Mies on äskettäin raitistunut ja opetelaan uutta elämää.
Yksi asioista, joista mä olen vuosia valittanu, on se että mä vastaan yksin kaikesta ja nyt mä en tykkää kun se osallistuu :headwall: Siis mä tunnen syyllisyyttä kun ne siivoo lasten kanssa |O
Esim. lauantaina mies neuvoi lapsia sivoamisessa ja lapset kävo kokoajan kantelemassa mulle, etä isä ei oo kiva, se komentelee -siis ne on tottunu siihen, etti niiden tarvi tehdä mitään ja varsinkaan isää ei tarvi...oisko huomioida oikea sana. Lopulta mulla paloi päreet, mutta onneksi osasin häipyä lenkille mitään sanomatta, enkä alkanu tapella miehen tai lasten kanssa.
Mutta kumma juttu, että vaikka mä tiesin että ei raitistuminenkaan ole ihan opikku juttu perheelle, mä itekkin lankesin siihen ansaan, että kuvittelin sen ratkaisevan kaiken ja arjen jatkuvan ennallaan. Tai en mä tiedä mitä mä kuvitelin, mutta oikeesti, ei ookkan kivaa, kun toinen osallistuu "ilman lupaa" mies sais tehdä vaan mitä mä käsken, mutta luvatta osallistuminen loukkaa muo :headwall:
Yksi asioista, joista mä olen vuosia valittanu, on se että mä vastaan yksin kaikesta ja nyt mä en tykkää kun se osallistuu :headwall: Siis mä tunnen syyllisyyttä kun ne siivoo lasten kanssa |O
Esim. lauantaina mies neuvoi lapsia sivoamisessa ja lapset kävo kokoajan kantelemassa mulle, etä isä ei oo kiva, se komentelee -siis ne on tottunu siihen, etti niiden tarvi tehdä mitään ja varsinkaan isää ei tarvi...oisko huomioida oikea sana. Lopulta mulla paloi päreet, mutta onneksi osasin häipyä lenkille mitään sanomatta, enkä alkanu tapella miehen tai lasten kanssa.
Mutta kumma juttu, että vaikka mä tiesin että ei raitistuminenkaan ole ihan opikku juttu perheelle, mä itekkin lankesin siihen ansaan, että kuvittelin sen ratkaisevan kaiken ja arjen jatkuvan ennallaan. Tai en mä tiedä mitä mä kuvitelin, mutta oikeesti, ei ookkan kivaa, kun toinen osallistuu "ilman lupaa" mies sais tehdä vaan mitä mä käsken, mutta luvatta osallistuminen loukkaa muo :headwall: