Helpompaa se sinulle vain on ne hyväksyä, kun ne ovat sinussa kiinni, etkä pääse niistä kumminkaan eroon. Ne voi olla ihan kivatkin jos niistä alkaa tykkäämään.
Helpompaa se sinulle vain on ne hyväksyä, kun ne ovat sinussa kiinni, etkä pääse niistä kumminkaan eroon. Ne voi olla ihan kivatkin jos niistä alkaa tykkäämään.
O
ok
Vieras
Mulla on pienet rinnat, A-kuppi ja muuten olen pitkä ja hoikka, eli pieneltä näyttääkin. Nuorena en ollut tyytyväinen mutta nyt olen. Nyt olen raskaana enkä todellakaan odota sitä ilolla, että synnytyksen jälkeen rinnat paisuvat 
Rintsikoiden löytäminen on mullakin ollut hankalaa, juuri kaarituen takia, kainalon puolelta kaarituki painaa rintaa, eikä mene tarpeeksi leveälle. Mikähän valmistaja tämän tajuaa, onko kellään vinkata? Tai nyt en kyllä vähään aikaan tarvitse.
Ja joku hölmö kysyi että eikö A tai AA ole sama kuin pelkkä nänni, niin - öö, ei ole! Mulla ainakin on kaksi selvää rintaa laskettavissa. Eihän sitten ole mitään kuppikokoa edes, jos ei ole rintaa. Ja siitäkin voi joku tykätä, ettei ole mitään, haluaisihan jotkut poistattaa omansa kokonaan.
Rintsikoiden löytäminen on mullakin ollut hankalaa, juuri kaarituen takia, kainalon puolelta kaarituki painaa rintaa, eikä mene tarpeeksi leveälle. Mikähän valmistaja tämän tajuaa, onko kellään vinkata? Tai nyt en kyllä vähään aikaan tarvitse.
Ja joku hölmö kysyi että eikö A tai AA ole sama kuin pelkkä nänni, niin - öö, ei ole! Mulla ainakin on kaksi selvää rintaa laskettavissa. Eihän sitten ole mitään kuppikokoa edes, jos ei ole rintaa. Ja siitäkin voi joku tykätä, ettei ole mitään, haluaisihan jotkut poistattaa omansa kokonaan.
K
"Kristiina"
Vieras
Hei, vau mikä ketju 
just tällasta mä kaipasinkin.
Lopetin nimittäin pari kk sitten kuopukseni imetyksen ja imetysajan beet hävis kirjaimellisesti yhdessä yössä, nyt jotain aa-a-kuppia. Ennen lapsia 75a mutta nyt selkeesti pienemmät.
Pakko myöntää, että alkuun melkeen itketti tissien menetys mut nyt mä oonkin alkanut tykätä näistä kaikki vanhat liivit on liian isoja ja kotona kuljenkin toppi+t-paita-yhdistelmässä. Ihanan vapauttavaa!! ja ennen kaikkea: hyvin toimivat edelleen! pienet toki mutta herkät ja oman ukkokullan suosikit
niin ja oon pienikokonen muutenkin, 157cm/48kg eli mun kropassa nää on ihan sopusuhtaset muutenkin.
just tällasta mä kaipasinkin.Lopetin nimittäin pari kk sitten kuopukseni imetyksen ja imetysajan beet hävis kirjaimellisesti yhdessä yössä, nyt jotain aa-a-kuppia. Ennen lapsia 75a mutta nyt selkeesti pienemmät.
Pakko myöntää, että alkuun melkeen itketti tissien menetys mut nyt mä oonkin alkanut tykätä näistä
kaikki vanhat liivit on liian isoja ja kotona kuljenkin toppi+t-paita-yhdistelmässä. Ihanan vapauttavaa!! ja ennen kaikkea: hyvin toimivat edelleen! pienet toki mutta herkät ja oman ukkokullan suosikit niin ja oon pienikokonen muutenkin, 157cm/48kg eli mun kropassa nää on ihan sopusuhtaset muutenkin.
6
65AA
Vieras
[QUOTE="vieras";23699664]Ette halunneet kilpailutilannetta ja silti kommentoit näin? Ei kukaan kommentoi tuolla tavalla jos on oikeasti tyytyväinen itseensä. 
