Muita jotka toivotusti raskaana, mutta yllättäen, ja olosuhteet jokseenkin erilaiset kuin toivonut/suunnitellut?

[Hmmmh]

Siinäpä se. Olen toivonut ja yrittänytkin toista lasta, vaan vuosi sitten tuli ero, eikä uutta rakkautta ole tullut vastaan. Nyt olen kuitenkin raskaana lyhyen suhteen jälkeen (joka ei hyvin todennäköisesti pidemmäksi suhteeksi kehity), eikä mahdollisen tulevan isän tuntemuksista/osallistumishaluista ole tietoa. Olen onnellinen mahdollisesta lapsesta, mutta surettaa ajatus isättömästä (ja sitä kautta siis suvuttomastakin) lapsesta ja mietityttää tietysti yksinhuoltajuuskin. Vanhemman lapsen osalta on yhteishuoltajuus. Tuntuu jopa vähän itsekkäältä tässä tilanteessa... Onpahan niin erilaista odotus kun ensimmäisen kanssa...

 

[juupsis]

Kai sä kuitenkin meinaat tulevalle isälle kertoa?

 

[Syy ja seuraus]

Juuri tällaisten tilanteiden varalle pitää olla naimisissa, kun lasta yritetään.

 

["minä"]

Kyllähän sä itsekäs oletkin. Et mieti tulevaa lasta, et edeltävää latas etkä sen enempää tätä miestä.

Omia halujai vaan toteutat, et mitään muuta. Miltähä tulevasta lapsesta mahtaa tuntua kun saa tietää isästä? Vai oletatko että on ihan jees olla isätön? Kerron sulle että ei muuten ole.

Miksi itsekyydellä ei nykymaailmassa ole mitään rajaa?

 

[en jaksa ymmärtää]

Minulle kaikki heti nyt.

Kun minä haluan, mitä muuta väliä muilla on joita asia koskettaa.

 

["a.p"]

Olen tietenkin kertonut. Soitti sopivasti juuri ja sanoi toistamiseen ettei tarvi olla huolissaan siitä etteikö lapsella olisi isää. ei auta kai kun uskoa tähän. Eikä sitä koskaan tiedä, ehkä me saadaan joku sivistynyt suhde aikaiseksi. Mutta en mä lapsen takia yhteen menisi. Suhteen pitää perustua rakkauteen ja intohimoon minun kohdallani. Tämä on vaan jotenkin kummallista kun ns. paperilla tämä näyttää aikamoiselta, mutta mä olen kyllä ihan aikuinen ja täyspäinen jne...

 

[ap.]

Hyvänen aika ihmiset, alkää nyt tehkä omituisia päätelmiä. Mä nimenomaan mietin lasta ja mahdollista isättämyyttä jne. Senhän sanon jo avauksessa!

 

[kikatus]

Toivotusti raskaana, vuosi yritettiin.
Mies läks toisen naisen matkaan. Tuli kun puun takaa.
Mutta minä pärjään ja selviän

 

[ap.]

Auts, aikamoinen tilanne sulla. Kyllähän sitä aikoo pärjätä lasten kanssa. Mä olen aina ihaillut ja kyllä vähän säälinytkin yksinhuoltajia. Joutuvat aika koville. Varsinkin jos ei ole oikein tukiverkostoa.

 

[kikatus]

Mullon hyvä tukiverkko ympärillä. Plus vaikka mies teki mulle paskat, ei se tarkoita että olis lapsilleenkin paska isä. Meillä on siis jo isompia lapsia ja sitten tää mun mahavauva.
Niillä korteilla pitää pelata mitkä saa käteen, ei siinä sen kummempia.

 

["mä vaan"]

Minä olen tehny ensimmäisen lapseni yhden illan suhteen tuloksena, mutta lapsella on isä ja suku myös siellä

 

[ap.]

Lisään vielä, että en suinkaan suunnitellut raskaaksi tulemista lähes tuntemattoman kanssa. Juu, tiedän kyllä miten tulee toimia kun ollaan intiimisti toisen kanssa vaan... Nin, näin nyt vaan kävi. Ja koska tosiaan haluan toisen lapsen (ja ehkä joskus jos ehdin kolmannenkin) ja tiedän että minä ja vanhempi lapseni voimme tarjota tulevalle lapsella rakastavan ja turvallisen ympäristön, ja mun suku myös, en voi harkitakaan aborttia. Näillä korteilla (vaikkei ihan sattumalta saadut) mennään tosiaan.

 

[ap.]

Tässä on vielä isän suvun puolelta se, että hänellä on entuudestaan useampi lapsi (yhtä lukuunottamatta aikuisia) enkä usko heidän olevan kovin kiinnosuneita isukin iltatähdestä (ehkä olen vain ennakkoluuloinen), isovanhempia tai muuta sukua ei ole. Ensimmäisellä lapsellani taas on sukua enemmän kun keskiverrolla. Mutta, uskon kuitenkin että onneen riittää yksikin rakastava vanhempi. Muutenhan pitäisi ajatella että kaikkien yh:tten lapset olisi onnettomia ja näinhän ei ole. Ei se määrä vaan laatu.

 

[Meillä tilanne se että]

Mutta vähän näyttää siltä että liekkö tämä meidän yhteiselo jatkuu kovin kauaa...
Surettaa kovasti. Mies vaan kärtyää ja syyttää kaikesta minua. Hänessä ei ole mitään vikaa kerrassaan! Riidatkin alkaa aina aivan turhista asioista. On tosi surkeeta kuulla miltei joka päivä kuinka huono ihminen olen

Olen aina ajatellut yksin lapsensa kanssa olevista et jestas miten ne pärjää ja et voi raukkoja... Ja kauhistuttaa että kohta varmaankin ite olen samassa jamassa...

Tuntuu niin paskalta!

 

[Moksis]

[QUOTE="minä";24119767]Kyllähän sä itsekäs oletkin. Et mieti tulevaa lasta, et edeltävää latas etkä sen enempää tätä miestä.

Omia halujai vaan toteutat, et mitään muuta. Miltähä tulevasta lapsesta mahtaa tuntua kun saa tietää isästä? Vai oletatko että on ihan jees olla isätön? Kerron sulle että ei muuten ole.

Miksi itsekyydellä ei nykymaailmassa ole mitään rajaa?[/QUOTE]

Ja millanenhan huuto siitä olis syntyny jos aapee olis täällä palstalla ilmottanu tekevänsä abortin tässä tilanteessa??