Muita jotka eivät osaa olla toisten äitien kanssa?

[höh]

Viihdyn töissä hyvin. On mukava ja piristävää jutella kollegoiden kanssa, jopa perheestä, ja lapsista.
Viihdyn opiskelijana hyvin, tykkään ihmisistä ja on hauskaa.

Mutta kun menen puistoon, tai perhekerhoon tai minne vaan, niin en osaa olla ja jään yksin ja oikeasti ei edes kiinnosta.

Harmillista minun lapsille, kun eivät saa sellaisia kavereita että kyläiltäisiin puolin ja toisin.

Tosin noissa kahdessa muussa, työpaikalla ja opiskelupaikassa, on yhteisö, sellainen valmis, johon kuuluu automaattisesti.

Kun taas se pitäisi itse hankkia jossain puistossa tai kerhossa, se jäsenyys ja en kai osaa ?

 

[Valaja]

No eihän se nautinnollista ole.

 

[vieras]

Ne ei ole sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ystävystyisit muutenkaan. Niin se vaan on.
Älä yhtään syytä itseäsi!

Teillä on lapsia, mutta ei muuta yhteistä. Ajattele niin, että he ovat kavereiden äitejä, ja sen takia olet heidän kanssaan tekemisissä. Sydänystäviä heistä ei tarvitse hakea.

Olet "samalla aaltopituudella" työ- ja opiskelukaveriesi kanssa ja teillä on yhteisiä kokemuksia, varmaan omat jutut ja sisäpiirin huumori. Olet heille varmasti tärkeä osa porukkaa, vaikka et nyt olekaan päivittäin heidän kanssaan.

 

[2+3]

Mulla on ihan samaa. Jotenkin koen että tyrkytän itseäni kun rupean "seuraa hakemaan" perhekerhosta tai hiekkalaatikolta. Koen sen hankalana. Mutta nyt olen tutustunut yhteen äitiin ja kaikkiaan olen antanut puhelinnumeron/meiliosoitteen neljälle ja näistä siis yhden kanssa ollaan aika useinkin yhteyksissä FB:ssä. Mutta siis ymmärrän fiiliksesi.

 

[vieras]

Ne ei ole sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ystävystyisit muutenkaan. Niin se vaan on.
Älä yhtään syytä itseäsi!

Teillä on lapsia, mutta ei muuta yhteistä. Ajattele niin, että he ovat kavereiden äitejä, ja sen takia olet heidän kanssaan tekemisissä. Sydänystäviä heistä ei tarvitse hakea.

Olet "samalla aaltopituudella" työ- ja opiskelukaveriesi kanssa ja teillä on yhteisiä kokemuksia, varmaan omat jutut ja sisäpiirin huumori. Olet heille varmasti tärkeä osa porukkaa, vaikka et nyt olekaan päivittäin heidän kanssaan.

siis lasten kavereiden äitejä

 

[sähköpaimenkoira]

Välttelen äitiydessä pätevien henkilöitten seuraa mahdollisimman tarkasti! :snotty: Mulle pitäisi maksaa rahaa ennen kuin suostuisin edes vilkaisemaankaan perhekerhoon päin!

 

[muu]

ihan sama juttu mulla! ihan. ja se vaivaa mua. todella.

 

[sk8]

Äitiys voi yhdistää jonkin verran, mutta ei sen enempää kuin esim. yhteinen työpaikka. Joidenkin kanssa sykkaa, joidenkin ei, ei kait se sen kummempaa ole?

 

[muu]

meillä puistossa on sellaset omat "piirit" ja jotenkin must tuntuu et en ois samal aalto pituudel mut sit kuitenkin harmittaa ku en osaa olla sellanen tyhjän puhuja. jos mulle tullaan juttelee olen ystävällinen ja hymyileväinen mutta en tee aloitetta.

 

[Suzyanne]

Täältä kaksplussalta olen saanut ihania IRL äitikavereita. Mutta puistossa sama homma. Olen känyt pojan kanssa pidempiä aikoja vasta nyt ihan viimeisen kk:n kun oppi kävelemään. Mutta on alkanut ne kyräilijät jo oikeasti ahdistaa.