Mulla on läheisriippuvainen, kaksisuuntainen äiti. Tämmöistä mulla on.

[Tämmöistä mulla on]

Luin narsistin tyttären kirjoittamaa ketjua ja nyt haluun kertoa omasta tilanteestani ja äidistäni. Mun äiti on läheisriippuvainen ja lisäksi hällä on kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Aina kyllä huomaa, mistä äidillä sillä kertaa tuulee. Äitini on Facebookissa kaverini, enkä voi laittaa MITÄÄN sinne ilman, että äitini kommentoi statustani, kuvaani, tekemisiäni... Ja kaverihan on pakko olla, koska äiti loukkaantuisi todella verisesti, jos en olisi.

Eilen laitoin FB:iin kuvan itsestäni ja äiti jakoi sen siellä yhdessä ryhmässä, jossa on tuhansia jäseniä, ja lähetti mulle sitten illan mittaan kolme viestiä, joissa raportoi, montako "tykkääjää" kuvalla sillä hetkellä oli. En kommentoinut äidille mitään, vaikka lievästi sanottuna en pidä yhtään siitä, että kuviani jaetaan. --tuttaa niin ankarasti! Mutta nämä on niitä pattitilanteita: ei voi sanoa äitille, että poista se kuva, koska hän loukkaantuisi. Ei voi sanoa, että en tykkää, että jaoit sen, koska hän loukkaantuisi verisesti. Ja nytkin, kun jätin kommentoimatta, saan kuulla, että "ootko sä siellä, miksei mitään vastausta kuuluu, otitko sä taas itseesi... Jne."

Äitini on pienituloinen ja tuen häntä rahallisesti joka kuukausi. Kuitenkin hän ostaa vaatteita viikottain (joka kerta kun käyn kylässä, palaan jonkun paidan tai muun kanssa, jonka hän mulle tarjoaa). Vaatteiden ostaminen on hänelle niin rakas mielialankohottaja, ettei sitä voi vaatia lopettamaankaan.

Tapaan äitini ehkä kerran kuussa. Hän tietysti haluaisi tavata paljon useammin ja on sanonut asiasta lukemattomia kertoja. Ystäviä hänellä ei oikeastaan ole... Pari kaveria kyllä, mutta sanoo, ettei viihdy heidän kanssaan ja etteivät nämä kaverit ymmärrä häntä... Joten minä ja siskoni ollaan ainoat, joille voi juttujaan kertoa.

Äidin luona ei voi käydä kylässä lyhyesti. Kaksi tuntia on minimi. Muuten tulee kommenttia, että "nyt se jo lähtee", "varaa ens kerralla enemmän aikaa"... Viimeksi kävin äidin luona arki-iltana töiden jälkeen ja olin väsynyt. No, viikonloppuna äiti sitten soitti mulle ja pyysi mua mukaansa erääseen paikkaan, "vai oletko nyt sentään tarpeeksi pirteenä?" Ja kun en halunnut lähteä, sain kuulla, että "eli arkena et jaksa ja viikonloppuna et jaksa. Selvä."

Lisäksi saan kuulla muun muassa, miten "susta sais niin nätin, kun vähän meikkais", "sun pitäis vähän laajentaa tota sun pukeutumistyyliä"... Kaikki nämä sanomisensa äiti tietysti verhoaa aina huumorin kaapuun, eli niistä ei saa ottaa nokkiinsa.

Voi J-lauta. Oon kohta 30. Saisinko mä jo olla rauhassa?! Ja pukeutua ja olla meikkaamatta just niin kuin haluan!

 

[Nojoo]

Voithan estää FBssä äitiäsi näkemästä tiettyjä päivityksiäisi tai kuviasi aina julkaisu kerrallaan. Oletko vähän tassukka?

 

["Aloittaja"]

Olen estänyt äitiäni näkemästä julkaisujani. Tämä eilinen oli profiilikuva.

 

[Pinki]

Mikset blokkaa kokonaan? Näkeekö blokattu sen, että joku estänyt hänet?

 

["Jaa"]

Toi nyt minusta kuulosta mitenkään erityisen omituiselta äidiltä. Katkaise itse napanuorasi, niin helpottaa.

 

[wwwe]

ei mene noin. laheisriippuvainen olet sina etka aitisi. sinun pitaa ne rajat vetaa eika odottaa sita sairaalta aidiltasi. olet aikuinen etka lapsi ja sinulla on vastuu siita miten olet tekemisissa aitisi kanssa. pitaa vaan kasvaa aikuiseksi.

