Onko tämä ollut ihan normaali parisuhde?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minttu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Minttu

Vieras
Olemme olleet yhdessä 14 vuotta. Kirjoitan alle asioita, jotka ovat jääneet vaivaamaan suhteemme aikana. Näiden tarinoiden välissä elämämme on tavallista, mies on huomaavainen, huolehtivainen, halaa ja pussaa sekä tekee suurimman osan kotitöistä.



Seurusteluvaiheessa olimme eräässä työpaikkojen järjestelmässä tilaisuudessa. Tilaisuus meni ihan hyvin ja sen jälkeen menimme yhdessä miehen asunnolle. Siellä mies alkoi synkistelemään ja alkoi puhua suhteen lopettamisesta. Olin hämmentynyt. Syyksi mies sanoi, että olin nauranut päivällä tilaisuudessa jollekin vieraalle miehelle ja olin sanonut jollekin ystävälleni, että tämä vieras mies oli ollut komea. Tästä syystä mies oli siis valmis laittamaan seurustelusuhteen poikki. Hän käyttäytyi tuona iltana hyljeksivästi minua kohtaan ja koska olin nuori ja rakastunut, anelin ja itkin, ettei mies nyt noin helpolla lopettaisi seurusteluamme. Eikä suhde siihen loppunutkaan.

Muutama kuukausi tuon jälkeen, kun olimme juuri muuttaneet yhteen, yllätin mieheni yhtenä iltana penkomassa minun puhelintani juovuspäissään. Hän etsi sieltä jotain pettämisen merkkejä tms. Ei siellä tietenkään mitään ollut.

Meni pari vuotta. Mies oli eräänä päivänä jäänyt kotiin kovan flunssan vuoksi. Edelleen hyvin rakastuneena, keksin, että lähden töistä ajoissa ja menen kotiin kaupan kautta ja teen miehelle jotain hyvää ruokaa. Menin, mutta vastassa olikin ympäri päissään oleva mies, joka tunki kännykkäänsä vessan kaappiin piiloon. Menin vessaan ja katsoin puhelimen.. Siellä oli yksi viesti, jonka mies oli lähettänyt naiselle, jonka kanssa oli ollut ennen minua (ja alussa vähän aikaa samaan aikaan). Viestissä mies kirjoitti, ettei rakasta minua kuten on tätä naista rakastanut.

Muutama kuukausi tästä miehen puhelimeen alkoi tulla öisin soittoja, joihin mies ei koskaan vastannut. Ei kuulemma tiennyt kuka oli kyseessä. Aloin jo olla itse mustasukkainen ja katsoin miehen puhelinta ja huomasin, että mies oli soittanut ko numeroon yhtenä iltana, kun minä olin ollut harrastuksessa. No, mies kielsi edelleen kaiken. (Vasta kolme vuotta sitten hän kertoi, että kyseessä oli ollut nainen, jonka kanssa flirttailu oli mennyt liian pitkälle ja nainen oli kuulemma ymmärtänyt väärin.)

Olin jo oppinut ratsaamaan miehen puhelimin ja noin vuosi tuon soitteluepisodin jälkeen löysin miehen toiselle naiselle lähettämän viestin. Viestissä mies halusi maistaa naista.. Vedin herneen nenään ja suutuin kunnolla. Miehen ensireagtio suuttumiseeni oli: "eikö minulla saa olla kavereita".. Se asia jäi ja mies lupasi parantaa tapansa

Sitten meni muutama kuukausi ja mies tuli yöllä kotiin oltuaan kavereiden kanssa baarissa. Aamulla huomasin, että miehellä oli kaulassa fritsu. Se oli kuulemma kaveri tehnyt ihan kiusallaan. Eli Seppo teki ja ihan vitsi oli...

Tämän jälkeen aika pian muutimme ja asiat alkoivat rauhoittua. Minä lopetin käynnykän kyttäämisen. Seksi alkoi olla aina vain hankalempaa. Olen kipuherkkä ja mies tietää sen, mutta ei oikein usko. Lisäksi minä sairastuin ja oli äärimmäisen väsynyt jatkuvasti. Vaihdoin työpaikkkaakin, jota sain kevyempiä hommia.
Kolme vuotta sitten yhtenä iltana katsoin miehen puhelimen. Siellä oli viesti, jossa hän kirjoitti haaveilevansa ja ajattelevansa toista naista. Aluksi hän kielsi kaiken, sitten sanoi, että "suhde" oli kestänyt kolme viikkoa ja lopulta totuus oli, että vähintään kuukausia, mutta koskaan en saanut tietää kuinka pitkään. Muutaman kuukauden kuluttua menimme pariterapiaan ja alkoi tuntua, että saamme kaikein kuntoon. Välissä minä romahdin ja aloin pahoinpitelemään itseäni.. pääsin siitä ylös ja saimme taas asioita eteenpäin.