Minä en ole ketään haukkunut, en tunne ketään rinnatonta joten kysyin ja ihmettelin että eikö AA-kuppi ole jo rinnaton. Ihan silkasta mielenkiinnosta. Mutta täällä olikin niin itseensä tyytyväisiä ihmisiä että piti alkaa haukkumaan muita [/QUOTE]
Niin, MINÄ en halunnut mitään kilpailutilannetta tämän ketjun aloittajana, mutta muutamat siinä matkan varrella sen kumminkin sellaiseksi väänsivät. Sinä etunenässä. En tiedä oliko se tahallista vai tahatonta, mutta montaa tuo sinun heittämäsi kommentti varmasti loukkasikin tai jos ei loukannut niin ainakin ärsytti. Sama kuin joku ihan vaan "mielenkiinnosta" menisi C-kuppilaisten ketjuun kysymään, että ai näyttävätkö ne kaikki sellaisilta lehmän utareilta? Ei kukaan tahditon ihminen tuollaista tee. Vastataan nyt kuiteskin niiden ainakin minulla olevan ihan rinnat vaikka minikokoiset ovatkin. Eivät isotkaan rinnat minusta silti rumia ole. Useammat ovat ihan kauniita.
En tiedä ovatko muut pienirintaiset, jotka isotissisiä mollaavat vielä jollakin tapaa tyytymättömiä itseensä vai eivätkö he vain oikeasti pidä isoista rinnoista? Kai sekin ymmärrettävää olisi, sillä onhan tännekkin jo ilmoittunut muutama pienten rintojen inhoaja. Varmasti monella on se lempparikoko rinnoissakin. Minulla se luonnollisesti on pienet, koska en ole leikkauttanut omianikaan ja olen niihin oikein tyytyväinen. Ja voin rehellisesti sanoa, etten ikinä ole seuratta jäänyt pienten tissieni kanssa.
Tuolla joku sanoi siitä ettei näin pienillä voi saada miesten huomiota. - Väärin! Tiukka paita vaan päälle ilman rintsikoita silloin kun lähtee miestä metsästämään, niin kyllä päät kääntyy. Tietysti kannattaa muistaa teidän silloin ehkä antavan täysin saman mielikuvan kuin todella antoisissa kaula-aukoissa kulkevat naiset. Ei siis ehkä jokapäiväistä, mutta on silti kivaa tietää tuollaisen keinon olevan olemassa jos haluaa huomiota juuri sillä tavoin.
Teille jotka pidätte jotenkin isoja rintoja parempina, minulla on tiedotus: Kuka tahansa pienirintainen voi plastiikkakirurgin avulla saada myös ne isot rinnat. Ei se ole mitään ihmeellistä. Onneksi monet vain ovat ottaneet järjen käteen ja tajunneet miten ihanat rinnat jo heillä itselläänkin on. Kyllä, samoin isorintaiset voivat saada pienet rinnat jos haluavat. Tämäkin on yksi syy miksen ymmärrä tuota kilpailutilannetta. Kuka tahansa voi saada minkä tahansa koon. Mitäs leuhkimista tai haukkumista siinä sitten on?
Oliko ketjuun ilmoittautunut 1 tai 2 pienirintaista plastiikkakirurgille menevää? Heille voisin kertoa oman kokemukseni. Nuorena ja tyhmänä minäkin olin samanlainen. Vihasin, vihasin niin kovasti näitä minirintojani. Koin aivan samalla tapaa itseni vammaiseksi kuin sinäkin. Kuljin löysissä paidoissa, että ihmisille tulisi se illuusio minulla olevan rintoja jonkin verran. Samoin käytin kovasti topattuja- ja geelitäyteliivejä. Ne olivat sellainen väliaikainen ratkaisuni ennen leikkausta. Olin varannut jo vastaanottoajan eräältä todella arvostetulta plastiikkakirurgilta. Hän normaalikäytännön mukaan tutki rintojani, kertoi riskeistä ja näytti kirjasta useita kuvia leikatuista rinnoista ennen ja jälkeen. Vielä sen lisäksi hän näytti niitä implantteja ja minä sain kokeilla laittaa niitä paitani alle. Se, sekä nuo kirjan kuvat saivat tajuamaan, ettei tämä ole sitä mitä minä haluan! Tietysti myös ne tekorinnoissa olevat riskit olivat kamalia ajatella, että niitä pitäisi pelätä koko loppuelämänsä leikkauksen jälkeen.
Niinpä kerroin asian tuolle lääkärille, joka totesi minun tehneen hyvän päätöksen. Silloin tuli tuo ajatus, etten todellakaan tahdo leikkaukseen. Mutta lopullinen itsevarmuus niitä omia rintojani kohtaan syntyi vasta myöhemmin vähitellen. Tuo on edelleen ollut elämäni paras päätös.