 

["hei"]

Olet oppinut liikaa varomaan äitisi reaktioita, ja siksi luulet että sinun pitää tehdä mitä äiti tahtoo. Mitä sitten jos äiti loukkaantuu? Sano sille ihan nätisti ja syyllistämättä, miltä sen käytös susta tuntuu. Kirjoita vaikka kirje, jos se on helpompaa. Jos se siitä suuttuu, niin se on sen oma ongelma. Voisit kertoa sille, ettet uskalla kertoa miltä susta tuntuu kun pelkäät sen reaktiota. Ja että kun et uskalla kertoa miltä susta tuntuu, niin teidän suhde ei ole aito.

 

[oivoi]

"läheisriippuvainen, kaksisuuntainen äiti"

Ymmärrätköhän itsekään, että noilla sanoilla maalaat kuvaa jostain mielenterveyspotilaasta..

Näet äitiäsi kerran kuussa, ja silloin tämä haluaisi nähdä vähintään kaksi tuntia? Kai nyt sentään soitat valkotakkiset paikalle, hulluhan se on!

Siis oikeasti.. kenen diagnosoima, itsesi? Toki kuulostaa ärsyttäviltä jutuilta, mutta mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että "normaalit" äidit eivät olisi ärsyttäviä. Jos nuo asiat äidissäsi ovat mainitsemisen ja purnaamisen arvoisia niin ihan hyvin sulla menee

 

[wwwe]

ja lue muuten oma tekstisi ajatuksella. jos kuulostaa murrosikaiselta puhumassa aidistaan, niin silloin joku vaihe on jaanyt paalle ja aidista on vaan irrottauduttava, vaikka sitten terapiassa.

 

["Aloittaja"]

Olen asettanut rajoja. Siitä ei seuraa kuin verinen loukkaantuminen, masentuminen ja marttyrointia. Äidilläni on tämä läheisriippuvuus psykiatrin toteamana.

 

[........................]

Et voi muuttaa toista ihmistä, voit vaikuttaa ainoastaan siihen, mitä itse teet, millaisten ihmisten kanssa haluat olla tekemisissä jne. Kaikki on ihan susta itsestäsi kiinni.

 

["hei"]

Vielä lisäys, että ymmärään sua hyvin, eivätkä nämä kaikki kommentoijat selvästikään tiedä mistä puhuvat. Muista, ettet ole vastuussa äitisi tunteista. Kun on lapsesta asti ooppinut ottamaan vastuuta vanhemman tunteista ja käytöksestä (eikä toisin pain, niin kuin sen pitäisi mennä) niin siitä on todella vaikeaa päästä eroon. Suosittelen ammattiauttajaa, se toimi minulla. Ja kovasti tsemppiä sulle!

 

["Aloittaja"]

Kaksisuuntainen on myös diagnosoituna ja äidillä on siihen lääkkeet. Olen nähnyt äitini lääkekokeilujen aikana psykoosin rajamailla maniassa (asuin silloin vielä kotona) ja totaalisessa masennuksessa sohvan pohjalla (puolet lapsuudestani).

 

[lssx]

[QUOTE="Aloittaja";29367357]Olen asettanut rajoja. Siitä ei seuraa kuin verinen loukkaantuminen, masentuminen ja marttyrointia. Äidilläni on tämä läheisriippuvuus psykiatrin toteamana.[/QUOTE]

Mitä sitten? Et kai sinä siitä ole vastuussa?
Ymmärrän toki että ihan helppoa ei napanuoran katkaisu tuossa tilanteessa ole, mutta minusta se on välttämätöntä myös äitiäsi ajatellen. Hanki apua myös itsellesi joko keskusteluapua ammatti puolelta tai vertaistukea mielenterveysogelmista kärsivien läheisten ryhmistä.

 

[ewwe]

ei laheisriippuvaisuud ole laakareiden kielta. siihen nimenomaan kuuluu juuri sinun piirteesi etta alistuu pompoteltavaksi ja syyllistyy kaikesta. aitisi kaytos ei omaa laheisriippuvaisuuden piirteita. toki voi olla riippuvainen teista kun ei voi yksinaan hyvaksikayttaa ketaan mutta se on eri asia. provolta kylla haisee fb touhu jos ihmisella ei ole ystavia.

 

[kukalie]

ei laheisriippuvaisuud ole laakareiden kielta. siihen nimenomaan kuuluu juuri sinun piirteesi etta alistuu pompoteltavaksi ja syyllistyy kaikesta. aitisi kaytos ei omaa laheisriippuvaisuuden piirteita. toki voi olla riippuvainen teista kun ei voi yksinaan hyvaksikayttaa ketaan mutta se on eri asia. provolta kylla haisee fb touhu jos ihmisella ei ole ystavia.

Todellakin on "lääkäreiden kieltä"! Tätini on saanut diaknoosin juurikin sanoilla "läheisriippuvaisuus", eikä ole edes puoleksikaan noin hankala, kuin aloittajan äiti.
Yhdyn myös jonkun aiemmin sanomaan, eli ei se ole niin helppoa murtaa lapsena opittuja käytösmalleja, eli tsemppiä vaan ja vaikka ammattiauttajan puheille!

