T
"Terhi"
Vieras
Itselläni on se tilanne, että olen kuullut ja lukenut yhtä kieltä tosi paljon jo lapsesta alkaen, omaan siitä hyvin laajan sanavaraston (sanakirja on aika turha), lausun kieltä hyvin (jos puhun vain jokusen lauseen niin sitä luullaan äidinkielekseni) ja lisäksi kirjoitan sitä hyvin (monet luulevat äidinkieleksi...).
MUTTA, en ole oikeastaan koskaan puhunut kyseistä kieltä muuta kuin lyhyita lauseita joskus harvoin (ei edes joka kuukausi) ja varsinkaan en arkipäiväisissä tilanteissa. Oikeastaan juuri mitään kokemusta tai tottumusta kielen puhumisesta ei siis ole. Koska tämä tilanne on jatkunut pitkään, niin minulle on myös kehittynyt pelko sen kielen käyttämiseen. Jos joskus tulee vastaan vapaaehtoinen mahdollisuus kielen puhumiseen (tyyliin myyjältä kysyminen jotain kaupassa), en uskalla avata suutani tai ainakin stressaan ja yritän miettiä sanomiseni pitkään etukäteen, jolloin stressin vuoksi suusta ei loppujen lopuksi välttämättä edes tule ulos mitään ymmärrettävää.
Juuri nyt minulla olisi mahdollisuus saada töitä paikasta, missä tämän kielen sujuva ja ainakin melkein virheetön puhuminen on työnteon onnistumisen kannalta välttämätöntä. Toisaalta tämä mahdollisuus houkuttaa siksi, että kun kieltä olisi kerta kaikkisen pakko pälättää 8 h päivässä vuoden ajan, niin sen puhumisen tottumus kertyisi ja pelko sen käyttämisestä häviäisi. Toisaalta taas pelottaa, että en tottumattomana saakaan suustani riittävän sujuvaa ja oikeellista ulosantia ulos, vaan jään vaikka änkyttämään ja teen paljon ns. tyhmiä kielivirheitä (siis sellaisia, jotka kirjoittaessa osaa välttää kun harkinta-aikaa on minuutteja, mutta ei puhuessa, kun harkinta-aikaa on ehkä 0,1-1 sekuntia). Ja jos kielitaitoni ei tyydytä työnantajaa, niin ehkä saan potkut koeajalla ja sitten ollaan tyhjän päällä.
Liekö palstalla muita, joilla on vastaava tilanne tai ajatuksia asiasta?
MUTTA, en ole oikeastaan koskaan puhunut kyseistä kieltä muuta kuin lyhyita lauseita joskus harvoin (ei edes joka kuukausi) ja varsinkaan en arkipäiväisissä tilanteissa. Oikeastaan juuri mitään kokemusta tai tottumusta kielen puhumisesta ei siis ole. Koska tämä tilanne on jatkunut pitkään, niin minulle on myös kehittynyt pelko sen kielen käyttämiseen. Jos joskus tulee vastaan vapaaehtoinen mahdollisuus kielen puhumiseen (tyyliin myyjältä kysyminen jotain kaupassa), en uskalla avata suutani tai ainakin stressaan ja yritän miettiä sanomiseni pitkään etukäteen, jolloin stressin vuoksi suusta ei loppujen lopuksi välttämättä edes tule ulos mitään ymmärrettävää.
Juuri nyt minulla olisi mahdollisuus saada töitä paikasta, missä tämän kielen sujuva ja ainakin melkein virheetön puhuminen on työnteon onnistumisen kannalta välttämätöntä. Toisaalta tämä mahdollisuus houkuttaa siksi, että kun kieltä olisi kerta kaikkisen pakko pälättää 8 h päivässä vuoden ajan, niin sen puhumisen tottumus kertyisi ja pelko sen käyttämisestä häviäisi. Toisaalta taas pelottaa, että en tottumattomana saakaan suustani riittävän sujuvaa ja oikeellista ulosantia ulos, vaan jään vaikka änkyttämään ja teen paljon ns. tyhmiä kielivirheitä (siis sellaisia, jotka kirjoittaessa osaa välttää kun harkinta-aikaa on minuutteja, mutta ei puhuessa, kun harkinta-aikaa on ehkä 0,1-1 sekuntia). Ja jos kielitaitoni ei tyydytä työnantajaa, niin ehkä saan potkut koeajalla ja sitten ollaan tyhjän päällä.
Liekö palstalla muita, joilla on vastaava tilanne tai ajatuksia asiasta?