muita,joille riittää yksi lapsi,löytyykö?

[vieras]

Yksi riittää.
Monta vuotta yritetty toista ja sitä kun ei kuulu niin ei sitten.
Hyvä kun 1 edes saatiin. Olen siitäkin niiiiiin onnellinen.

 

[ninnu]

Kiikun kaakun ollaan. Toisaalta toivon, että nyt 3,5-vuotias saisi kaverin pian, mutta oma jaksaminen arveluttaa. Miehellä ja minulla on paljon aikaa vievät työt (yrittäjiä), eikä yöheräämiset innosta. En myöskään halua, että lapsilla olisi yli 5 v ikäeroa. Jos sais taaperon, niin voisin ollakin valmis kasvattamaan lapsilukua vaikka huomenna...Miettimistä on. Nyt olen viimeisen puoli vuotta ajatellut päivittäin, että miten pärjättäis jos vauva olisi tullakseen.

Hei! Rohkeesti vaan! Mä mietin kanssa tota samaa aikoinaan. Ikäeroksi tuli sisaruksille 3 v... Mua kanssa mietitytti tuo paluu vauva-arkeen. Mutta se olikin ihanaa! Olin varmempi vauvan kanssa, osasin nauttia ja isosisko osallistui vauvan hoitoon ihanasti! Ja nyt kun "vauva" on jo kaksi vuotta, olen aivan varma asiasta! Niin hyviä leikkejä ei synny kenenkään muun kanssa kuin omien lasten välillä! Ovat kuin paita ja peppu, joka asian tekevät yhdessä. Parasta mitä omalle lapselleen voi antaa, on sisarus! Tsemppiä!

Täysi peesi tähän

 

[meikku]

[
Kerroin oman näkemykseni ehkäpä hiukan epäselvästi
Eli jokaiselle se suotakoot jos vain yhden haluaa,mutta kaikki ei halua.
Se ottikin kaaliin tuossa työkaverisssa
kun yleisti meitä muita vanhempia joilla olikin enemmän kuin se yksi,mikä meistä tekee huonompia?
Se että lapsemme oppivat jakamaan asioista,se että meidän lapset ei saa heti sitä mitä pyytää..vai mikä?

Etköhän juuri itse syyllisty yleistämiseen, jos kuvittelet ettei ainoat lapset opi jakamaan asioita tai saavat kaiken minkä tahtovat?
Kyllä noita äidin kullanmulkeroita löytyy useampilapsisistakin perheistä....

 

[KarO]

Minulle riittää yksi lapsi, en tunne itseäni monen lapsen äidiksi. Jo pelkkä ajatus toisesta lapsesta, raskaudesta, synnytyksestää, vauva-ajasta jne. ei kiitos.
Jos joku haluaa enemmän kuin yhden lapsen niin en väitä että hoitaisi lapsensa sen takia huonosti. Jokainen tavallaan.
Meidän lapsemme ei tule kärsimään sisaruksien puutteesta, perheessämme, suvussamme ja ystäväpiirissämme on paljon saman ikäisiä plus miinus pari vuotta.
Tosin itse aina kärsin sisarista, kateudesta, kilpailusta, toisen pienistä vaatteista, huomion vähyydestä, ehkä se on saanut aikaan sen, etten enempää lapsia halua, ehkä ei.

 

[onnellinen näin]

Mulle riittäisi oikein hyvin yksi lapsi, olisin hänestä todella kiitollinen. Monta vuotta yritetty hoidoilla ja kotikonstein, ei vain päästä rv.9 pidemmälle millään..

Paljon voimahaleja teille. =(

Meitä on siunattu tuolla yhdellä 12 vuoden yrittämisen jälkeen. Enemmästä en edes haaveile. Yllättävän rankkaa kaikki on ollut vaikka lapsi on ollut ikänsä helppo ja ihana. Olen onnellinen kun olen saanut tämän kokea ja rakastan tuota yhtä yli kaiken! Ihmiset kyselee haaveilenko toisesta. On ollut helppo vastata että en. Tämä yksi riittää meille. Ei ole mitään halua uudelleen siihen toivon ja epätoivon vuoristorataan.

