Mulla on kysymys, johon te kaikki osaatte vastata. Siis auttakaa mua, jooko.

[En vaan käsitä]

Mulla on ongelma, johon en ole keksinyt vastausta. Ongelman aihe on mun kuusi vuotta jatkunut sinkkuuteni. Kaikki miestuttavuudet päättyy joko siihen, että miehet kokee olevansa mun sydänystäviä (ei romanttisia tunteita) tai ne haluaa pelkkää seksiä. Ja mä haluan tietää, miksi?

Kerron itsestäni.
Kasvoiltani olen kaunis, eikä tämä ole pelkästään mun tai mun äitini mielipide. Vaan kuultu useamman miehen suusta. Siis lähes jokaisen joka mua lähestyy. Vartaloltani en ole missityyppinen, pikemminkin xl-nainen, jolla on perse, kapea vyötärö ja isot rinnat. Ilmeisesti siis miellytän ainakin joitakin miehiä, sillä seksistä ei ole koskaan ollut puute. Paitsi että mä en halua enää yhdenillanjuttuja.

Luonteeltani taas olen huumorintajuinen, mut sytyttää mies, joka saa mut nauramaan. Olen myöskin kiltti, sopivassa suhteessa, luulen, en silti kaipaa elämääni minkäänlaista tossukkaa, miehellä pitää olla myös omat mielipiteet. Olen valmis kompromisseihin, ja mielelläni niihin myös pyrin. Rakastan keskusteluita, etenkin älylliset sellaiset ovat mulle mannaa. Osaan kuitenkin myös smaal talkin. Jos muuten saa itseään kehua, olen myös tasa-arvoista parisuhdetta kannattava, uskollinen ja rehellinenkin. Tykkään lapsista, eläimistä ja luonnosta. Miehet, jokta tykkää liikkua luonnossa ennemmin kuin baareissa, saa mun ykkössijan.

Olen käynyt kouluja, mulla on työ jota rakastan. Mulla on myös lapsia, jotka olen ihan itse saanut kasvatettua. lapset on kahdelle miehelle, toisen kanssa ollaan loistavissa väleissä, yhteishuoltajuus on sanansa mukainen. Toisen kanssa on vähän hankalampaa, mutta en tätä mitenkään tuo julki.

Ja se ongelma. Mä olen tätä ja kaikkea muuta. Negatiivisista puolista voisin kallistua siihen, että olen itsenäinen nainen, pyrin pärjäämään ja selviämään yksin. En selviä kaikesta yksin, kun pääsulake hajoaa, on pakko soittaa apuun suvun miehet. Tai kun pihatie on täynnä loskaa, on pakko soittaa apuun joku mies, jolla on traktori. Tai kun lapsen pyöränkumit kaipaavat ilmaa, eikä pumppaus onnistu, pyydän apuu jonkun miehen joka osaa sen tehdä. Mutta päällisin puolin annan kuva vahvasta ja voimakkaasta naisesta, joka ei tarvitse miestä mihinkään arjen askareeseen.

Niin, tosiaan, se ongelma.

Ongelma on se, että mä en löydä kumppania. Joko siinä käy aina niin, että mies loppujen lopuksi onkin mun "bestis" ja avautuu mulle naisista jotka häntä iskee. Turn off.
Tai sitten mies tekee selväksi sen, että seksi on ainoa joka kiinnostaa. Turn off.

Kertokaa siis mulle, miksi, oi miksi kukaan ei muhun ihastu ja halua enempää? Mikä mussa on vikana tai niin pelottavaa, ettei kukaan mies edes halua muhun ihastua?

En ole epätoivoinen. Olen onnellinen elämässäni näinkin, mutta pakko mun on myöntää, että olen parisuhde ihminen ja liian romanttinen. Haluan lähelleni aikuisen miehen, joka on hellä ja ihana ja romanttinen ja rakas. Miehen, joka on lähellä, ja rakastaa mua koko sydämestään.

Vaan miksi ihmeessä se on niin vaikeaa? MIKÄ mussa on se juttu, että muhun ei kukaan edes ihastu?