Seksielämämme on aika hiljaista nykyisin. Sitä on, mutta sen tarpeiden tyydyttämistä. En halua seksiä miehen kanssa, jos hän on juonut, koska silloin hän alkaa vaativaksi ja vaatii, että saa tehdä asioita, joita en halua.
Lisäksi mies on mustasukkainen siitä, mitä olen tehnyt ennen kuin olen häntä tavannutkaan. Esim. se, että olen joskus kertonut kokeilleeni määrätynlaista seksi jonkun exäni kanssa, mutta en suostu sitä miehen kanssa kokeilemaan, on hänelle katera pala. Kuulemma muiden kanssa kyllä, mutta en hänen.
Jos minulla on jaloissa mustelimia, kertoo mies vitsinä, että ne näyttävät aivan sormenjäljiltä..

Hyvin pieniä asioita, mutta olen huomannut käytökseni muuttuneen. Jos mies on viikonlopun työmatkalla ja olen yksin kotona, en uskalla vaihtaa lakanoita, koska pelkään miehen epäilevän luonani olleen joku toinen mies.

Juttelemme paljon keskenämme, mutta vain lapsista, talosta, työasioista, ruokaostoksista yms.
Edelleen mies halaa ja pussaa. Pitää kädestä kiinni ja tekee paljon kotitöitä (enemmän kuin minä). Meillä on ihana talo, raha-asiat kunnossa, lapset isoja.. Emmekä riitele.
Riitelisimme, jos antaisin siihen mahdollisuuden, koska juoneena mies alkaa synkistelemään ja syyttelemään. Vuosien varrella olen oppinut, että siihen ei kannata lähteä mukaan. Selvin päin mies on erilainen.


Onko tämä normaali suhde?
Olenko vain tyhmä, kun mietin että kaikki ei ole kunnossa?
 
Jatkan vielä.

Miehellä ei ole kavereita. Kaikki kaverit ovat hänellä jäänet vuosia sitten. Hän ei jaksa ylläpitää mitään ystävyys tai edes kaverisuhteita. Jos joskus jossain käy, niin ne ovat työpaikan juttuja.

Toivoisin, että hänellä olisi ystäviä, enkä minä olisi ainoa.
 
Hei, ei ole normaali suhde.

Onko teillä ollenkaan kivaa yhdessä? Itselleni olisi yksi hailee, tekeekö mies kotitöitä, jos hän saa minut joka päivä nauramaan. Teettekö mitään kivaa kaksin - harrastusta?

Olet päästänyt tilanteen tuohon, ettet edes lakanoita uskalla vaihtaa. Ei hyvä.
 
Mulle taas on yks hailee kosketteleeko tai halaako tai pussaa vai pitääkö kädestä kiinni (ei pidä, ollaan aikuisia molemmat). eniten painaa luottamus ja rentous tämän ihmisen seurassa, olla oma itsensä ja toinen hyväksyy. Se on mun "normaali parisuhde".
 
Mulle taas on yks hailee kosketteleeko tai halaako tai pussaa vai pitääkö kädestä kiinni (ei pidä, ollaan aikuisia molemmat). eniten painaa luottamus ja rentous tämän ihmisen seurassa, olla oma itsensä ja toinen hyväksyy. Se on mun "normaali parisuhde".


Totta kai luottamus, avoimuus, rehellisyys kuuluu hyvään ihmissuhteeseen, oli kyse miehestä tai naisesta. Minusta tuo kuvailemasi on ystävyyssuhde. Minulla on kaksikin hyvää miesystävää, meillä on luottamus ja rentous suhteessa, teemme myös asioita yhdessä. Toisen kanssa ystävyys on jatkunut yli 30 vuotta.

