada muiden ihmisten hyväksyntää. Kavereita on aika harvassa nykyisin, koska opiskelin toisella paikkakunnalla aika kauan ennen kuin muutin takaisin. Pienetkin virheet mitä teen jäävät mieleen kummittelemaan ja otan kritiikin liiankin kirjaimellisesti ja kehut puolestaan tuntuvat vain mielistelyltä eikä niistä saa mitään irti :/. Olen käynyt puhumassa itsetunto ongelmistani (tosin en kuin kerran) ja tuntuu ettei puhumalla parane. En tiedä sitten miten itseluottamusta saisi paremmaksi. Tämä vaikeuttaa arkielämää suuresti ja jopa tuntuu, että ei voi tämän vuoksi nauttia elämästä ja elämä valuu hukkaan tällaista murehtiessa.

 

[Tasku Venus]

Mulla ihan samoja ongelmia kuin edellä olevilla. Tuntuu että jumitan tässä samassa koko ajan, koska en uskalla tehdä mitään päästäkseni eteenpäin. Vaikka mä haluaisin johonkin koulutukseen ja tietyn ammatin, niin mä en uskalla edes hakea sinne koska pelkään etten pärjää kuitenkaan. Yks ammatti jo löytyy mutta haluaisin jotain muuta.

 

[IhanaValo]

:hug: Teille kaikille! Täällä vielä yks samanlainen, kuulosti monet jutut tosi tutuilta.
Koulussa minuu ei varsinaisesti kiusattu, mut jollain tavalla syrjittiin ehkä eikä kavereita ollu ku pari..me epäsuositut.
En myöskään tajua miten miusta on tullu tämmönen, koska äitini on kannustava ja kehunut paljon (vai siitäkö se johtuiskin, odotan niitä kehuja edelleen kaikkeen tekemiseeni?) ja äiti itse on semmoinen rohkea ja rempseä, sosiaalinen ja tulee (ainakin lähes) kaikkien kanssa toimeen jne.
Mutta niin, siltikin tuntuu että läheiset joutuu aina pettymään minuun, teenpä mitä tahansa.