Muita "nettisotaleskiä",

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja HildaHulda
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

HildaHulda

Vieras
eli onko ketään toista jonka mies on taantunut 15-vuotiaan tasolle ja addiktoitunut nettisotapeleihin???

Mulla alkaa ihan oikeasti kärsivällisyys loppua jo \|O :headwall: \|O :headwall: Mies keksi nettipalaamisen reilu kaksi vuotta sitten, eli kun aloin odottaa pikkukakkosta ja makasin illat pahoinvoivana sängyssä/sohvalla... Kahdessa vuodessa on kohtuus haihtunut, pahimmillaan mies pelasi lähes JOKA ILTA pitkälle yöhön asti. Joskus viime sykynä päästiin sopimukseen, että pelaa vain kolmena iltana viikossa että joskus olisi aikaa olla kahdestaankin lasten nukkuessa.

No, nyt pelaa kolmena iltana klo 21 -> pitkälle aamuyön puolelle. (Tiedän siitä, että kuopuksella on ollut rasittava tapa(?) heräillä 24-01 välillä eikä miestä yleensä vielä näy mun vieressä siihen aikaan.) Tästä on seurannut se, että mies on kotona iltapäivisin ja viikonloppuisin tooosi väsynyt. Arkiset asiat on ihan hepreaa ja tuntuu ettei tuo enää edes tajua mitä sille puhuu, sen päässä pyörii vaan pelit ja peliporukan kuulumiset...

Itse olen kurkkuani myöten täynnä tätä ja mun mielestä tää rassaa jo parisuhdetta pahemman kerran. Meillä ei ole mitään yhteistä, paitsi television tuijottaminen kumpikin omalla sohvallamme :( Eilen viimeksi kävi niin, että kun minä lopetin surffailun kun mies tuli esikoista nukuttamasta, niin varttitunnin kuluttua mies tuli koneelle "ihan vaan nopeesti kokeilemaan sitä yhtä uutta versiota siitä yhdestä pelistä". Eli se siitä yhteisestä ajasta sitten \|O \|O Mua tuollainen käytös loukkaa, koska lauantai ei edes ole sovittu peli-ilta, vaan meidän ns. leffailta...

Hups, tulipas pitkä vuodatus :ashamed: Mutta helpotti :D
 
Mun mieheni pelaa myös, on vissiin pelannut pikkupojasta saakka. Meillä on sovittu, että koneella roikutaan joko molemmat tai ei sitten kumpikaan. Kaikki koneella roikkuminen kun addiktoi kummasti. Oma kokemukseni on ollut, että tämmöisissä asioissa ei vain saa antaa periksi, ei pidä syyllistää vaan pitää kertoa, miksi jatkuva pelaaminen tuntuu pahalta. Joo, ei ole helppoa.

Jos olen viikonloppuna menossa, mies tulee kotiutuessa usein vastaan silmät ristissä: ei ollut kuulemma kukaan komentamassa nukkumaan ja yö jäi sitten lyhyeksi.
 

Yhteistyössä