 

[rantapallo]

Täällä myös. Yksi riittää meille. Ollaan miehen kanssa senverta meneviä ja tykätään säilyttää tietty elintaso ja elämäntyyli. Yksi lapsi on helppo saada hoitoon ja meillä on vara kustantaa kaikki hänelle tarpeellinen ja elää itsekkin. Odotan täyttäväni 30 jotta saisin piuhani sidottua eikä tarvitsisi ehkäistä hormonaalisesti.

Tämmöset ihmiset mua ällöttää. Oisko ollut parempi hommata vaikka koira, kun se lapsi on niin kauhea rasite menemiselle ja omille tykkäämisille. Ootko koskaan ajatellut miten se saattaa kärsiä siitä ettei sillä koskaa tule olemaan sisaruksia vaan joutuu olemaan yksin?
Ymmärrän tahattoman yksilapsisuuden, mutta en näin itsekästä lapsentekoa. Pitää kuitenkin se lapsi olla mutta ei yhtä enempää??? What!?

Voi kuule. Monet hankkii lapsia, eikä sitten jaksakaan nauttia heistä. Parempi yksi lapsi, jota rakastaa, jaksaa hoitaa ja nauttia elämästä. Liian paljon on niitä, jotka pyöräyttää useamman lapsen ja kiikun kaakun selviää arjesta.

Näin on. Lapsia tehdään viiden eri kumppanin kanssa, sossu elättää ja maksaa lemmikit :kieh:

 

[entäpäs?]

Täällä myös. Yksi riittää meille. Ollaan miehen kanssa senverta meneviä ja tykätään säilyttää tietty elintaso ja elämäntyyli. Yksi lapsi on helppo saada hoitoon ja meillä on vara kustantaa kaikki hänelle tarpeellinen ja elää itsekkin. Odotan täyttäväni 30 jotta saisin piuhani sidottua eikä tarvitsisi ehkäistä hormonaalisesti.

Tämmöset ihmiset mua ällöttää. Oisko ollut parempi hommata vaikka koira, kun se lapsi on niin kauhea rasite menemiselle ja omille tykkäämisille. Ootko koskaan ajatellut miten se saattaa kärsiä siitä ettei sillä koskaa tule olemaan sisaruksia vaan joutuu olemaan yksin?
Ymmärrän tahattoman yksilapsisuuden, mutta en näin itsekästä lapsentekoa. Pitää kuitenkin se lapsi olla mutta ei yhtä enempää??? What!?

Voi kuule. Monet hankkii lapsia, eikä sitten jaksakaan nauttia heistä. Parempi yksi lapsi, jota rakastaa, jaksaa hoitaa ja nauttia elämästä. Liian paljon on niitä, jotka pyöräyttää useamman lapsen ja kiikun kaakun selviää arjesta.

Näin on. Lapsia tehdään viiden eri kumppanin kanssa, sossu elättää ja maksaa lemmikit :kieh:

Entäs jos ne monen kumppanin kanssa tehdyt, sossun elättämät lapset onkin lopulta onnellisempia kuin se yksi yksinäinen vanhempien keskipiste? Koko elämänsä yksin raukka Ei siskoa, ei veljeä kenen kanssa voisi jakaa asioita vanhemmallakin iällä. Enemmän mä näitä yksilapsisia perheitä säälin kuin "sossunelättejä".

 

[KarO]

Miksi ketään pitää sääliä? Säälitään yksi lapsisen perheen lapsia tietämättä, kuinka paljon heillä on läheisiä sukulaisten ja ystävien lapsia? Säälitään perheitä joissa on koira jo ihan sillä olettamuksella että koiralle ei jää aikaa, tietämättä kuinka paljon koiran kanssa harrastetaan? Säälitään sektiolla syntyneitä lapsia, tietämättä mitkä asiat sektiopäätökseen ovat johtaneet? Säälitään yh:jia, tietämättä kuinka paljon paremmin heillä on asiat juuri näin? Säälitään sitä ja säälitään tätä ja roppakaupalla syyllistämistä ihmisten valinnoista..