 

[mv]

Pistitpä pahan. Sinua tuntematta on nimittäin todella vaikea sanoa mitään. Ja sinun kuvaus itsestäsi on tietysti se kuva, millaisena itse itsesi näet. Mutta varmasti ihan tottakin - en nyt sitä käy kieltämään. Tuskin sinussa mitään vikaa on, koska olet kuitenkin ilmeisesti aikaisemmin ollut pitkissä suhteissa. Mitä jos miehet pelkäävät lapsiasi? En siis ollenkaan tiedä, mutta tämä on ainoa mitä keksin. Tai olet vain törmännyt vääräntyyppisiin miehiin. Voithan suoraan kysyä miehiltäkin, että mikä mättää. Sano, että tahdot oikeasti tietää, jotta voit asian korjata, jos korjattavaa on. Varoita, että saatat loukkaantua, mutta haluat silti tietää. Tämän paremmin en osaa vastata. Uskon kuitenkin, että löydät vielä ihanan parisuhteen, joka kestää. Kuulostat mainiolta naiselta (vaikka nainen olen itsekin siis..) Tsemppiä.

 

[ap]

Jos kehtaisin kuvan laittaa, sen tekisin. Mutta en jaksa uskoa, että kyse on mun ulkonäöstäni. Feissarissa mun naamakuva nissä deittisovelluksissa saa ihan liikaakin kommentteja. Siis positiivisia. Ja live-elämässä missä mun kaunis naamani on yhsitetty vähemmän kauniiseen vartaloon, saa ihan yhtä paljon miesten positiivista huomiota. Ja mun luonne, oikeesti, mun mielestä mä olen kiva ja fiksu. Ehkä ujonpuoleinen mutta kuitenkin. Kun mut oppii tuntemaan, ujouskin karisee ja oon entistä kivempi.

Ehkä mulla sitten vaan on kauheet harhaluulot ittestäni, ja oikeesti oonkin tosi ruma ja kamala ihminen, jota uskaltaa lähestyä vaan semmoiset miehet jotka tietää ettei norminaisilta irtoo.

(Joo, mun huonoihin puoliin kuuluu melko huono itseluottamus)

 

[nauma]

Ihan suoraan sanoen, veikkaan että isoin ongelma on se että sulla on kahden miehen kanssa lapsi. Valitettavasti. En siis sano että sen pitäisi olla ongelma, mutta ihmiset on juntteja..

 

[TULKINNANVARAINEN]

olisko se just tuo, että lapset on eri miehille. pelkääkö että haluat vain lapsia, en tiedä...

 

[Juu]

...xl-nainen....seksistä ei ole koskaan ollut puute.... yhdenillanjuttuja.....lapsia...lapset on kahdelle miehelle

Kertokaa siis mulle, miksi, oi miksi kukaan ei muhun ihastu ja halua enempää?

Noh, jollekin miehille se vastaus vaan löytyy jo sun viestistä. Mut ehkä et sellasia etikään.

 

[niih..]

Mullekki sanottu että ainoa huono puoli mussa kumppanina on että lapsia, ja vielä kahdelle miehelle. Oli oikein mukuava kuulla se päin kasvoja miespuoliselta ystävältä, joka arvioi mun voivottelun tuloksena noin. Se voi olla.

 

[luulisin]

Mulle pisti silmään kaksi asiaa mikä monia miehiä varmasti vaivaa. Se, että lapset kahdelle miehelle. Huom, mun mielestä tuossa ei ole mitään pahaa. Ja toinen, annat liian jätkämäisen kuvan itsestäs jos annat ymmärtää että selviäv kaikesta yksin. Mies haluaa tuntea itsensä tuossa asiassa mieheksi ja sinut naiselliseksi naiseksi.

 

[ap]

Ok, lapset on kahdelle miehelle. Ekan kanssa olin 15-vuotiaasta 22-vuotiaaksi. Molemmat lapset haluttiin, ei ollut vahinkoja. Kunnes mies lähti mun parhaan kaverin matkaan. Sitten heti tuli mies, joka oli täydellinen ja antoi ymmärtää olevansa mun elämäni mies. Tämän kanssa olin yli 5v. Ja tämän kanssa kaksi lasta. Eron jälkeen olen ollut yksin yli 6 vuotta. Että mitenkä ihmeessä musta saa sen kuvan, että haluan vaan lapsia kaikkien mahdollisten miesten kanssa? Jos näin ois, oisin varmaan tullut raskaaksi tämän viimeisimmän suhteeni jälkeenkin, onhan tässä ollut aikaa kun seksistä ei ole ollut pulaa.

