Mulla ei todellakaan riitä hermot tuon ekaluokkalaisen kanssa

[evvk]

Mä oon niin kaikkeni yrittänyt, että sillä ois hyvä olla ja normi lapsuus siitäkin huolimatta että isänsä hylkäs ja oon yh. Sillä ei oo puutetta mistään, ja olen yrittänyt antaa sille sen, mitä se on toivonut. On rajat ja on rakkautta.

Mutta kun sille kiittämättömälle ********lle ei mikään kelpaa eikä riitä! Aina on kaikki huonosti ja tyhmää ja rumaa ja äitikin vammanen idiootti. Mikään ei ole sen mielestä koskaan hyvin, ei mikään! Ja mä en jaksa.

Nyt aamulla tuli viimeisin nappaus. Olen ostanut sille IcePeakin sadeasun, ja sanoin että laittaa sen päällensä kun lähtee kouluun kun ulkona on tuollainen ilma. Niin ei. "Tää on iso ja ruma ja tyhmä ja en mä saa vetoketjua kiinni ja..." jne. Mulla meni hermot ja sanoin että ihan sama, ota pois, ei tartte pukea sitä. Pistä päälles ihan mitä ittees huvittaa. Ei vois vähempää enää kiinnostaa kun mikään ei ikinä kelpaa. Ja niin se sitten lähti itkun kanssa kouluun, en sentään antanut sen laittaa likaista toppatakkia, mutta kastuupahan nyt sitten kuitenkin. Ihan sama. Tulkoon sitten sossu ja vieköön noi pois. Mä en jaksa kun ne valittaa kaikesta koko ajan eikä mikään riitä mitä mä yritän tehdä.

 

[meillä on kans]

Ekaluokkalainen, joka just eilen totes mulle että hän ei halua siivota huonettaan, se on kuulemma mun tehtävä! Mä totesin sille että voin lyödä patjan eteiseen jos tuntuu ettei huoneen siivous kiinnosta.

 

[yksinkö]

Niin tuttua ton ekaluokkalaisen kanssa..saa nähä koska tässä itellä toi vieteri sanoo naps koittanu joustaa suuntaan jos toiseenkin :snotty:

 

[vieras]

Ootteko kuulleet ns. ensimmäisestä murrosiästä. Se ajottuu lapsella 6-7 vuoteen. Tämä eka, kuten se kuuluisa varsinainenkin murrosikä, vaihtelee lapsilla tosi paljon jo ihan persoonan ja temperamentinkin mukaan.
Yht äkkiä sitä vaan toteaa että kotiin on muuttanut minikokoinen, vastaansanova, äksy, kaikkitietävä, jopa kömpelö MURKKU! Jotkut lapset taasen taantuvat pienemmäksi kuin ikäiseltä voisi odottaa.

 

[vieras]

Se on toi ikä, luultavasti se kuitenkin käyttäytyy enimmäkseen ihan ookoo. Mutta ainakin meillä ekaluokka oli ihan hirveetä aikaa, kiukuttelua ja haukkumista ym ym ym....tokalla rauhoittui ja nyt taas kolmannella kasvutuskia uhittelee.
Koita siinä sitten olla tyynenä ja aikuisena, eihän sitä kukaan aina jaksa, etenkään rankan työpäivän jälkeen. Sulla tietysti sikäli ikävämpi tilanne, että sä olet tosiaan siillä hetkellä kun kiukuttaa se ainoa aikuinen joka on läsnä ja johon tunteensa purkaa.
Koita vaan kestää, koita keskustella asioista ja miltä susta tuntuu kun sulle huudetaan ym lapsen kanssa. Kyllä se siitä kasvaa, pari vuotta seesteistä ja se on hormonihyrräinen teini....helppoo ei tuu oleen ennen kuin se on aikuinen...ikävä kyllä.
Ja samanlaisia ne on muittenkin lapset! Tietysti kilttejä pulmusiakin löytyy, mutta itse oon huomannut että eipä oo tuo meitin poika ainua jolla ottaa kasvu koville. Yhtenä hetkenä kuin herranterttu ja toisen akipinät lentelee.

 

[ap]

Kiitos lohduttavista sanoista! Oikeasti. Mulla on kauhea alemmuuskopleksi äitinä, tuntuu että en riitä noille enkä ole hyvä äiti vaikka miten yritän. Ja tuntuu ettei kellään muulla ole tämmöistä..