Ei kukaan kommentoi tuolla tavalla jos on oikeasti tyytyväinen itseensä. Minä en ole ketään haukkunut, en tunne ketään rinnatonta joten kysyin ja ihmettelin että eikö AA-kuppi ole jo rinnaton. Ihan silkasta mielenkiinnosta. Mutta täällä olikin niin itseensä tyytyväisiä ihmisiä että piti alkaa haukkumaan muita [/QUOTE]Niin, MINÄ en halunnut mitään kilpailutilannetta tämän ketjun aloittajana, mutta muutamat siinä matkan varrella sen kumminkin sellaiseksi väänsivät. Sinä etunenässä. En tiedä oliko se tahallista vai tahatonta, mutta montaa tuo sinun heittämäsi kommentti varmasti loukkasikin tai jos ei loukannut niin ainakin ärsytti. Sama kuin joku ihan vaan "mielenkiinnosta" menisi C-kuppilaisten ketjuun kysymään, että ai näyttävätkö ne kaikki sellaisilta lehmän utareilta? Ei kukaan tahditon ihminen tuollaista tee. Vastataan nyt kuiteskin niiden ainakin minulla olevan ihan rinnat vaikka minikokoiset ovatkin. Eivät isotkaan rinnat minusta silti rumia ole. Useammat ovat ihan kauniita.
En tiedä ovatko muut pienirintaiset, jotka isotissisiä mollaavat vielä jollakin tapaa tyytymättömiä itseensä vai eivätkö he vain oikeasti pidä isoista rinnoista? Kai sekin ymmärrettävää olisi, sillä onhan tännekkin jo ilmoittunut muutama pienten rintojen inhoaja. Varmasti monella on se lempparikoko rinnoissakin. Minulla se luonnollisesti on pienet, koska en ole leikkauttanut omianikaan ja olen niihin oikein tyytyväinen. Ja voin rehellisesti sanoa, etten ikinä ole seuratta jäänyt pienten tissieni kanssa.
Tuolla joku sanoi siitä ettei näin pienillä voi saada miesten huomiota. - Väärin! Tiukka paita vaan päälle ilman rintsikoita silloin kun lähtee miestä metsästämään, niin kyllä päät kääntyy.
Tietysti kannattaa muistaa teidän silloin ehkä antavan täysin saman mielikuvan kuin todella antoisissa kaula-aukoissa kulkevat naiset. Ei siis ehkä jokapäiväistä, mutta on silti kivaa tietää tuollaisen keinon olevan olemassa jos haluaa huomiota juuri sillä tavoin.Teille jotka pidätte jotenkin isoja rintoja parempina, minulla on tiedotus: Kuka tahansa pienirintainen voi plastiikkakirurgin avulla saada myös ne isot rinnat. Ei se ole mitään ihmeellistä.
Onneksi monet vain ovat ottaneet järjen käteen ja tajunneet miten ihanat rinnat jo heillä itselläänkin on. Kyllä, samoin isorintaiset voivat saada pienet rinnat jos haluavat. Tämäkin on yksi syy miksen ymmärrä tuota kilpailutilannetta. Kuka tahansa voi saada minkä tahansa koon. Mitäs leuhkimista tai haukkumista siinä sitten on?Oliko ketjuun ilmoittautunut 1 tai 2 pienirintaista plastiikkakirurgille menevää? Heille voisin kertoa oman kokemukseni. Nuorena ja tyhmänä minäkin olin samanlainen. Vihasin, vihasin niin kovasti näitä minirintojani. Koin aivan samalla tapaa itseni vammaiseksi kuin sinäkin. Kuljin löysissä paidoissa, että ihmisille tulisi se illuusio minulla olevan rintoja jonkin verran. Samoin käytin kovasti topattuja- ja geelitäyteliivejä. Ne olivat sellainen väliaikainen ratkaisuni ennen leikkausta. Olin varannut jo vastaanottoajan eräältä todella arvostetulta plastiikkakirurgilta. Hän normaalikäytännön mukaan tutki rintojani, kertoi riskeistä ja näytti kirjasta useita kuvia leikatuista rinnoista ennen ja jälkeen. Vielä sen lisäksi hän näytti niitä implantteja ja minä sain kokeilla laittaa niitä paitani alle. Se, sekä nuo kirjan kuvat saivat tajuamaan, ettei tämä ole sitä mitä minä haluan! Tietysti myös ne tekorinnoissa olevat riskit olivat kamalia ajatella, että niitä pitäisi pelätä koko loppuelämänsä leikkauksen jälkeen.
Niinpä kerroin asian tuolle lääkärille, joka totesi minun tehneen hyvän päätöksen. Silloin tuli tuo ajatus, etten todellakaan tahdo leikkaukseen. Mutta lopullinen itsevarmuus niitä omia rintojani kohtaan syntyi vasta myöhemmin vähitellen. Tuo on edelleen ollut elämäni paras päätös.