Muita mukavuudenhaluisia äitejä?

[peesiä]

ai että lapsia tehdään sen varjolla että "kyllä joku sitten auttaa!" ??? Outoa...

peesaan

 

[määäää]

Miten ihmeessä ihmiset elää niin hetkessä, ettei osaa ajatella, miten pieni aika se pikkulapsiaika on. Eihän se vauvavaihe kestä kuin vuoden: sen jälkeen sisarukset jo leikkii keskenään ja koko ajan kasvaa. Hyviä puolia on ainakin se, että lapsillasi on jotakin tosi arvokasta: oma sisarus, josta on iloa varsinkin aikuisena.

 

[joop]

Mulla tuo mukavuudenhalu iski päälle kolmannen lapsemme jälkeen. Enää en voisi kuvitellakaan aloittavani vauvarumbaa alusta. Pojat alkavat olla nyt siinä iässä (10,5v, 7,5v ja 3,5v), että pikku hiljaa olen taas ottanut ns. vanhat harrastukseni osaksi elämääni. Kyse on niinkin huikeista harrastuksistaa kuin liikunta (kävin ennen lapsia lenkillä/tein lihaskuntoa 5-6 kertaa viikossa) ja piirtäminen. Koira on myös haaveissa.

 

[tuttuja ajatuksia]

Olen mukavuudenhaluinen, tarvitsen yksinoloa ja haluan itsenäistä elämää. Silti meillä on kolme lasta joista pienin 6kk. Olen itse järkeillyt tämän niin että nyt vain menee muutama vuosi tähän pikkulapsiaikaan ja sen jälkeen sitä omaa aikaa voi lähteä ottamaan paremmin.

Mulla samansuuntaiset ajatukset. Meillä on yksi lapsi 1 v 7 kk ja toinen syntyy (toivottavasti, siis jos kaikki menee hyvin) kesällä. Olen jo nyt asennoitunut niin, että vuosi pari menee sitä pikkulapsivaihetta eläessä, mutta sitten taas "helpottaa". Kun nyt yhden lapsen kanssa olen nähnyt sen, miten hirvittävän nopeasti se kasvaa, tuumaan että kyllä se toinenkin kasvaa. Ja kaiholla muistelen myöhemmin tätä ainutlaatuista aikaa elämässäni. Suunnitelmissa ei ole enempää lapsia näiden jälkeen, joten vuosikausiksi en jaksaisi pikkulapsirumbaan jäädä.

Olen erittäin mukavuudenhaluinen, en ollenkaan perinteinen "äitityyppi", jos sellaista edes onkaan. Eli ap, et ole ainoa. Meillä kakkonen laitettiin alulle koska ajateltiin, että ehkä eka vuosi pari ei ole herkkua, mutta näimme kuitenkin tulevaisuudessa itsemme ennemmin kahden kuin yhden lapsen perheenä. Ja olen aivan innoissani sekä jo syntyneestä ihanasta esikoistyttärestä kuin tästä aluillaan olevasta kuopuksestakin. En ole ollut mitenkään lapsirakas aiemmin, mutta kyllä ne omat lapset on vaan ihan eri juttu. Tsemppiä pohdintaan!