Mulla ei ole mitään elämää

[ap]

Kaikki mennyt päin persettä pikkuhiljaa.

-kaverit kaikonneet. Osa ei ymmärtänyt, kun sain lapsia. Osa muuten hävinnyt maailman tuuliin. Pari jäjellä, joita harvoin nään.
-lapset vie kaiken ajan ja voimat (erityislapsi yks)
-työpaikka on, mutta ala ei enää kiinnosta, enkä tiedä mitä haluan!
-yks laps siis hyvin haastava ym, mutta mitään ammattiapua tms. ei mistään ole saatu, vaikka olen valittanut arjen raskautta.
-mummi hoitaa lapsia joskus, ei mielellään (ymmärrän hyvin)
-miehen kanssa kaikista ed.mainituista syistä vaikeaa ja vaadin häneltä liikoja.
-tuntuu etten jaksa enää kohta.

 

[sarppus]

:hug:

 

[m]

Mulla on vähän sama ongelma!
Vaikka lähes jokaisella kaverilla omakin lapsi/lapsia, mutta minulla niitä 5...

 

[ap]

Mulla on vähän sama ongelma!
Vaikka lähes jokaisella kaverilla omakin lapsi/lapsia, mutta minulla niitä 5...

Sullahan on ihan ruhtinaallisesti frendejä! Eniten ehkä just v*tuttaa tää yksinäisyys.

 

[...]

Aika pitkälti kysymys on ihan omasta asenteesta. Olen minäkin rypenyt itsesäälissä, mutta asennemuutos sai aikaan positiivisen kierteen negatiivisen sijaan. Se lisääntyy, mihin huomionsa kiinnittää. Jos keksittyy iloitsemaan hyvin olevista asioista, elämä muuttuu radikaalisti.