 

[KarO]

Entäs jos ne monen kumppanin kanssa tehdyt, sossun elättämät lapset onkin lopulta onnellisempia kuin se yksi yksinäinen vanhempien keskipiste? Koko elämänsä yksin raukka Ei siskoa, ei veljeä kenen kanssa voisi jakaa asioita vanhemmallakin iällä. Enemmän mä näitä yksilapsisia perheitä säälin kuin "sossunelättejä".

Minulla on paljon sisaruksia, ei olla läheisiä, eikä jaeta yhtään mitään asioita edes vanhemmalla iällä. Serkut, muut sukulaiset ja ystävät ovat ne, keiden kanssa ollaan leikitty paljon ja joiden kanssa olen läheisissä väleissä ja "jaan heidän kanssaan asioita" ja olen tekemisissä erittäin paljon edelleen.

 

[vieras]

Me taas oltais oltu tyytyväisiä vain yhteen mutta toisin kävi. Aluksi haaveiltiin kahdesta lapsesta, mutta vauva-aika, vaikka olikin helppo, sai meidät huomaamaan, että yksi riittää meillä. Ollaan kai sitten palstan mukaan vaan niin itsekkäitä kun halutaan tehdä muitakin asioita kun olla vaan kotona. Me tunnetaan omat voimavarat ja resurssit ja ne riittää todellakin vaan siihen yhteen. Mieluummin hoidetaan yksi kunnolla kun kaksi hutiloidusti. No, niin kuitenkin kävi et yksi ehkäisytön kerta ja plussa testissä. Vakavasti harkittiin keskeytystä mutta päädyttiin jatkamaan raskautta. Tuntuu oudolta kun sukulaiset ja ystävät on innoissaan mutta mieheni kanssa ollaan lähinnä vaan pelokkaita. Kyllä tämä varmasti vielä iloksi muuttuu ja pärjätään kun on pakko. Mutta ei tämä tosiaan ollut ihan sitä mistä haaveiltiin. Sellaista se elämä vaan on, suunnitelmat menee uusiksi ja siihen on sopeuduttava.

 

[-]

Täällä myös. Yksi riittää meille. Ollaan miehen kanssa senverta meneviä ja tykätään säilyttää tietty elintaso ja elämäntyyli. Yksi lapsi on helppo saada hoitoon ja meillä on vara kustantaa kaikki hänelle tarpeellinen ja elää itsekkin. Odotan täyttäväni 30 jotta saisin piuhani sidottua eikä tarvitsisi ehkäistä hormonaalisesti.

Tämmöset ihmiset mua ällöttää. Oisko ollut parempi hommata vaikka koira, kun se lapsi on niin kauhea rasite menemiselle ja omille tykkäämisille. Ootko koskaan ajatellut miten se saattaa kärsiä siitä ettei sillä koskaa tule olemaan sisaruksia vaan joutuu olemaan yksin?
Ymmärrän tahattoman yksilapsisuuden, mutta en näin itsekästä lapsentekoa. Pitää kuitenkin se lapsi olla mutta ei yhtä enempää??? What!?

Voi kuule. Monet hankkii lapsia, eikä sitten jaksakaan nauttia heistä. Parempi yksi lapsi, jota rakastaa, jaksaa hoitaa ja nauttia elämästä. Liian paljon on niitä, jotka pyöräyttää useamman lapsen ja kiikun kaakun selviää arjesta.

Näin on. Lapsia tehdään viiden eri kumppanin kanssa, sossu elättää ja maksaa lemmikit :kieh:

Entäs jos ne monen kumppanin kanssa tehdyt, sossun elättämät lapset onkin lopulta onnellisempia kuin se yksi yksinäinen vanhempien keskipiste? Koko elämänsä yksin raukka Ei siskoa, ei veljeä kenen kanssa voisi jakaa asioita vanhemmallakin iällä. Enemmän mä näitä yksilapsisia perheitä säälin kuin "sossunelättejä".

Ei se onnellisuus ole sisarusten määrästä kiinni. Kukaan tuskin haluaisi olla sossuperheen lapsi, jolla on liuta puolisisaruksia ja epämääräisiä isäpuolia.