 

["eee"]

Tuosta tekstistä ei kyllä käynyt ilmi vielä yhtään läheisriippuvaisuuden tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön oiretta äitisi osalta. Kuulostaa enemmänkin siltä, että äitisi on vähän ajattelematon ja toimii välillä typerästi, kun taas sä olet vähän marttyyrimäinen ja/tai tossukka, etkä uskalla sanoa äidillesi mitään vastaan.

 

["eee"]

Miksi sä koitat koko ajan kaikin keinoin olla loukkaamatta äitiäsi ja pelkäät niin kovasti, että jos asetat hänelle yhtään rajoja tai sanot, miltä sinusta tuntuu, hän loukkaantuu?

 

["Aloittaja"]

Eipä täällä millään pysty koko kuviota selittämään. Oon tosiaan laittanut rajoja aiemmin ja siitä ei tullut nättiä jälkeä. Siis sellainen draama, että jotenkin tämä nykyinen reagoimattomuutenikin tuntuu paremmalta ratkaisulta.

Äitillä on taustalla jotenkin niin rajuja asioita ja menetyksiä, etten sitä ikään kuin "voi" satuttaa sanomalla suoraan.

Lisäyksenä, että toisin kuin näistä esimerkeistäni saa vaikutelman, äitini ei tosiaan pistä napakasti hanttiin, vaan juurikin tossukoi.

 

["jep"]

Tämä ihan ystävällisesti - joskus ihmisillä, itseni mukaanlukien, on taipumus ajatella, että jotain ei "voi" tehd, koska siitä "tulee kamala show", mutta tämä pelko on enemmän abstrakti möykky kuin realistinen. Mitä äitisi oikeasti tekee loukkaantuessaan? Alkaako väkivaltaiseksi tai itsetuhoiseksi, vai onko rasittava vai mitä?

Joskus joutuu aiheuttamaan toiselle ikäviä tunteita, mutta jos ne heräävät terveen rajanvedon takia, se ei ole väärin, vaikka ikävää voi ollakin. Jos olet joutunut ottamaan "vanhemman" roolin suhteessa äitisi tunteisiin, auttaisiko sinua mielikuva siitä, että joutuuhan vanhempikin aiheuttamaan lapselle ikäviä tunteita. Lapsi voi huutaa, itkeä, repiä hiuksiaan ja julistaa vanhempansa tyhmiksi ja julmiksi lapsenkiduttajiksi, mutta jos raja on asiallinen, se pitää silti asettaa ja kestää se, että lapsi pettyy ja suuttuu. Joskus tätä joutuu tekemään iältään aikuistenkin kesken.

 

["Aloittaja"]

Kai mä pelkään, että se luhistuu ja masentuu ihan. Joutuu jonnekin osastolle. Kanna sitä sitten omallatunnollasi, että toisen mielenterveys meni lopullisesti.

 

[ööh]

Kieltämättä ärsyttävää mutta ihan sama mikä diagnoosi kullakin on, napanuora on katkaistava itse ja laitettava ne omat rajat jos haluaa osakseen toisen kunnioituksen.

Ihan mielenkiintoista olisi tietää minkälaisen diagnoosin ap saisi jos kävisi itse psykiatrilla

Ja mun mielestä ap:n äiti kuulostaa lähinnä narsistiselta persoonalta vai tekeekö kaksisuuntainen ihmisestä noin itsekkään ja ilkeän? Noh, mun mielestä kannattaa unohtaa ne diagnoosit ja ajatella ihmistä ihmisenä. Jos käyttäytyy huonosti niin miksi sitä pitäisi sietää???

 

[lssx]

[QUOTE="Aloittaja";29367643]Kai mä pelkään, että se luhistuu ja masentuu ihan. Joutuu jonnekin osastolle. Kanna sitä sitten omallatunnollasi, että toisen mielenterveys meni lopullisesti.[/QUOTE]

Onko hoitoon pääseminen tai joutuminen välttämättä huono asia? Etkä sinä voi olla vastuussa kenekään muun mielentervydestä kuin omastasi.

Suosittelisin todella sinua hakemaan ammattiapua itsellesi, tilanteen sitä vaatiessa ehkä myös äidillesi.

 

["Aloittaja"]

Se kaksisuuntainenhan on sellainen, että hypomaniassa saattaa myös olla vain tosi levoton ja ärtyisä. Nyt sanoin, etten pidä siitä, että kuvaani jaetaan, niin äiti nyt kiroilee parhaillaan mun FB-seinällä, että "voi j-lauta mitä niuhotusta, helvetin masentavaa, en jaksa"... Tasan tarkkaan hän ei kirjoittaisi noin silloin kun tuulee jostain muualta.