muka yhteiset rahat!

[kateellinen]

Uusioiskä, kerropas millainen vaimo sinulla on, koska hän on se , joka homman sai kasaan. ihan vain uteliaisuuttani kyselen, että miten hänen viehättävyytensä tulee esille. Minulla kun on vähän huonoja kokemuksia, tosin kylläkin lapsettomista naisista.

 

[Uusioiskä]

Itse asiassa vaimollani ei ole kovin paljoa tekemistä periaatteeni ja mielipiteeni kanssa. Aina minä olen noin ajatellut.

Eikä meidän perheen tilannetta kannata kovin pitkälle kadehtia. Ainoa asia mikä tällä hetkellä toimii, on nimenomaan arkipuitteet. Kun hyppää uusioiskän rooliin, kannattaisi aina varmistua siitä, että lasten äiti on lapsista huolimatta ehtinyt elää nuoruutensa. Tyhmyydestä sakotetaan ja omana rangaistuksena saan nyt kärsiä vaimoni nuoruuden uhrauksista ja lasten biologisen isän renttuilusta. Ymmärrän kyllä että perheellisten on hankala lähteä yhdessä viikonloppuviihteelle, mutta kun viimeisen vuoden verran on saanut toimia viikonloppuisin lapsenvahtina, niin mitta alkaa vähitellen täyttyä. Minähän olen tietysti saanut rientää aikanani, mutta ei se omasta mielestäni velvoita minua katselemaan toisen myöhäisnuoruuden puhkeamista ja jatkuvaa bilettämistä omissa kaveripiireissään.

Oma naiskuvakin on kokenut melkoisen kolauksen ja voisi päättää kommentin nimimerkillä "tuleva sinkku".

 

[mies]

Uusioiskä:

Oletko todellakin sama "uusioiskä" kuin edellisellä sivulla. Sain aivan erilaisen kuvan "onnestasi". Toisaalta ymmärrän paljon tätä viimeistä kannanottoa.

?

 

[mies]

Kai sinun pitäisi lopettaa kaikkien asioiden hyväksyminen ja pistää nainen KURIIN. Älä häntä heti jätä, vaan ilmoita, että homma ei vetele näin. Anna hänelle mahdollisuus. Vaikka voi olla , että hän ei aivan sormia napsauttamalla muutu.
Voimia.

 

[Uusioiskä]

Ihan sama mies . Mielentilojen vaihteluun vaikuttanee pitkälti ajankohta. Arkisin elämä luistaa ja monessa mielessä olen tilanteeseeni tyytyväinen. Jopa onnellinen. Lasten kanssa touhutessa ja arkielämää viettäessä ei tule ajatelleeksi parisuhteen olemattomuutta. Tottahan sitä olisi toivonut, että uusioiskänä ollessaan ei olisi tarvinnut kärsiä yksinäisyydestä. Viikonloppuisin kodin pyörittäminen jää lähes täysin omalle vastuulle ja illat saa käydä läpi omia ajatuksiaan.

Enhän minä ole hiljaisesti osaani tyytynyt. Keskusteltu on - ja jopa avioero otettu puheeksi. Ei vaikutusta. Jotenkin vain haluaisi puolustaa tehtyjä ratkaisuja eikä heittää kirvestä kaivoon.

 

[inho]

Sinua kusetetaan ja käytetään törkeästi hyväksi. Ymmärrät se itsekin, mutta yrität selittää asiat itsellesi parhain päin. Ensin elätät ja hoidat toisen lapsia ja sitten puolisosi vielä katsoo oikeudekseen biletellä yksikseen ja jättää sulle vastuun.

Ei taida olla ihan arvoisesi nainen, anna mennä ja etsiä onneaan.

 

[mies]

Minä en katselisi. Jos rouvaa kiinnostaa kodinulkopuolinen elämä tuossa laajuudessa, niin kysymys on todellakin hyväksikäytöstä. Taidat olla liian kiltti. Kyllä perimmäinen vastuu lapsistaan on äidillä. Nyt voit soveltaa sitä ellien vakiolausetta, että koska kun liitossa joutuu kärsimään, niin kyllä sen lapsetkin vaistoavat ja on heidän etunsa , jos jatkatte eri matkaa.

 

[Älä alistu]

Vieköön lapset edes isälleen, jos menojalkaa vipattaa. Mikä kotipiika sinä oikein olet?

 

[inho]

Kun nyt kuitenkin tunnut olevan kiintynyt niihin lapsiin ja tunnet niistä vastuuta, eihän sinun ole pakko tehdä mitään heitä vahingoittavaa.
Kuka meistä on toiselle sanomaan, mikä on oikea tapa elää?

