ja toisaalta oon siitä niin innoissani, etten tiedä miten päin olisin. Eli oon siis hakenut eroa miehestä ja kuun alussa muutin poiskin. Mies edelleen haaveilee siitä,että kesäksi muutan takasin ja suunnittelee jo uuden talon ostoa jne. Mutta mä en tiedä haluanko....En usko, että asumuserolla miehen "luonnevika" paranee, vaan kaikki on taas ennallaan, jos saman katon alle muutan. Lisäksi mä olen viestitellyt paljon erään tooodella ihanan tyypin kanssa, ja rivien välistä olen ymmärtävinäni, että kiinnostus vois olla molemminpuolista, suoraan hän ei ole asiaa ilmoittanut, kun sattuu valitettavasti olemaan mun tulevan ex-miehen lapsuudenkaveri :/ Hittolainen. Tosi huono omatunto, vaikka tekstailun lisäksi mitään ei ole tapahtunut. Silti vatsanpohjaa nipistelee ja kovasti ehkä toivoisin jotain tapahtuvaksi.....Toisaalta haluaisin pitää perheeni ehjänä ja tarjota pojalle molemmat vanhemmat, ja pahalta tuntuu, jos joudun mieheni haaveet romuttamaan. Toisaalta tuntuu, että tuolla jossain on mua varten joku, joka oikeasti osaa kohdella mua ihmisenä....ehkäpä just se mies siellä puhelimen toisessa päässä.