Mulla on hirvee ikävä mun kuollutta koiraani!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja zino
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Z

zino

Vieras
Rakas koirani kuoli 5v ikäisenä viime syksynä ja nyt on monena päivänä tai oikeastaan iltana tullut tosi kova ikävä... en tiedä miten päin olisin kun tuntuu että on niin tyhjä olo... itkettää. :( Kaipaan koiraani valtavasti! On mulla kaksi muutakin koiraa ja ihana lapsi kotona mutta usein tulee suuren suuri ikävä tuota kaikista rakkainta koiraani, oli yhtä tärkeä kuin lapseni! Pääsenköhän tästä koskaan yli. Oli monta kuukautta kun en niin paljon ikävöinyt mutta nyt on taas tullut useita päiviä kun menee vaan ilta itkeskellessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja zino:
usein tulee suuren suuri ikävä tuota kaikista rakkainta koiraani, oli yhtä tärkeä kuin lapseni! .

Anteeksi, mutta ei ole tervettä. Koira on kuitenkin koira ja lapsi on aina tärkeämpi kuin koira. Tai ainakin näin tulisi olla.

Olen mäkin 4 koiraa menettänyt, mutta ei niitä silti voi koskaan verrata lapseen.
 
Mulla on kauhea järjetön särkevä ikävä mun siskoani toisinaan..
Ja se iskee varsinkin iltaisin.
Juu, ei ole sama asia koira ja ihminen, mutta tiedän tunteen..
Pahinta kun on se ettei koskaan enää näe, ei koskaan enää ja se on niin.. Tyhjää ja pakottavaa :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja sipuli:
Mulla on kauhea järjetön särkevä ikävä mun siskoani toisinaan..
Ja se iskee varsinkin iltaisin.
Juu, ei ole sama asia koira ja ihminen, mutta tiedän tunteen..
Pahinta kun on se ettei koskaan enää näe, ei koskaan enää ja se on niin.. Tyhjää ja pakottavaa :/

kauheaa, otan osaa, voimia!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Finttu:
Alkuperäinen kirjoittaja zino:
usein tulee suuren suuri ikävä tuota kaikista rakkainta koiraani, oli yhtä tärkeä kuin lapseni! .

Anteeksi, mutta ei ole tervettä. Koira on kuitenkin koira ja lapsi on aina tärkeämpi kuin koira. Tai ainakin näin tulisi olla.

Olen mäkin 4 koiraa menettänyt, mutta ei niitä silti voi koskaan verrata lapseen.

Kyllä vaan oli ja on yhtä rakas kuin lapseni. Koira oli minulla jo monta vuotta ennen kuin lapseni sain joten ehti tulla minulle rakkaaksi, oli kuin lapsi! Hellin ja lellin kuin lasta. :heart: Eikä ihmislapsen syntymä vähentänyt yhtään rakkautta koiralastani kohtaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyyh:
Alkuperäinen kirjoittaja sipuli:
Mulla on kauhea järjetön särkevä ikävä mun siskoani toisinaan..
Ja se iskee varsinkin iltaisin.
Juu, ei ole sama asia koira ja ihminen, mutta tiedän tunteen..
Pahinta kun on se ettei koskaan enää näe, ei koskaan enää ja se on niin.. Tyhjää ja pakottavaa :/

kauheaa, otan osaa, voimia!

no tästä on jo muutama vuosi aikaa..
Mut niin nuori oli..
Ja mun siskoni, jonka olisin halunnut esitellä uudelle miehelle ja pyytää yökylään ja kikattaa turhia asioita..
Ei tääkään auta, vääntää nyt vaan veistä haavassa mut on tää helpottanutkin, ikävä tuskin koskaan loppuu.
 
Peesi; lemmikkiä ei saisi inhimillistää liikaa. Ei kai kenellekkään tosissaan voi koira olla tärkeämpi tai yhtä tärkeä kuin oma lapsi tai muu perheenjäsen...? Eihän...?