Kiitos kun ette teilanneet, vaikka mulla lapsellisesti menikin hermot ja sanoin typeriä asioita lapselle.

 

[pikkumurkun äiti]

Jos teillä on ekaluokkalaisen kanssa VASTA kinaa ja melkeinpä vain vaatteista, niin olet helpolla päässyt. Minä en ole tuolle nyt ekaluokkalaiselle sisävaatteita katsonut enää kolmeen vuoteen. En viitsinyt kuunnella sitä rätkytystä, koska kaikki olivat vääriä.
Ulkovaatteet ehdotan välillä, mutta tuota samaa kuin sinulle saan vastaukseksi liki järjestään. Ja olen saanut pari vuotta niistäkin tuota rätkytystä.

Nykyään hän huutaa ja raivoaa jatkuvasti, heittelee tavaroita, paiskoo ovia ja läimii sisaruksiaan.

 

[erään ekaluokkalaisen äiti]

Meillä on julmettu uhma menossa, etenkin tää kevät on ollut hermojaraastavaa aikaa. Koko ajan saa kuulla napinaa, ei totella mitään, kiusataan muita ja sitten juostaan mulle vinkumaan että toiset kiusaa. Monta kertaa oon huutanut että senkun teet mitä lystäät, ei mua enää jaksa kiinnostaa.

 

[Kirsikka]

Ihan normaalia, meillä syksyllä ekaluokkansa aloittava poika on samanlainen ja just tuommonen varhaisimmista varhaisin murkku. Se on hurjaa lapselle kun pitäisi olla samaan aikaan iso kun kuitenkin on niin pieni. Kuria on saanut tiukentaa ja silti samalla osoittaa entistä enemmän hellyyttä.

 

[vieras]

Ei sillä iällä ole mitään tekemistä sen asian kanssa että vanhempia ei kunnioiteta. Ja sinähän annoit periksi, ei se ole ihme että lapsi käyttäytyy noin. Kitinällä tottunut saamaan sen minkä haluaa. Nyt ryhdistäydyt vanhempana ja ajattelet että onnellinen ja kohtelias lapsi ei vanhempiaan hauku. Teillä taitaa olla aika tulehtuneet välit, kyllä lapsi sen vaistoaa. En ainakaan itse voi kuvitella että puhuisin omasta ekaluokkalaisesta noin. Jos meillä on riitaa niin syytän itseäni, en lasta.

 

[Hessuhopo]

Meillä kans syksyllä ekalle menevä ja huoh mitä kiukkua ja räyhäämistä välillä. Siis tuntuu ettei mikään oo hyvin ja mitä jos ehdottaa niin mikään ei huvita... ja täytyy kyllä hermot palaa välillä totaalisesti joten et ole ap ainut. Just semmosta ärsyttävää riekkumista kun pitäis johonkin joutua, arggg.... Jospa se kerkeis helpottaa ennenkuin tuo tuleva eskarilainen aloittaa saman.

 

[Kirsikka]

Miten innokkaita teillä on muuten nämä syksyllä ekan aloittavan tai jo ekalla olevat leikkimään?

 

[kehnis]

MLL sivuilta löytyy hyvää tekstiä 6-7 vuotiaista uhmareista.
Kannattaa lukea...helpotti ainakin minun mieltäni.

 

[ap]

Ei sillä iällä ole mitään tekemistä sen asian kanssa että vanhempia ei kunnioiteta. Ja sinähän annoit periksi, ei se ole ihme että lapsi käyttäytyy noin. Kitinällä tottunut saamaan sen minkä haluaa. Nyt ryhdistäydyt vanhempana ja ajattelet että onnellinen ja kohtelias lapsi ei vanhempiaan hauku. Teillä taitaa olla aika tulehtuneet välit, kyllä lapsi sen vaistoaa. En ainakaan itse voi kuvitella että puhuisin omasta ekaluokkalaisesta noin. Jos meillä on riitaa niin syytän itseäni, en lasta.

Jos sua yhtään helpottaa, niin mä todellakin syytän itseäni. Sanoinhan sen jo aiemmissa viesteissäni: että musta tuntuu että olen maailman huonoin ja epäonnistunein äiti enkä riitä noille. Tuskin lapseni onnellinenkaan on, kun ei ole koskaan tyytyväinen. Joten olet ihan oikeassa, syytän itseäni ja lapseni voi huonosti. Se on pakko sanoa, että omasta puolestani ainakaan ei ole tulehtuneet välit: rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa ja todellakin sen myös heille näytän ja kerron.