 

[-]

Entäs jos ne monen kumppanin kanssa tehdyt, sossun elättämät lapset onkin lopulta onnellisempia kuin se yksi yksinäinen vanhempien keskipiste? Koko elämänsä yksin raukka Ei siskoa, ei veljeä kenen kanssa voisi jakaa asioita vanhemmallakin iällä. Enemmän mä näitä yksilapsisia perheitä säälin kuin "sossunelättejä".

Minulla on paljon sisaruksia, ei olla läheisiä, eikä jaeta yhtään mitään asioita edes vanhemmalla iällä. Serkut, muut sukulaiset ja ystävät ovat ne, keiden kanssa ollaan leikitty paljon ja joiden kanssa olen läheisissä väleissä ja "jaan heidän kanssaan asioita" ja olen tekemisissä erittäin paljon edelleen.

Sama. Mulla tosin vain 2 sisarusta, mutta eipä olla läheisiä, eikä yhteyksissä. Ystävien ja parin serkun kanssa ollaan läheisiä.

 

[Rokkivosu]

Meille ei tule lisää lapsia.
Myönnän suoraan, että olen liian itsekäs useamman lapsen äidiksi. Ja tälle ainokaiselle voidaan tarjota enemmän.

 

[vieras]

Koin vauva-ajan stressaavana, vauvalla allergioita ym.. aiemmin haaveilin useammasta lapsesta mutta arki osoitti että taidetaan jättää tähän yhteen. onko muita? tuntuu etten yksinkertaisesti jaksa sitä kaikkea mitä uuteen lapseen liittyy. ja onneksi saa itse valita. en vain tunne ketään samoin tuntevaa, lähipiiristä suurin osa innoissaan kuumeilee jo kolmatta tai neljättä...

Meilläkin kävi näin. Vuosia myöhemmin tulin uudelleen raskaaksi ja ei tätä onnea voi sanoin kuvata. Syntyi terve, helppo lapsi ja nautin joka sekunnista. Kaikki sujuu rennosti ja omalla painollaan ja isompi lapsi on haltioissaan sisaruksesta.

 

[?]

Ihmeellisiä vastakkainasetteluja. "hoidetaan yksi lapsi kunnolla kuin kaksi hutiloidusti". Mikä takaa että sitä yhtä lasta hoidetaan sen paremmin kuin kahtakaan jos vaan sattuu olemaan huonot vanhemmat? Ja jos vanhempien arvomaailma on noin itsekäs kuin eräillä, niin en suosittelisi sitä ensimmäistäkään lasta.

 

[sama]

Ihmeellisiä vastakkainasetteluja. "hoidetaan yksi lapsi kunnolla kuin kaksi hutiloidusti". Mikä takaa että sitä yhtä lasta hoidetaan sen paremmin kuin kahtakaan jos vaan sattuu olemaan huonot vanhemmat? Ja jos vanhempien arvomaailma on noin itsekäs kuin eräillä, niin en suosittelisi sitä ensimmäistäkään lasta.

Se oli MEIDÄN PERHEEN kohdalla. En mä suinkaan väittänyt et jokainen monilapsinen perhe toimii noin. Lue loputkin kirjoituksesta, mä sanoin et jokainen tuntee omat voimavarat ja resurssit. Me oltiin aivan varmoja että me ei jakseta hoitaa kahta niin kunnolla ja sillä tavoin kun halutaan. MEILLÄ ei ole riittäviä voimavaroja siihen. Joku toinen pystyy hoitamaan 5 aivan mahtavasti. MEISTÄ ei siihen ole. Eikä se mun mielestä ole itsekkyyttä vaan tervettä järkeä, tuntea ne omat rajat. Vaikka olisikin vaan 1 lapsi, niin se lapsi voi olla se maailman tärkein ja sen hyvinvointi menee kaiken edelle. Sen vuoksi tehdään mitä tahansa ja ensimmäisenä ajatellaan sen lapsen tarpeita ja sitten vasta vanhempien. Miten se on muka niin suurta itsekkyyttä ettei ole lastaan ansainnut?