Parisuhteeseen minusta kuuluu, että haluaa toista myös koskettaa päivittäin, siinä pitää ystävyyden lisäksi olla sitä mannapuuroa ja mansikkaa. Vaikka meillä on ikää 55 ja 56, kyllä halaamme ja pussaamme joka ainoa päivä, kuljemme kaupungilla käsi kädessä mikäli mahdollista (koira saattaa vetää toista eri suuntaan..),
 
Viimeksi muokattu:
Totta kai luottamus, avoimuus, rehellisyys kuuluu hyvään ihmissuhteeseen, oli kyse miehestä tai naisesta. Minusta tuo kuvailemasi on ystävyyssuhde. Minulla on kaksikin hyvää miesystävää, meillä on luottamus ja rentous suhteessa, teemme myös asioita yhdessä. Toisen kanssa ystävyys on jatkunut yli 30 vuotta.

Parisuhteeseen minusta kuuluu, että haluaa toista myös koskettaa päivittäin, siinä pitää ystävyyden lisäksi olla sitä mannapuuroa ja mansikkaa. Vaikka meillä on ikää 55 ja 56, kyllä halaamme ja pussaamme joka ainoa päivä, kuljemme kaupungilla käsi kädessä mikäli mahdollista (koira saattaa vetää toista eri suuntaan..),

Kuule, sulla on sen verran ikää mittarissa, että sun pitäisi myös jo eleteyn elämän kautta ymmärtää, että kaikki ei hae päivittäistä kosketusta tai kädestä pitämistä parisuhteessaan vaan kas kummaa hui kamalaa ihmiset on erilaisia! Mulle se, että minä voin olla minä itse parisuhteessa on tärkeintä. Se, ettei toisen seurassa jännitä ulkonäköään tai käytöstään tai tekemättä jättämistään. Se että kotiin tuleminen saa nimenomaan sen kotiin tulemisen filiksen. Se on mun normaali parisuhde, sun normaali parisuhde on toi koskettely päivittäin, eiks niin?
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos kaikille vastauksista.

Joku kysyi, onko meillä mukavaa yhdessä. On kai. En minä ole ihan varma enää. On mukavaa, mutta mitään syvällisiä emme juttele eikä se kai niin tarpeenkaan ole pitkässä liitossa.

Olen alkanut miettimään eroa. Olen tästä puhunutkin miehelle. Kun hän oli selvin päin, hän oli asiallinen, keskusteli ja vaikutti ymmärtävän. Mutta illan mittaan korkkasi viskipullon ja hänestä tuli syyllistävä ja hän kaivoi esiin niitä vuosien takaisia juttuja, kuinka minä sen ja sen miehen kanssa sitä ja sitä..

Selvinpäin hän huomioi minua, kehuu ja kertoo tykkäävänsä. Mutta toisaalta taas hän antaa ymmärtää, että en "selviä yksin elämässä". Sellaisella huoletivaisella äänensävyllä sanoo, että minä olen reppana, enkä selväisi, jos joku ei huolehtisi.

Toisaalta ihan suloista, mutta minussa on alkanut jokin osa kapinoimaan.

Sitten on vielä lapset (ei omat, mutta miehen). Lapset ovat jo isoja, mutta minä olen heille tärkeä. Heidän silmissään minun ja isänsä liitto on lähes täydellinen. Emme riitele, kävelemme käsi kädessä yms.
 
Ennenkuin alat eroa toteuttamaan, suosittelen jotain pariterapiaa tai avioliittoneuvontaa. Ja miehelle omaa terapiaa, hänellä taitaa olla joku demoni tai riidan henki sielussa, joka alkaa riehumaan kun ottaa viinaa. Mies ei ole kuitenkaan itse tietoinen tämän räyhähengen olemassaolosta; terapiassa voisitte kohottaa tietoisuuttanne ja kohdata tämän ongelman.
 
Selvinpäin hän huomioi minua, kehuu ja kertoo tykkäävänsä. Mutta toisaalta taas hän antaa ymmärtää, että en "selviä yksin elämässä". Sellaisella huoletivaisella äänensävyllä sanoo, että minä olen reppana, enkä selväisi, jos joku ei huolehtisi.