Mutta ihan miten vain. Älä jaksa enempää lyödä lyötyä, jooko.

 

[niina]

miksi tällä palstalla toiset lynkataan pienimmästäkin asiasta, mutta tätä ap:tä niin kovasti ymmärretään. Ap käyttäytyi itse aika lapsellisesti. Sitten taas eilen oli äiti jonka lapsi sanonut että haluu uuden äidin kun äiti oli VAIN asettanut rajoja lapsellee. Monet epäilivät silloin että kotona on jotain hullusti... On tää niin ihme paikka tää palsta

 

[vieras]

Ei sillä iällä ole mitään tekemistä sen asian kanssa että vanhempia ei kunnioiteta. Ja sinähän annoit periksi, ei se ole ihme että lapsi käyttäytyy noin. Kitinällä tottunut saamaan sen minkä haluaa. Nyt ryhdistäydyt vanhempana ja ajattelet että onnellinen ja kohtelias lapsi ei vanhempiaan hauku. Teillä taitaa olla aika tulehtuneet välit, kyllä lapsi sen vaistoaa. En ainakaan itse voi kuvitella että puhuisin omasta ekaluokkalaisesta noin. Jos meillä on riitaa niin syytän itseäni, en lasta.

Mä oon sitä mieltä että kaikki lapset uhmaa. En mä oo ainakaan antanut periksi lapselleni kun se kiukkuaa. Ja lapsi vaan toistaa kiukkuiluaan päivästä toiseen. Mä uskon enemmän siihen, että lapsi syntyy varustettuna tietyllä luonteella ja jollakulla on enemmän haastavampaa kuin jollakulla muulla.

 

[vieras]

miksi tällä palstalla toiset lynkataan pienimmästäkin asiasta, mutta tätä ap:tä niin kovasti ymmärretään. Ap käyttäytyi itse aika lapsellisesti. Sitten taas eilen oli äiti jonka lapsi sanonut että haluu uuden äidin kun äiti oli VAIN asettanut rajoja lapsellee. Monet epäilivät silloin että kotona on jotain hullusti... On tää niin ihme paikka tää palsta

Koska nämä uhmajutut tietää ne äidit joilla nyt on se lapsi uhmassa..
Mitä sitten jos aikuinen käyttäytyy lapsellisesti? Mitä siitä? Joskus on terveellistä lapsen huomata, et sai aikuisen suuttumaan. Lapsellista joo, mutta kuinka moni OMALTA MIEHELTÄÄN SIETÄISI PÄIVÄSTÄ TOISEEN TUOLLAISTA SAMANLAISTA KÄYTÖSTÄ, ILMAN ETTÄ KIEHUIS HERMO.

 

[niina]

joo mun mies on aikuinen sen uhmat saa olla jo takanapäin kiitos
Lapsilta niitä uhmia pitää kestää ottaa vastaan, se on aikuisuutta. Saa suuttua toki mutta ap suuttu naurettavasta asiasta huomattavan paljon

 

[evvk]

joo mun mies on aikuinen sen uhmat saa olla jo takanapäin kiitos
Lapsilta niitä uhmia pitää kestää ottaa vastaan, se on aikuisuutta. Saa suuttua toki mutta ap suuttu naurettavasta asiasta huomattavan paljon

naurettava asia se ois ollutkin, jos olisi ollut yks tai kaks kertaa kun mikään ei kelpaa. mutta kun sitä on jatkunut jo pitkään, eikä mikään mitä teen, saa kiitosta tai ole hyvin. aina vaan valitusta, vaikka mä koetan kaikkeni. mä oon väsynyt tähän, ja mieltä painaa muutenkin huolet ja murheet. kulunut vuosi on ollut aivan kauhea, ja olen henkisesti tosi loppu. joten aamuinen episodi oli se viimeinen oljenkorsi joka katkaisi kamelin selän.
ja huomattavan paljon? mä en huutanut enkä karjunut, mä en käynyt lapseen käsiksi enkä myöskään mihinkään muuhunkaan. mä en käyttäytynyt aggressiivisesti tai uhkaavasti, typerästi kylläkin.

mulla ei ole ketään aikuista, joka kanssani kantaisi vastuun kaikesta. mä oon yksin kaikkien asioiden kanssa, ja mä olen melko uupunut kaikkien taakkojen alle.

ehkä sullakin ois ymmärrystä, jos tietäisit koko tarinan. mutta en sitä jaksa enkä halua täällä kertoa, joten antaa olla.

kiitos teille jotka ymmärsitte.