Kuoliko ap:n koira tapaturmaisesti tai vastaavasti kun suru noin kovasti yhä vaivaa? Omille entisille koiravanhuksilleni kuolema oli jopa helpotus - helpompi oli itsekin asiaa käsitellä. Toki aina välillä tulee tippa linssiin kun muistelee jotain hienoja hetkiä niiden kanssa
:heart: :'( :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Et ole ap varmaan menettänyt ketään läheistä ihmistä vielä?

Olen kyllä, äkkiä laskien ainakin 3 kappaletta (mm. mummo ja kummitäti), mutta yksikään niistä ei tuntunut yhtä pahalta kuin tämä koirani kuolema.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Snoopy:
Peesi; lemmikkiä ei saisi inhimillistää liikaa. Ei kai kenellekkään tosissaan voi koira olla tärkeämpi tai yhtä tärkeä kuin oma lapsi tai muu perheenjäsen...? Eihän...?

Kuoliko ap:n koira tapaturmaisesti tai vastaavasti kun suru noin kovasti yhä vaivaa? Omille entisille koiravanhuksilleni kuolema oli jopa helpotus - helpompi oli itsekin asiaa käsitellä. Toki aina välillä tulee tippa linssiin kun muistelee jotain hienoja hetkiä niiden kanssa
:heart: :'( :)

Koira ei ollut vanha, luulin että meillä olisi vielä melkein 10 vuotta yhteistä aikaa. Mutta sille tulikin yllättävä sairaus ja se vei koirani nopeasti! :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Finttu:
Alkuperäinen kirjoittaja zino:
usein tulee suuren suuri ikävä tuota kaikista rakkainta koiraani, oli yhtä tärkeä kuin lapseni! .

Anteeksi, mutta ei ole tervettä. Koira on kuitenkin koira ja lapsi on aina tärkeämpi kuin koira. Tai ainakin näin tulisi olla.

Olen mäkin 4 koiraa menettänyt, mutta ei niitä silti voi koskaan verrata lapseen.

Kyllä vaan oli ja on yhtä rakas kuin lapseni. Koira oli minulla jo monta vuotta ennen kuin lapseni sain joten ehti tulla minulle rakkaaksi, oli kuin lapsi! Hellin ja lellin kuin lasta. :heart: Eikä ihmislapsen syntymä vähentänyt yhtään rakkautta koiralastani kohtaan.

Ei tuo nyt ole ihan normaalia suhtautumista lemmikkiin. Koira on eläin ja lapsi on ihminen. Omaa lihaa ja verta. Nyt alkaa puistattaa moinen vertaus... Itsekin rakastan eläimiä, mutta vaikka koira oli jo 5-v ennen lasta, ei tarvitse edes miettiä kumpi noista on rakkaampi!! :o
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Finttu:
Alkuperäinen kirjoittaja zino:
usein tulee suuren suuri ikävä tuota kaikista rakkainta koiraani, oli yhtä tärkeä kuin lapseni! .

Anteeksi, mutta ei ole tervettä. Koira on kuitenkin koira ja lapsi on aina tärkeämpi kuin koira. Tai ainakin näin tulisi olla.

Olen mäkin 4 koiraa menettänyt, mutta ei niitä silti voi koskaan verrata lapseen.

Kyllä vaan oli ja on yhtä rakas kuin lapseni. Koira oli minulla jo monta vuotta ennen kuin lapseni sain joten ehti tulla minulle rakkaaksi, oli kuin lapsi! Hellin ja lellin kuin lasta. :heart: Eikä ihmislapsen syntymä vähentänyt yhtään rakkautta koiralastani kohtaan.

Sun tarvii olla kipee. Minäkin olen menettänyt 4 koiraa. 2, 3, 10 ja 14 vuotiaat. Ja ovat varmasti olleet mulle rakkaita ja monta vuotta ennen lasta. Mut ei ole tervettä verrata koiraa lapseen eikä inhimillistää eläintä liikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Snoopy:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Finttu:
Alkuperäinen kirjoittaja zino:
usein tulee suuren suuri ikävä tuota kaikista rakkainta koiraani, oli yhtä tärkeä kuin lapseni! .