Tuo on ilmeisesti jotain miehen viime hetken taktiikkaa kun alkaa pelottaa, että se toinen voi vaikka oikeasti mennä. Oma miehenikin nimittäin vähän naurahdellen sanoi, että "et tule pärjäämään yksin" kun olin lähdössä muksujen kanssa kotoa. Jotenkin se vaan nosti sisun kaulaan ja ajattelin että prrkele, minähän pärjään. Ja olen pärjännyt jo yli 20 vuotta ilman häntä. Muksut on hyvin koulutettu ja töissä molemmat, itsellä on elämä mallillaan. Toisin kuin hänellä, hän jäi pyörimään siihen katkeraan kalkkiin.

Tuo on jännä juttu kun mies on itse uskoton (ilmeisestikin, kirjoituksestasi päätellen), se tavallaan yritetään peittää syyttämällä puolisoa asiasta. Kai se jotenkin omatuntoakin sitten helpottaa kun saa syyttää toista siitä mitä itse on tehnyt.

Vaikuttaa ettei viina sovi miehellesi. Hän juo rähinäviinaa.
 
Viimeksi muokattu:
Jostain syystä en saa kirjoitettua oikein niitä hyviä asioita.
Miehessä on paljon hyvää, yritän kirjoittaa.

- huolehtii hyvin lapsistaan
- auttaa mielellään sukulaisia ja minun iäkkäitä vanhempiani
- minun sukulaiseni pitävät hänestä
- osaa laittaa ruokaa, on taitava kotitöissä ja tekee niitä enemmän kuin minä, koska minä en ehdi samassa tahdissa. Minä tykkään esim. syömisen jälkeen istua pöydässä ja jutella ja sitten pikkuhiljaa siivota, mutta mies haluaa tehdä asiat heti ja nousee, siivoaa pöydän, täyttää tiskikoneen ym.
- on hyvässä työpaikassa ja pidetty siellä
- komea
- osaa korjata ja rakentaa uutta
- touhuaa miellään lasten kanssa
 
Lueppa aloittaja sitten noiden "hyvien puolien" perään uudelleen aloitusviestisi.

Mikä noista hyvistä puolista kohdistui sinuun ja teidän parisuhteeseen (muuta kuin ne kotihommat!). Hän vaatii humalassa seksiä ja satuttaa sinua, on jatkuvasti muita naisia, on sairaalloisen mustasukkainen. On saanut sinut hipsuttamaan varpaillaan kotonasi. Itsekin olet vakoillut toisen puhelinta. Luottamus puuttuu?

Älä mieti nyt mitä muut ajattelee miehestäsi (sukusi, vanhempasi, työkaverit jne). Mieti ihan omalta kohdaltasi oletko onnellinen? Edesauttaako miehesi mitenkään sitä, että sinulla olisi hyvä olla?

Moni kakku on päältä kaunis.
 
Jostain syystä en saa kirjoitettua oikein niitä hyviä asioita.
Miehessä on paljon hyvää, yritän kirjoittaa.

- huolehtii hyvin lapsistaan
- auttaa mielellään sukulaisia ja minun iäkkäitä vanhempiani
- minun sukulaiseni pitävät hänestä
- osaa laittaa ruokaa, on taitava kotitöissä ja tekee niitä enemmän kuin minä, koska minä en ehdi samassa tahdissa. Minä tykkään esim. syömisen jälkeen istua pöydässä ja jutella ja sitten pikkuhiljaa siivota, mutta mies haluaa tehdä asiat heti ja nousee, siivoaa pöydän, täyttää tiskikoneen ym.
- on hyvässä työpaikassa ja pidetty siellä
- komea
- osaa korjata ja rakentaa uutta
- touhuaa miellään lasten kanssa

No voi juku juku. Mutta ei kukaan paska ihminen ole 100 prosentisesti paska. Jos ne huonot puolet saa mielenterveytesi sairaaksi niin ukko ulos. Tosin taidat olla jos tukholman syndroomalainen. Ihminen häkkiytyy nopeasti.
 
Viimeksi muokattu:
Olemme olleet yhdessä 14 vuotta. Kirjoitan alle asioita, jotka ovat jääneet vaivaamaan suhteemme aikana. Näiden tarinoiden välissä elämämme on tavallista, mies on huomaavainen, huolehtivainen, halaa ja pussaa sekä tekee suurimman osan kotitöistä.



Seurusteluvaiheessa olimme eräässä työpaikkojen järjestelmässä tilaisuudessa. Tilaisuus meni ihan hyvin ja sen jälkeen menimme yhdessä miehen asunnolle. Siellä mies alkoi synkistelemään ja alkoi puhua suhteen lopettamisesta. Olin hämmentynyt. Syyksi mies sanoi, että olin nauranut päivällä tilaisuudessa jollekin vieraalle miehelle ja olin sanonut jollekin ystävälleni, että tämä vieras mies oli ollut komea. Tästä syystä mies oli siis valmis laittamaan seurustelusuhteen poikki. Hän käyttäytyi tuona iltana hyljeksivästi minua kohtaan ja koska olin nuori ja rakastunut, anelin ja itkin, ettei mies nyt noin helpolla lopettaisi seurusteluamme. Eikä suhde siihen loppunutkaan.

Muutama kuukausi tuon jälkeen, kun olimme juuri muuttaneet yhteen, yllätin mieheni yhtenä iltana penkomassa minun puhelintani juovuspäissään. Hän etsi sieltä jotain pettämisen merkkejä tms. Ei siellä tietenkään mitään ollut.

Meni pari vuotta. Mies oli eräänä päivänä jäänyt kotiin kovan flunssan vuoksi. Edelleen hyvin rakastuneena, keksin, että lähden töistä ajoissa ja menen kotiin kaupan kautta ja teen miehelle jotain hyvää ruokaa. Menin, mutta vastassa olikin ympäri päissään oleva mies, joka tunki kännykkäänsä vessan kaappiin piiloon. Menin vessaan ja katsoin puhelimen.. Siellä oli yksi viesti, jonka mies oli lähettänyt naiselle, jonka kanssa oli ollut ennen minua (ja alussa vähän aikaa samaan aikaan). Viestissä mies kirjoitti, ettei rakasta minua kuten on tätä naista rakastanut.

Muutama kuukausi tästä miehen puhelimeen alkoi tulla öisin soittoja, joihin mies ei koskaan vastannut. Ei kuulemma tiennyt kuka oli kyseessä. Aloin jo olla itse mustasukkainen ja katsoin miehen puhelinta ja huomasin, että mies oli soittanut ko numeroon yhtenä iltana, kun minä olin ollut harrastuksessa. No, mies kielsi edelleen kaiken. (Vasta kolme vuotta sitten hän kertoi, että kyseessä oli ollut nainen, jonka kanssa flirttailu oli mennyt liian pitkälle ja nainen oli kuulemma ymmärtänyt väärin.)

Olin jo oppinut ratsaamaan miehen puhelimin ja noin vuosi tuon soitteluepisodin jälkeen löysin miehen toiselle naiselle lähettämän viestin. Viestissä mies halusi maistaa naista.. Vedin herneen nenään ja suutuin kunnolla. Miehen ensireagtio suuttumiseeni oli: "eikö minulla saa olla kavereita".. Se asia jäi ja mies lupasi parantaa tapansa

Sitten meni muutama kuukausi ja mies tuli yöllä kotiin oltuaan kavereiden kanssa baarissa. Aamulla huomasin, että miehellä oli kaulassa fritsu. Se oli kuulemma kaveri tehnyt ihan kiusallaan. Eli Seppo teki ja ihan vitsi oli...

Tämän jälkeen aika pian muutimme ja asiat alkoivat rauhoittua. Minä lopetin käynnykän kyttäämisen. Seksi alkoi olla aina vain hankalempaa. Olen kipuherkkä ja mies tietää sen, mutta ei oikein usko. Lisäksi minä sairastuin ja oli äärimmäisen väsynyt jatkuvasti. Vaihdoin työpaikkkaakin, jota sain kevyempiä hommia.
Kolme vuotta sitten yhtenä iltana katsoin miehen puhelimen. Siellä oli viesti, jossa hän kirjoitti haaveilevansa ja ajattelevansa toista naista. Aluksi hän kielsi kaiken, sitten sanoi, että "suhde" oli kestänyt kolme viikkoa ja lopulta totuus oli, että vähintään kuukausia, mutta koskaan en saanut tietää kuinka pitkään. Muutaman kuukauden kuluttua menimme pariterapiaan ja alkoi tuntua, että saamme kaikein kuntoon. Välissä minä romahdin ja aloin pahoinpitelemään itseäni.. pääsin siitä ylös ja saimme taas asioita eteenpäin.