Vaimon ruotuun laittaminen ei olisi pahitteeksi ja onhan sinun pidettävä huoli itsestäsikin. Kai niillä lapsilla on isovanhemmat? Vie ne sinne hoitoon kun äiti on liesussa ja kerro mikä on tilanne.

Mutta älä enää makaa siellä lattialla kaikkien ylikäveltävänä.

 

[Uusioiskä]

Kiintymys lapsiin on ehkä suurin syy siihen, miksi en pistä enempää kampoihin. En halua sitä, että lapset joutuisivat viettämään aikaa isällään tai muuten kärsimään tilanteesta. He ovat kuitenkin syyttömiä osapuolia.

Ainoa tapa päästä tilanteen herraksi, olisi kai avioeron ottaminen. Se ei ole niin helposti sanottu kuin tehty. Vaikka tunteet vaimoa kohtaan ovat jo laimentuneet melkoisesti, niin edelleen toivoisi asioiden palaavan ennalleen. Vaikea purjehtia tunteiden ristiaalloissa, kun ymmärtää hyvin vaimonkin käytöksen.

Kaikissa meissä on huonot puolemme ja jokaisessa kumppanissa vaikeasti sulateltavia asioita. Jos yleensä aikoo elää toisen ihmisen kanssa yhdessä, on oltava valmis sopeutumaan monenlaisiin ikäviinkin ominaisuuksiin.

 

[mies]

En voi muuta kuin nostaa sinulle hattua. Moni nainen elää kuvailemassasi tilanteessa. Lapset ovat tärkeitä ja osasi on tärkeä heidän varttumisessaan. Voimia sulle, moni ei olisi noin voimakas.

 

[inho]

Niin, ehkä moni nainen elää noin, mutta OMIIEN lastensa tähden uhrautuen.
Jos vaimosi on vastuuntuntoinen aikuinen, hänen pitäisi ymmärtää oma tilanteensa ja lopettaa sinun hyväksikäyttösi.
Millä ihmeellä joku nainen selittää itselleen ja puolisolleen mokoman heinähattu-käytöksen? Kerropa ihan vihjeenä, mikä selitys upposi sinuun?

 

[Uusioiskä]

Kyllä kai kysymyksessä on ihan kirjaimellisesti menetetyn nuoruuden eläminen uudelleen. Ihan normaalia käytöstä ja tälläkin foorumilla käsitelty useaan kertaan. Minä olen kai tällä kerralla se joka joutuu kärsimään muiden teoista tai tekemättä jättämisistä.

Naiset ovat itsekkäitä ja vallanhimoisia olentoja, mutta valitettavasti ilman heitä ei voi elää =). Kun nainen huomaa, että mies "ymmärtää" ja on valmis joustamaan tunteidensa vuoksi, sitä käytetään helposti hyväksi.

 

[inho]

Tai sitten vain vastuuntunnottomuutta ja kypsymättömyyttä ja syyksi keksitään jotain psykologijorinaa. Ja se menee vielä jollekin perille!!!!

Herää nyt hyvä mies, sieltä ruususen unesta.
Miksi se vaimosi olisi jotenkin säälittävämpi kuin kukaan muukaan ja saisi käyttäytyä miten tahtoo?

 

[vaimo]

Uusioiskä:

Samalla lailla vaimosi saattaisi alkaa elämään menetettyä nuoruuttaan, vaikka lapset olisivatkin teidän molempien biologisia jälkeläisiä. Sitä sanotaan parisuhteen kriisiksi tai neljänkympin kriisiksi, riippuen siitä mihin sillä on eniten vaikutusta.

Minä elän vaimosi kaltaisessa tilassa. Mieheni kustantaa suurimman osan minun ja kolmen lapseni elämisestä, vaikka töissä olenkin. Hän tienaa monin verroin enemmän, eikä koskaan ole ominut omia rahojaan, vaan käyttää kaiken koko perheen hyväksi. Oikea isä ei ole lasten kanssa missään tkeemisissä, eivätkä liioin isovanhemmat. Me olemme vain me ja kyllä minua joskus biletyttää ja mies jää lasten kanssa kotiin. Tosin me käymme ulkona yhtä paljon miehen kanssa, joskus yhdessä, jos lastenhoto järjestyy. Jos ei järjesty, niin vuorotellen. Ja me aloimme käymään ulkona erikseen vasta kahdeksan yhdessäolovuoden jälkeen.. Huom. Me, molemmat.

Ehkä sinunkin pitäisi pitää "omat" vapaasi? Ihan vain päästäksesi ajatuksinesi vähän kauemmas tuosta tilanteesta.