Ja sille, joka takertui noihin yhdenillan juttuihin. Niitä ois ollut tarjolla, mutta sanoinhan, että mä en niitä halua eikä musta niihin ole. Siis ovat jääneet miesten ehdottelujen asteelle.

Miks just mun lapset, jotka on syntneet vakiintuneisiin ja pitkiin parisuhteisiin (olen molemmissa kuvitellut että tähän jään ja tässä se on), ois se este parisuhteelle? Kun on olemassa (tän palstan mukaan) naisia, joilla on neljä lasta neljälle eri miehelle, ja silti ovat taas uudessa suhteessa. Että miks mä sitten just oon poikkeus? Siksikö, kun oon nuo lapseni tehnyt suhteisiin, joitten oon kuvitellut olevan loppuelämäni suhde, ja kun on käynyt ilmi että näin ei olekaan, niin olen päättänyt että lapseni ovat tässä?

 

[ap]

nosto, lisää muita ehdotuksia kuin lapset. Miksi kaikki muut kolmen tai useamman isän lapsen äipät löytää itelleen taas uuden rakkauden? Mussa on siis joku muukin vika kuin kaksi eroa. Eka ero johtui miehestä, se löysi elämänsä rakkauden mun parhaasta kaverista. Toinen mun rakkauteni osoittautui hieman luonnehäiriöiseksi kaveriksi, joka sekin petti mua kaikkien reiällisten objektien kanssa.
Jotta ystävät armaat, keksikää nyt jo jotain parempia syitä mun ikisinkkuudelleni kuin nuo lapsraukat. On niitä muillakin, eikä ole olleet miehensaanista kiinni.

 

[risto reipas]

Vaikuttaa siltä, että mitään ongelmaa ei oikeastaan ole, vaan se oikea ei vaan ole vielä sattunut kohdalle. Aika ihanalta naiselta kuulostat!

 

[noh]

Mua jäi mietityttämään toi, kun sanot, että ne miehet alkaa avautumaan niitä iskevistä naisista -turn off. Olisko mahdollista päästä ton yli? Vähän relata ja kumminkin katsoa, olisko siellä juttujen takana kiinnostunut mies piilossa...

Toisekseen tuli kanssa mieleen, että ehkä olet sitten liiankin jätkämäinen ja yksin pärjäävä. Joskus saa olla pehmeä ja heikkokin

 

[lissu]

Ei niitä vapaita hyviä miehiä taida pahemmin enää löytyä ku maaginen kolmekymppiä tulee täyteen. Ne, jotka on siinä vaiheessa eronneet, koittaa ehkä keräillä itseään eikä halua mitään vakavaa, ja ne, jotka on olleet sinkkuja pidempään, ovat sitä varmaan omasta halustaan tai sit niissä on jotain vikaa.
Voi olla, että osa miehistä säikähtää lapsikatrasta, mutta kyllä mä tiedän useita äitejä joilla vastaava lapsitilanne ku sulla ja miesystävä on löytynyt siitä huolimatta.
Minkälaisista miehistä sä yleensä kiinnostut?

 

[slurps]

No en tiedä. Mulla on vähän sama juttu, ilman noita lapsia. Saan kuulla kommentteja siitä, kuinka olen niin ihana ja blaablaa. Se mitä kuulen monelta, on se että mun seura just on se mikä piristää. Kaikki bileet ja muut on mahtavia, kun olen siellä, mun kanssa on hauskaa ja niin edelleen. Kai se ongelma on just sit siinä. Oon niin helvetin hyvä ja kiva tyyppi, ja mun kanssa on niin helvetin kivaa. Ketään ei innosta sellainen ihminen.

 

[ap]

Vaikuttaa siltä, että mitään ongelmaa ei oikeastaan ole, vaan se oikea ei vaan ole vielä sattunut kohdalle. Aika ihanalta naiselta kuulostat!

Iso kiitos sulle kannustavista sanoistasi, etenkin jos todella olet mies Oikeasti, olen tuntenut lähinnä olevani jonkinsortin hylkiö. Kiva jos edes joku mies on sitä mieltä että oon ok ja ihastumisen arvoinen.