.. että onko mun naamassani suurin syy sille, että en vaan löydä rakkautta? Kun mä en käsitä. En ole läheisriippuvainen (enää ), olen onnellinen, elämäni perusasiat ovat kunnossa, mutta sinkkuuteni vaan tuntuu olevan loppumaton. En etsi aktiivisesti ketään, en ole epätoivoinen, minulla on oma elämä. Olen vahva (liiankin?) ja itsenäinen (sitäkinkö liikaa?). Tiedän millaista miestä en halua, mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Mä haluan tasa-arvoisen suhteen, aikuisen sellaisen, en leikkimistä tai "kunhan nyt on joku". Mielestäni luonteenikin on ok, en ole dominoiva tai alistuvakaan, osaan jutella ihan fiksuja jne. En keksi enää muuta syytä tähän ikuisesti jatkuvaan sinkkuuteeni kuin ulkonäköni. Olenko oikeassa?