Anteeksi, mutta ei ole tervettä. Koira on kuitenkin koira ja lapsi on aina tärkeämpi kuin koira. Tai ainakin näin tulisi olla.

Olen mäkin 4 koiraa menettänyt, mutta ei niitä silti voi koskaan verrata lapseen.

Kyllä vaan oli ja on yhtä rakas kuin lapseni. Koira oli minulla jo monta vuotta ennen kuin lapseni sain joten ehti tulla minulle rakkaaksi, oli kuin lapsi! Hellin ja lellin kuin lasta. :heart: Eikä ihmislapsen syntymä vähentänyt yhtään rakkautta koiralastani kohtaan.

Ei tuo nyt ole ihan normaalia suhtautumista lemmikkiin. Koira on eläin ja lapsi on ihminen. Omaa lihaa ja verta. Nyt alkaa puistattaa moinen vertaus... Itsekin rakastan eläimiä, mutta vaikka koira oli jo 5-v ennen lasta, ei tarvitse edes miettiä kumpi noista on rakkaampi!! :o

Jos pitäisi esim. omalla hengellään pelastaa joko lapseni tai koirani niin toki valitsisin lapseni, sitä en miettisi yhtään. Mutta kyllä vaan silti kumpikin on yhtä tärkeitä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Snoopy:
[Ei tuo nyt ole ihan normaalia suhtautumista lemmikkiin. Koira on eläin ja lapsi on ihminen. Omaa lihaa ja verta. Nyt alkaa puistattaa moinen vertaus... Itsekin rakastan eläimiä, mutta vaikka koira oli jo 5-v ennen lasta, ei tarvitse edes miettiä kumpi noista on rakkaampi!! :o

Samaa mieltä. Oli mullakin tää viimeinen koira yli 10 vuotta ennen lasta ja ikävä on kyllä melkoinen, mutta ei sitä rakkautta voi koskaan verrata oman lapsen rakastamiseen.
 
Lapsettomana aikana pidin koiraani lapsenani. Toki lapseni synnyttyä koirasta tuli enemmän lemmikki mutta pitkän aikaa sitä lapsena pidettyäni se oli ja on edelleen tosi rakas.
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Et ole ap varmaan menettänyt ketään läheistä ihmistä vielä?

Ja sinä et ole ilmeisesti koskaan rakastanut eläintä kovasti.
Itse ikävöin vieläkin todella kovasti ensimmäistä rottaani ja sen kuolemasta on jo sentään 7 vuotta aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ei näköjään pitäisi koskaan tehdä aloitusta kun heti saa paskaa niskaan... halusin vaan purkaa tunteitani mutta sekin käännettiin mua vastaan. :(

Älä välitä näistä itsekkäistä akoista. Et ole ilmeisesti törmännyt koiriin liittyviin keskusteluihin, jossa moni julistaa inhoavansa koiria ja kertoo mielipiteensä, että jokainen koira pitäisi tappaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Finttu:
On munkin koirat ollu perheenjäseniä.
Koiran tulisi aina saada olla koira, ei mikään lapsen korvike.

veit sanat suustani. Tästä voisi jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta toivottelen silti vain jaksamista ap:lle sekä valoisampia iltoja. Kyllä se ikävä vielä hellittää. Keskity nyt vain lapsesi paijaamiseen ja ihaniin hetkiin hänen kanssaan :heart: Teille on luvassa oman elämäsi pituinen yhteinen polku - toisin kuin lemmikkien kanssa. Se tulisi jokaisen lemmikin ottajan tiedostaa jo sitä ottaessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ystävyys on ikuista:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ei näköjään pitäisi koskaan tehdä aloitusta kun heti saa paskaa niskaan... halusin vaan purkaa tunteitani mutta sekin käännettiin mua vastaan. :(

Älä välitä näistä itsekkäistä akoista. Et ole ilmeisesti törmännyt koiriin liittyviin keskusteluihin, jossa moni julistaa inhoavansa koiria ja kertoo mielipiteensä, että jokainen koira pitäisi tappaa.

häh...?
 

Yhteistyössä