Seksielämämme on aika hiljaista nykyisin. Sitä on, mutta sen tarpeiden tyydyttämistä. En halua seksiä miehen kanssa, jos hän on juonut, koska silloin hän alkaa vaativaksi ja vaatii, että saa tehdä asioita, joita en halua.
Lisäksi mies on mustasukkainen siitä, mitä olen tehnyt ennen kuin olen häntä tavannutkaan. Esim. se, että olen joskus kertonut kokeilleeni määrätynlaista seksi jonkun exäni kanssa, mutta en suostu sitä miehen kanssa kokeilemaan, on hänelle katera pala. Kuulemma muiden kanssa kyllä, mutta en hänen.
Jos minulla on jaloissa mustelimia, kertoo mies vitsinä, että ne näyttävät aivan sormenjäljiltä..

Hyvin pieniä asioita, mutta olen huomannut käytökseni muuttuneen. Jos mies on viikonlopun työmatkalla ja olen yksin kotona, en uskalla vaihtaa lakanoita, koska pelkään miehen epäilevän luonani olleen joku toinen mies.

Juttelemme paljon keskenämme, mutta vain lapsista, talosta, työasioista, ruokaostoksista yms.
Edelleen mies halaa ja pussaa. Pitää kädestä kiinni ja tekee paljon kotitöitä (enemmän kuin minä). Meillä on ihana talo, raha-asiat kunnossa, lapset isoja.. Emmekä riitele.
Riitelisimme, jos antaisin siihen mahdollisuuden, koska juoneena mies alkaa synkistelemään ja syyttelemään. Vuosien varrella olen oppinut, että siihen ei kannata lähteä mukaan. Selvin päin mies on erilainen.


Onko tämä normaali suhde?
Olenko vain tyhmä, kun mietin että kaikki ei ole kunnossa?

Aika moni meistä elää tuollaisessa suhteessa. Miehesi on mustasukkainen. Siihen yksi vaikutin on selvästikin se, että hän ei luota tai ole luottanut itseensä noissa asioissa. Jokainen peilaa toista ihmistä oman itsensä kautta. Kertomasi perusteella mies on kuitenkin rauhoittunut jonkin verran ja elämä kohtuullisen hyvää nykyisellään. Olet myös oppinut varomaan asioita, jotka laukaisevat mustiskohtaukset. Viisasta.

Jos haluat parantaa elämäänne, puhu miehesi kanssa siitä, että sinä kärsit aiheettomasta mustasukkaisuudesta, että se loukkaa. Pyydä, että hän ei juo, koska käytös muuttuu silloin pahasti. Hänen aivona eivät siedä alkoholia, vaan sekoilevat. Monille käy niin ja seuraukset pilaavat elämän.

Vaikka sinä ymmärrät viinanhuurut, se kuitenkin pilaa sinun luottamuksesi mieheen ja mahdollisuuden hyvään, luottavaiseen elämään keskenänne. Kerro omista tuntemuksistasi, älä tuomitse tai syyllistä, mutta kerro, että toivot hänen arvostavan suhdettanne niin paljon, että on valmis jättämään riskitekijän pois.
 
Viimeksi muokattu:
Huomasin itsekin, että kirjoitin asioita, jotka eivät liity parisuhteeseemme.

Mies huomioi minua paljon. Halaa, kehuu ym.
Oikeastaan kaikki tuo ankea puoli (suhdetta lukuunottamatta), ovat silloin, kun mies on juonut enemmän. Varsinkin viski, josta hän pitää, on sellainen, mistä tiedän että "taas se alkaa".

Pelkästään se, kun näen hänen hankkineen viskipullon, ärsyttää. Tai oikeastaan ei enää. En enää jaksa pahemmin välittää. Kieltäydyn tylysti seksistä, jos hän on humalassa. Kun siitä alkaa syyllistäminen ja ehdottelut parinvaihtoon, kimppakivaan, anaaliseksiin jne., niin vedän peiton korviini ja nukun.
Aikaisemmin pelkäsin, että hän jättää minut, nyt en enää välitä ja toisinaan toivon sitä.


Mutta hän osaa olla myös hempeä, suloinen ym. Selvinpäin.
 