 

[MrsCabDriver]

Nämäkin kinat olisi vältetty suurin osa kun jokainen olisi kirjoittanut loppuun "näin meillä, tämä on minun mielipiteeni ja toimii meillä." Harvempi täällä yleistää omaa näkemystään.( rivien välistä-lukutaitoa peräänkuulutetaan...!?)
Meille on suotu hoidoilla yksi lapsi ja hänestä olen onnellinen. En ole varma jaksanko läpikäydä kaikkea uudestaan joten toistaiseksi yksi kullannuppu riittää. Vauvakuume olisi myös hyvä saada, esikolle kaveri-ajattelu on minusta riittämätön MEIDÄN tapauksessa, jos haluan joskus toista lasta niin toivon sitä samoista syistä kuin ensimmäistäkin.

 

[häh]

Mikä takaa että sitä yhtä lasta hoidetaan sen paremmin kuin kahtakaan jos vaan sattuu olemaan huonot vanhemmat? Ja jos vanhempien arvomaailma on noin itsekäs kuin eräillä, niin en suosittelisi sitä ensimmäistäkään lasta.

No eihän tässä sen takeista ollutkaan kyse!
Ja se on vähän myöhäistä ns. rypistellä sillon kun sonta on jo housuissa!
Vastahan sen lapsen kanssa huomaa mitä se on, ja jos kokee olevansa liian itsekäs enemmän lapsia tekemään, niin eikös se ole silloin ihan oikea päätös jättää se lasten teko siihen yhteen?

 

[leijona76]

Mullekin riittää tää yksi. Ei sitte yhtään tunnu siltä että pitäs olla enemmän.
Mutta, koska poika on vasta taapero niin en mene vannomaan tulevaisuudesta.

 

[vilma]

Täällä myös yksi pariskunta, jolle hyvin suurella todennäköisyydellä riittää tämä yksi lapsi. Kaipa meillä menee yksilapsisuus suvussa, kun sekä mies että minä ollaan myös ainoita lapsia En osaa sen kummemmin eritellä syitä, miksi vain yksi lapsi, meistä vain yksinkertaisesti tuntuu siltä.

 

[Saraldo]

Musta tuntuu, että tämä on nyt ihan väärä ketju niille, jotka haluavat useampia lapsia. Täällähän etsiskeltiin vanhempia, joille riittää se yksi lapsi...

Anyway, meillä on yksi lapsi ja ainoaksi tulee jäämään. Jo ennen tytön syntymää alkoi tulla sellainen olo, että yksi taitaa olla meille sopiva määrä. Raskausaika oli suht helppo, jouduin jäämään saikkarille pari kuukautta ennen laskettua aikaa selkäkipujen vuoksi. Synnytys oli ihan naurettavan helppo, vajaa viisi tuntia vesien menosta ja tyttö oli rinnalla.

Mutta sitten alkoi ongelmat. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka huomattiin vasta, kun lapsi oli melkein vuoden. Välillä oltiin "kuivilla", mutta töiden alkaessa masennuskin palasi ja sairastuin keskivaikeaan masennukseen. Nyt on sekin selätetty, mutta en silti jaksaisi enempää lapsia.

Tyttö on hyvin energinen, iloinen, temperamenttinen, itsepäinen.... Mulla ei vaan voimat aina tahdo riittää sen kanssa. Lisäksi en ole mikään äitityyppi, joka jaksaa leikkiä tunnista toiseen lapsen kanssa. Ärsyynnyn helposti lapsesta, ja vaikka mulla onkin aika hyvin omaakin aikaa, niin silti on usein sellainen olo, että voi kun sais olla viikon ihan rauhassa.

Nyt kun tyttö on jo yli neljä, ei mitenkään jaksaisi aloittaa koko rumbaa alusta uudelleen. Yöheräämiset, vaipparalli, turhautumiset siihen kun lapsi ei puhumalla osaa asioitaan ilmaista.... Joillekin vaan passaa paremmin se yksi lapsi, jos sitäkään. Jos kerran uupumus uhkaa jo yhdenkin kanssa, kuka hullu niitä lisää tekisi?

Joku tuolla aiemmin sanoi, että parasta mitä lapselle voi antaa on sisarus. P*skanmarjat. Parasta mitä lapselle voi antaa on rakastava koti, jossa äiti ja isä jaksaa. Mulla on kaksi sisarusta, mutta emme ole ikäeron vuoksi kovinkaan läheisiä. Enemmän mä olen riippuvainen muutamasta hyvästä ystävästäni. Ja koska lapseni on sosiaalinen lapsi, uskon, että hän saa varmasti kavereita, minne sitten meneekin.