Tosin se voi viedä mennessään... ikävä kyllä, ja kumman vain.

 

[inho]

Olette tosi omituisia naisia. Miten te voitte heittäytyä miehen elätettäviksi?
Ihmekö, jos tuolla treffipalstoilla miehet halveksien yleisesti puhuvat kuinka yh-naiset etsivät vain itselleen elättäjää.

Sen verran luulisi löytyvän ylpeyttä ja vastuuntuntoa, että jos on lapset tehnyt ne myös itse hoitaa ja elättää. Inhoan loisia.

 

[elämä vie]

Olette tosi omituisia naisia. Miten te voitte heittäytyä miehen elätettäviksi?
Ihmekö, jos tuolla treffipalstoilla miehet halveksien yleisesti puhuvat kuinka yh-naiset etsivät vain itselleen elättäjää.

Sen verran luulisi löytyvän ylpeyttä ja vastuuntuntoa, että jos on lapset tehnyt ne myös itse hoitaa ja elättää. Inhoan loisia.

Ei sitä tieten tahtoen itselle olla varakasta miestä etsitty. Minä ainakin tapasin nykyienmieheni, kun hän oli vielä "köyhä" opiskelija ja minun tuloni olivat tuolloin suuremmat. Elämässä tilanteet saattavat vain muuttua matkan varrella. Hän kouluttautui, sai hyväpalkkaien työn. Minä tein ja teen edelleen sitä pienipalkkaista työtä, joshon aikoinani jumiuduin. Lasten ollessa pieniä en voinut kuvitellakaan opiskelevani lisää.. nyt se ehkä onnistuisi työn ohella.. mutta rankkaa olisi ja se kaikki aika olisi taas pois perheeltäni.

Kyllä minä lapseni pysyisin elättämän itsekin, mutta en näin hyvällä elintasolla jota mieheni nykyisin tarjoaa minulle ja lapsilleni. Pitäisikö erota, sen takia, että mies tiemaakin nyt paremmin kuin tavatessa? Menimmehän yhteen aivat toienlaisissa olosuhteissa.

 

[hissukka]

Minä ainakin käyn työssä ja ansaitsen keskivertoa enemmän, vaikken kuintenkaan ole mikään hyvätuloinen. Jos mies ansaitsee minua enemmän ja jos hän haluaa esim. kustantaa koko nelihenkiselle pesueellemme laskettelureissun Lappiin tai löhöloman etelään, niin pitäisikö minun muka kieltäytyä vain siksi, että MINUN tuloilla ei sellaiseen ole varaa??? Hei haloo, ei kai se ole toisen siivellä elämistä.

Ensirakkauteni oli työtön juoppo, joka ei koskaan pistänyt pahaksi ilmaisia juttuja, joita hän minulta sai. Pääsääntöisesti kävi pitämässä hauskaa omilla rahoillaan ja minun luokseni tuli sitten syömään ja lepäämään. Heitin mokoman loisijan pihalle, sillä hän olisi syössyt minut vararikkoon. Siitä kokemuksesta opin, että kunkin pitäisi pystyä taloudellisesti seisomaan omilla jaloillaan edes jotenkuten. Eri asia on esim. äitiysloman aikainen elättäminen, jolloin tulot on pienet jne.

Jos enemmän ansaitseva kustantaa perheen (mukaanlukien puolison lapset aiemmasta liitosta) kuluja enemmän kuin 50 % niin tuskinpa se nyt iso katastrofi on. Onhan nimittäin mahdollista, että enemmän ansaitseva tekee sen hyvästä sydämestään, koska rakastaa kumppaniaan ja tykkää hänen lapsistaan.

 

[heh!]

Olette tosi omituisia naisia. Miten te voitte heittäytyä miehen elätettäviksi?
Ihmekö, jos tuolla treffipalstoilla miehet halveksien yleisesti puhuvat kuinka yh-naiset etsivät vain itselleen elättäjää.

Sen verran luulisi löytyvän ylpeyttä ja vastuuntuntoa, että jos on lapset tehnyt ne myös itse hoitaa ja elättää. Inhoan loisia.

No, en ole yksinhuoltaja vaan yhdessä miehen kanssa lapset on tehty. Yhdessä heidät myös elätetään ja medän tapamme on se, että mies käy töissä ja minä hoidan kodin ja lapset. Molempien yhteinen halu ja päätös. En siis koe olevani siipeilijä.

 

[?????]