Kyllähän olisi hyvä selvittää tuo humalassa esiintyvä epäkunnioittava käyttäytyminen. Jos vain vaikenet ja painut pehkuihin, ei se asia siitä parane. Jotain tarttis tehdä. Vaikka panna pystyyn kunnon perheriita, rikkoa muutama lautanen, kirjoittaa kirje, keskustelu ulkopuolisen auttajan kanssa ja mitä ikinä nyt sitten keksitkin. Tuo humalassa räyhääminen on tosi loukkaavaa. Pyytääkö mies edes anteeksi myöhemmin.
 
Ei kyllä kannata riidellä silloin kun toinen on humalassa vaan ottaa asia puheeksi kun ollaan ihan selvin päin ja on aikaa jutella.

Mitä jos itse lähdet pois tilanteesta kun se viskipullo ilmestyy ja sanot että tulet takaisin kun se on juotu ja siitä selvitty. Että ilmoittaa sitten kun reitti kotiin on taas selvä.
 
Mihis minä menisin?
Yleensä ei pyytele anteeksi jälkeenpäin.

Minulla ei ole rohkeutta aloittaa eroprosessiakaan. Yritin jo kerran ja siitähän se "riemu" repesi. Kaikki meni hyvin kunnes mies korkkasi viskipullon. Lopulta HÄN oli katkera siitä, että minulla on miespuolisia kavereita ja HÄNTÄ loukkaa, että tapaan heitä. Ja kuulemma, jos ero tulee, niin hänen mielestään se johtuu siitä, että minulla on toinen mies.
Silloin sanoin, että ei tuollainen syyttely saa minua jäämään. Mutta ketuiks meni, koska kännissähän mies oli, eikä mikään sana silloin hyödytä.
Sitten aamulla, kun lapset olivat siinä ym... En jaksanut enää ja aloin miettimään, etten voi lähteä..

Mutta en tiedä. Mies varmaan nyt olisi valmis pariterapiaan ja ties mitä, mutta en oikein tiedä haluanko enää? Jotain on mennyt "rikki" jo aikoja sitten. Jotenkin en halua enää unohtaa ja jatkaa.

Mutta en uskalla lähteäkään. Ei ole voimia siihen ja onhan tämä minun kotini.
 
Onhan miehelläsikin ollut kertomasi perusteella muita naissuhteita, oletko maininnut että hänkään ei ole nuhteeton. Ja mitä sitten on mielessä, sitähän ei tiedä kukaan muu kuin hän itse. Jos sinulla ei ole paikkaa mihin mennä, mene vaikka hotelliin. Saat nukkua rauhassa. Älä lannistu, tee jotain.
 
ainut hyvä neuvo ap:lle laittaa mies ulkoruokintaan. Hän hommatkoon itselleen asunnon.
Viina muuttaa ihmistä. Kokemuksesta sanon ettei viimeiseen tappion katsominen hyödytä ketään.
 
Voin kyllä sanoa, että on tosi vaikeaa saada toinen lähtemään yhteisestä asunnosta ellei hän halua lähteä eikä ylipäätään erota. Paljon helpompi ratkaisu on, että se lähtee joka haluaa erota. Silloin sen kun pakkaa kamat ja lähtee.

Mutta jos ajatus on se, että mihin minä nyt menisin ja tämä on minun kotini ... siinä vaan sitten jatkat, se on ihan oma valinta olla kynnysmattona eikä auta valittaa.

Voin sanoa, että kun sen päätöksen lähtemisestä on tehnyt, asiat alkaa sujua ja kaikki kyllä järjestyy, yksi asia kerrallaan. Se vaatii sitä rohkeutta. Toiset jää tuleen makaamaan ja toiset ei.
 
Tarkoitin tuolla "mihin minä menisin" lauseella sitä, kun joku ehdotti, että lähtisin pois aina kun mies avaa viskipullon.

Yksi iso ongelma on, että minulla ei ole sydäntä jättää miestä, loukata niin :(
Tuntuu, että mies yrittää nyt enemmän, kun olen kerran ottanut eron puheeksi. Minulla on kurja olo, kun mietin itsekkäästi.

Järki sanoo: lähde
Tunteet sanoo: olen sekaisin, en tiedä mitä tehdä
 

Similar threads

T
Viestiä
12
Luettu
4K
S
M
Viestiä
4
Luettu
1K
Y
E
Viestiä
42
Luettu
4K
Perhe-elämä
Työstämistä nyt vain
T

Yhteistyössä