Ja vielä viimeiseksi... me olemme mukavuudenhaluisia. Yksi lapsi on helppo saada hoitoon. Yksi lapsi ei tule niin kalliiksi kuin kaksi tai useampi. Yhdelle voi kustantaa vähän kalliimpiakin harrastuksia, kun ei ole ketään kateellista mankumassa niitä itselleenkin. Yhdelle voimme antaa kaiken, mitä meillä on annettavana. Hänen ei tarvitse koskaan kilpailla vanhempiensa suosiosta (kokemusta löytyy siitäkin....).

 

[väsynyt]

Joo ei todellakaan tule enempää lapsia. Vihasin vauva-aikaa, vihaan tätä "en tottele mitään"-ikää... En jaksa yhtään enempää lapsia, en yhtään enempää... Tenava ei tee muutakun kitisee ja vinkuu. Mä en jaksais jos en sais olla päivittäin 8 tuntia pois kotoa.

 

[Blume]

Minulle riittää yksi lapsi, en tunne itseäni monen lapsen äidiksi. Jo pelkkä ajatus toisesta lapsesta, raskaudesta, synnytyksestää, vauva-ajasta jne. ei kiitos.
Jos joku haluaa enemmän kuin yhden lapsen niin en väitä että hoitaisi lapsensa sen takia huonosti. Jokainen tavallaan.
Meidän lapsemme ei tule kärsimään sisaruksien puutteesta, perheessämme, suvussamme ja ystäväpiirissämme on paljon saman ikäisiä plus miinus pari vuotta.
Tosin itse aina kärsin sisarista, kateudesta, kilpailusta, toisen pienistä vaatteista, huomion vähyydestä, ehkä se on saanut aikaan sen, etten enempää lapsia halua, ehkä ei.

Peesiä tähän.

 

[yhden tytön onnellinen äippä]

Joku tuolla aiemmin sanoi, että parasta mitä lapselle voi antaa on sisarus. P*skanmarjat. Parasta mitä lapselle voi antaa on rakastava koti, jossa äiti ja isä jaksaa.

Peesi! Mä en ymmärrä, miksi äiti ja isä olisivat velvollisia tekemään lapselle sisaruksen. Itsekin olen ainoa lapsi, enkä todellakaan kaipaa sen asian takia sääliä, enkä myöskään ole ikinä ollut ainokaisuudestani onneton. Eipä se sisarus aina automaattisesti onnea ja auvoa tuo, onpa sekin ystäväpiirissä nähty...
Mun mielestä perheen lapsiluku on jokaisen perheen oma asia, eikä kenenkään tarvitse syitä muille selitellä. Joku haluaa yhden lapsen ja toinen taas viisi, that's it.

 

[poikien äiti]

Täällä myös. Yksi riittää meille. Ollaan miehen kanssa senverta meneviä ja tykätään säilyttää tietty elintaso ja elämäntyyli. Yksi lapsi on helppo saada hoitoon ja meillä on vara kustantaa kaikki hänelle tarpeellinen ja elää itsekkin. Odotan täyttäväni 30 jotta saisin piuhani sidottua eikä tarvitsisi ehkäistä hormonaalisesti.

Tämmöset ihmiset mua ällöttää. Oisko ollut parempi hommata vaikka koira, kun se lapsi on niin kauhea rasite menemiselle ja omille tykkäämisille. Ootko koskaan ajatellut miten se saattaa kärsiä siitä ettei sillä koskaa tule olemaan sisaruksia vaan joutuu olemaan yksin?
Ymmärrän tahattoman yksilapsisuuden, mutta en näin itsekästä lapsentekoa. Pitää kuitenkin se lapsi olla mutta ei yhtä enempää??? What!?

Eiköhän se jokaisen asia monta lasta hankkii...eikä yksi lapsisen perheen lapet karsi sen enempää kuin muutkaan jos heillä on ystäviä ja vanhemmat antavat hänelle aikaansa. Ja eikös se le parempi ettei hanki montaa lasta jos itse tietää ettei se sovi omaan elämään? terv kahden lapsen äiti