S
"suru puserossa"
Vieras
Mä en jaksa enää yhtään tätä,päivät käyn töissä ja illalla kun tulen kotiin käyn tunnin puolentoista lenkillä ja sit suhkun kautta sohvalle ja siinä se päivä sitten oli,työmatkoihin menee 100km päivässä mutta töissä on ihan kivat työkaverit ja rento meininki jote tykkään olla siellä.
Mutta kun ei ole mitään elämää muuten
arkena ei ole aikaa muuta kun se lenkki käydä ja viikonloppusin olen yksin...ei miestä ,ei lapsia,pari kaveria joilla omakin elämä vaikka lapsettomia ovatkin mutta ei juuri viikonloppuja yhessä olla.Onhan mulla sitten sisarus ja sen perhe mutta en mä nyt sielläkään voi rampata yhtenäänvaikka ei kuulemma haittaa kun olen tästä nyt puhunu siellä mutta eihän ne nyt välttämättä kehtaa sanoa.mut siis ei mulla ole mitään ja tänäänkin kaikki paikat kiinni ja en kestä olla täällä sisällä ja ulkona lenkkeilly koko viikon ni ei jaksais tänää mennä mut kai se on pakko.
Ja joo,saa antaa kommenttia jos haluaa mutta haukkumaan ei tarvitse ruveta muutenkin olo ihan
Mun elämä "loppu" eron myötä,niin säälittävää kuin se onkin mutta ei mulla oikeesti ole enää mitään,yksin aina niin arkena kuin viikonloppusin.Elämässä oli niin paljon enemmän miehen kanssa vaikka oltiinkin kahdestaan aika paljon mutta meillä oli koko ajan jotain tekemistä niin nyt en osaa olla yhtään kun ei ole mitään ja ei ketään jonka kanssa jutella päivän jutuista ym.
Tiedän olevani säälittävyyden huippu mutta mä en vaan jaksa tällästä elämää.
Mutta kun ei ole mitään elämää muuten
Ja joo,saa antaa kommenttia jos haluaa mutta haukkumaan ei tarvitse ruveta muutenkin olo ihan
Tiedän olevani säälittävyyden huippu mutta mä en vaan jaksa tällästä elämää.