Miksi näistä asioista jauhetaan aina ja aina? Eikö jokainen perhe saa elää niin kuin elää - omilla pelisäännöillään? Mitä helvettiä se muille kuuluu ja mitä helvettiä niitä elinoloja ja järjestelyjä vertailemaan toisiin perheisiin.. hyi yöäk.. taitaa perheiden oma itsetunto olla aika nollassa, jos yleensäkään pitää vertailla.

 

[inho]

Puhuinkin niistä naisista, kuten uusioisän vaimo, jotka törkeästi elelevät miehen rahoilla, hoidattavat miehellä lapsensa ja sitten vielä katsovat oikeudekseen biletellä vähän väliä mennyttä nuoruuttaan etsimässä.
Tosin siinäkin liitossa on kaksi ihmistä ja jos toinen suostuu olemaan vedätettävänä, minkä sille mahtaa. Jokainen saa kicsinsä omalla tavallaan.

 

[mama]

Puhuinkin niistä naisista, kuten uusioisän vaimo, jotka törkeästi elelevät miehen rahoilla, hoidattavat miehellä lapsensa ja sitten vielä katsovat oikeudekseen biletellä vähän väliä mennyttä nuoruuttaan etsimässä.
Tosin siinäkin liitossa on kaksi ihmistä ja jos toinen suostuu olemaan vedätettävänä, minkä sille mahtaa. Jokainen saa kicsinsä omalla tavallaan.

Niinpä niin. Entäs minun tilanteeni? Olen kahden teinin äiti. Mieheni kustantaa suurimman osan minun ja lasteni menoista, kasvattaa kanssani lapsiani, valvoo heitä kun menojalkaani vipattaa. Ja minä valvon kun hänen menojalkaansa vipattaa..
Mies tekee muuten suurimmanosa kotitöistäkin, koska hänelllä on huomattavasti enemmän vapaa-aikaa kuin minulla (teen pitkää työäivää ja opiskelen).
Ja kyllä, mennyttä nuoruutta tulee välillä etsittyä.. jonnekin se vain hävisi aikoinaan. En koe vedättävni miestäni, koen että hän on osa perhettäni ja olisi samalla tavalla vaikka olisi lasten biologinen isä. Jos on psykologinen ja sosialinen isä, niiin se on joskus paljon enemmän kuin pelkkä biologia. Jos eroaisimme en tiedä kumman luokse lapset haluaisivat jäädä, he nimittäin saisivat päättää sen itse. (näin olemme miehenkanssa puhuneet)

Miehellä ei ole omia biologisia lapsia, eikä hän niitä saakaan, annoin siis omani osittain hänelle

Olenko siis loinen?

 

[?????]

Puhuinkin niistä naisista, kuten uusioisän vaimo, jotka törkeästi elelevät miehen rahoilla, hoidattavat miehellä lapsensa ja sitten vielä katsovat oikeudekseen biletellä vähän väliä mennyttä nuoruuttaan etsimässä.
Tosin siinäkin liitossa on kaksi ihmistä ja jos toinen suostuu olemaan vedätettävänä, minkä sille mahtaa. Jokainen saa kicsinsä omalla tavallaan.

Jos ihmisellä on TARPEEKSI paha olla ihmissuhteessa, niin ihminen lähtee ULOS tästä suhteesta jossain vaiheessa (kun ehkä vasta itse kykenee elämään ilman tätä suhdetta). Niin kauan, kun ollaan suhteessa mukana, on turha marista suhteen sisäisistä pelisäännöistä kenellekään - edes Elleihin. Jokainen voi itse vaikuttaa tähän suhteeseen - ei kukaan muu - ja muuttaa suhteen pelisääntöjä toisen osapuolen kanssa. Tämä voima siis on löydyttävä itsestään.. ja lopetettava ininä.

 

[nosturi_nosto]

nosto

 

[oma on lompakkoni]

ap, hommatkaa erilliset tilit niin sillä selviätte tästä ja tulevista riidoistanne. maksakaa yhteiset menot puoliksi (näihin kuuluvat mahdollisten lastenne menot) ja käyttäkää muuhun omia tulojanne. toimii aina ja kaikkialla, nimimerkillä kokemusta jo toisella kierroksella. olen ollut liitossa itseäni 2 kertaa hyvätuloisemman ja puolta pienituloisemman miehen kanssa, eikä rahasta ole koskaan tarvinnut riidellä, ei edes siinä päättyneessä liitossa. kun omistussuhteet ovat selvät, ei liiton tarvitse ainakaan rahariitoihin kaatua, eikä tarvitse kenenkään kuulla olevansa elättinä. minulle sana elätti ainakin merkitsee veristä loukkausta.