D
dapadapa... ööh...
Vieras
Mulla on kolme lasta. Kaksi 2v9kk, ja yksi 9kk.
Kaikki mun lapset on olleet tosi kauniita (tottakai omat on kauniita, mutta vieraat paljon just vaikka kaupassa sanoo). Lapset on nauravaisia, vekkuleita, söpöjä ja kohteliaita. Heillä itsellään ei varmaan ole mitään miellyttämistarvetta (vielä ainakaan) yhtään ketään kohtaan noin että heidän pitäisi olla jonkunlaisia. He saavat olla ihan omia itsejään. Kaksosista toisella on vaaleanruskea tukka, pyöreä naama, isot, siniset hurmaavat lehmänsilmät. Iho sellanen ei ihan valkoinen muttei tummakaan.Pieni, pehmeänmallinen nenä ja hieman suppusuu.Poika on vielä vähän vauvanpyöreä kuiteskin.
Tytöllä taasen tummanruskea tukka, vaalea iho. Isot ruskeat silmät, samanlaiset kuin veljellään mutta eri väriset. Pyöreä naama hänelläkin. Suu on suppusuu ja nenä on hälläkin pehmeämuotoinen, tosin vähän vähemmän kuin veikalla. Tyttö on aika sirpakka. Pitkäripsisiä molemmat.
Vauvalla on aika pitkä vaalea tukka, vähän poikaa tummempi iho ja isot siniset silmät. Samanlaiset kuin sisaruksilla. Taitaa olla geeneissä tuo
Tyttö on suht pyöreä ja omppuposket omistaa. Vauvan pehmeämallinen nenä ja suppusuu hänelläkin. Pitkät ripset hänelläkin. Ja röllihampaat, ylhällä yksi vasemmalla ja alhaalla oikealla Ite en oo kaunis ollenkaan. Muut vaikka osa kauniiksi sanoneet en sellaiseksi itseäni tunne.
Kuvauksen perusteella ovat kaikki aika samannäköisiä, mutta onhan noissa oikeasti sitten eroja. Tänään kävin lasten kans kaupassa, taas. Lapset ei olleet mitenkään ihmeellisiä.Olin just hakenut isompia kerhosta, että haalarit, kypärämyssyt ja gorekengät oli jalassa. Pienellä oli sellainen kiva vanuhaalari, tumput, töppöset ja tupsupipo. Menimme siellä ihan kaikessa rauhassa.
Pieni istu istuimessa, tyttö istui kärrissä ja poika istui siinä vesitonkkien paikalla.
Kohta vastaan tuli eräs vanhempi rouva ja pienin naureskeli siinä jotain. Hän tuli minulle sanomaan, että minulla on kauniit lapset. Sanoin että kiitos kohteliaisuudesta ja jotain ja jatkoin matkaa.
Kirppikselläkin joku tuli kehumaan, että sulla on ihania lapsia.
Kirjastossa kehui nainen jolla oli kaksi lasta mukanaan.
Siinä vaiheessa meinasi päästä itku.. Miksi, en tiedä.
Mutta mitenhän tässä menetellä. Haluan kuitenkin lapset kasvattaa niin että ovat ehdottomasti muiden kanssa samanarvoisia. Meinaan onnistuukihan toi, jos kaupassa vaan kauniiksi kehutaan. Muutenkin, en halua että lapsista tulee sellaisia laittautujia, että suorastaan odottavat että heitä joku kauniiksi kehuu. Ääh, miten teen? Muilla vastaavaa?
Kaikki mun lapset on olleet tosi kauniita (tottakai omat on kauniita, mutta vieraat paljon just vaikka kaupassa sanoo). Lapset on nauravaisia, vekkuleita, söpöjä ja kohteliaita. Heillä itsellään ei varmaan ole mitään miellyttämistarvetta (vielä ainakaan) yhtään ketään kohtaan noin että heidän pitäisi olla jonkunlaisia. He saavat olla ihan omia itsejään. Kaksosista toisella on vaaleanruskea tukka, pyöreä naama, isot, siniset hurmaavat lehmänsilmät. Iho sellanen ei ihan valkoinen muttei tummakaan.Pieni, pehmeänmallinen nenä ja hieman suppusuu.Poika on vielä vähän vauvanpyöreä kuiteskin.
Tytöllä taasen tummanruskea tukka, vaalea iho. Isot ruskeat silmät, samanlaiset kuin veljellään mutta eri väriset. Pyöreä naama hänelläkin. Suu on suppusuu ja nenä on hälläkin pehmeämuotoinen, tosin vähän vähemmän kuin veikalla. Tyttö on aika sirpakka. Pitkäripsisiä molemmat.
Vauvalla on aika pitkä vaalea tukka, vähän poikaa tummempi iho ja isot siniset silmät. Samanlaiset kuin sisaruksilla. Taitaa olla geeneissä tuo
Tyttö on suht pyöreä ja omppuposket omistaa. Vauvan pehmeämallinen nenä ja suppusuu hänelläkin. Pitkät ripset hänelläkin. Ja röllihampaat, ylhällä yksi vasemmalla ja alhaalla oikealla
Ite en oo kaunis ollenkaan. Muut vaikka osa kauniiksi sanoneet en sellaiseksi itseäni tunne.Kuvauksen perusteella ovat kaikki aika samannäköisiä, mutta onhan noissa oikeasti sitten eroja. Tänään kävin lasten kans kaupassa, taas. Lapset ei olleet mitenkään ihmeellisiä.Olin just hakenut isompia kerhosta, että haalarit, kypärämyssyt ja gorekengät oli jalassa. Pienellä oli sellainen kiva vanuhaalari, tumput, töppöset ja tupsupipo. Menimme siellä ihan kaikessa rauhassa.
Pieni istu istuimessa, tyttö istui kärrissä ja poika istui siinä vesitonkkien paikalla.
Kohta vastaan tuli eräs vanhempi rouva ja pienin naureskeli siinä jotain. Hän tuli minulle sanomaan, että minulla on kauniit lapset. Sanoin että kiitos kohteliaisuudesta ja jotain ja jatkoin matkaa.
Kirppikselläkin joku tuli kehumaan, että sulla on ihania lapsia.
Kirjastossa kehui nainen jolla oli kaksi lasta mukanaan.
Siinä vaiheessa meinasi päästä itku.. Miksi, en tiedä.
Mutta mitenhän tässä menetellä. Haluan kuitenkin lapset kasvattaa niin että ovat ehdottomasti muiden kanssa samanarvoisia. Meinaan onnistuukihan toi, jos kaupassa vaan kauniiksi kehutaan. Muutenkin, en halua että lapsista tulee sellaisia laittautujia, että suorastaan odottavat että heitä joku kauniiksi kehuu. Ääh, miten teen? Muilla vastaavaa?
. Eihän siinä nyt mitään ongelmaa ole. Tekemällä tehtyä nyt miettiä, että miten heidät kasvattaa tmv....Oikeesti. Ja voi olla , että ne söpöt lapset ei enää esim teineinä olekaan niitä söpöjä, jolloin ko. (ongelma?) poistuu ihan itsestään
Veikkaisin myös että nuo vastaantullessa lapsia kehuneet ovat saattaneet samalla lailla kehua aika montaa muutakin lasta...