 

[vieras]

joo mun mies on aikuinen sen uhmat saa olla jo takanapäin kiitos
Lapsilta niitä uhmia pitää kestää ottaa vastaan, se on aikuisuutta. Saa suuttua toki mutta ap suuttu naurettavasta asiasta huomattavan paljon

Niin, no.. Lapset ja uhma lapsilla on aina tapauskohtaista..
Temperamenttisen lapsen uhma on ihan erilaista verrattuna rauhallisen lapsen uhmaan, minulla on kolme lasta joten kokemuspohjaa löytyy
Eikä se ole niin sanottua aina olla rauhallinen ja aikuinen. Kiukkuinen, uhmainen lapsi joka joka ainoa päivä huutaa ja kitisee monta kertaa päivässä voi todella verottaa aikuisen voimavaroja. Kuitenkin kyse on isommasta lapsesta kuin 2-3 vuotias, joka ei osaa hallita tai hillitä itseään. Isommalle lapselle on tervettäkin joskus näyttää ettei aikuinenkaan loputtomiin jaksa. Ihmisiä tässä kaikki ollaan, ei mitään rakkausautomaatteja.
Aikuisella on rahahuolet, pärjäämishuolet, täytyy siivota ja käydä töissä, on laskuja, rahareikiä autoista vaatteisiin. Ja kuten ap sanoi, hän oli ostanut lapselle puvun ( yh, ja oletettavasti rahasta on tiukkaa, en sitten tiedä onko asia niin ), ja kun siitä tuli moitetta, se varmaan tuntui pahalta.
En tiedä, minusta ainakin tuntuisi.

 

[nöppäri]

Siis kyllä minullakin kiukku iskee päälle, loppupeleissä ei edes niin harvoin.
Kyllä minä jäpätän ja päpätän, milloin mistäkin. Päälle puetaan mitä sanotaan, miellytti se neitejä tai ei, joissakin asioissa on neuvottelun varaa, joissakin ei. Jos asiasta tullaan narisemalla ja valittamalla vouhkaamaan, ei neuvotteluja edes aloiteta, asiallisesti kun kysytään, voidaan varustusta mahdollisesti vaihtaakkin, samoin siitä asiallisuudesta tulee kehut.
Meillä kyllä eka ja tokaluokkalaisetkin tietävät missä menee puhuttelutapojen rajat, anteeksi pyydetään jos niikseen menee, meillä ei nimitellä (no joo kaikista tyhmiksi ja typeriksi sanomisista ei niuhoteta, riippuu tilanteesta), ei äitiä isää eikä sisaruksia.

"sanktioista" tulee useimmiten tuon ekaluokkalaisen kanssa ne suurimmat raivarit, nyt on pikkuhiljaa alkanut ymmärtämään kun kun kysyn, että teinkö minä joku muu meistä vai hän itse ko asian, siinä kohtaa yleensä huomaa, että ansaitusti tuli kieltoa tms, ja napinat loppuu siihen.

Kyllä tällä äidillä ainakin volyymit äänessä nousee ja aika useinkin mutta minkäs teet, kun on tempperamenttia niin äidillä kuin tyttärelläkin :ashamed:

Hyvänä esimerkkinä, kun kerran eräästä asiasta (ties kuinka monennnen kerran jouduin pistämään kieltoa peliin), tokas tyttö mulle, että tyhmä äiti, kysyin kyllä samointein, että kumpi meistä se tyhmä nyt oikeesti tässä asiassa olikaan, sinä joka teit asian jonka taatusti tiesit olevan kiellettyä ja sait siitä hyvästä ties kuinka monennen kerran käyttökieltoa, vai minä joka turvallisuussyistä asian tekemisen keskeytin ja annoin päivän käyttökiellon.
Kyse siis trampan säännöistä
Oman aikansa asiaa hauduttuaan, tuli pyytämään omaa käytöstään anteeksi.