Mummi on lapselle rakkaampi kuin minä

[äiti]

Kyllä koskee. Minulla on huolia, asiat sekaisin, olen väsynyt, sydän rikki. Vaikka hoidan suurimmaksi osaksi lapseni, minusta varmaan vaistoaa ja näkee sen pahan olon ja surun mikä sisälläni on. Asutaan mummilassa. Lapsi haluaa vain ja ainoastaan mummin. Minun syli ei kelpaa. Niin ristiriitainen tilanne kun mummi haluaa auttaa mutta samalla "vie lapseni". Miten tästä eteenpäin? Joka ilta sama ahdistus. Lapsi nukkuu jo, minä en. Pelkään jo seuraavaa päivää kun herätään. Yhteiset aamurutiinit mutta kun mummi herää, herää lapsikin eloon ja heti syliin. Äiti ei ole enää mitään.

 

[vieras]

Anna lapsen turvata mummiin, jos vaistoaa, että sulla ei mene hyvin. Kyllä se tilanne taas kääntyy oikein päin ajan kanssa.

 

[höh]

Auttaisko jos ottaisit itsellesi hetken lomaa lapsesta? Saisit omat asiasi suunnilleen järjestykseen. Minkä ikäinen lapsi? Näkemättä on vaikea sanoa, mutta minusta tässä on kaksi mahdollisuutta:

1) Lapsi pitää teitä molempia vanhempinaan ja nyt on menossa sellainen vaihe, jolloin vain mummi kelpaa. Jonkun kuukauden päästä saattaa olla toisin. Vrt. välillä vauvat pitää isää suosikkina eikä äiti kelpaa ollenkaan.

2) Lapsi todella kokee, että mummi on hänen oikea äitinsä. Tällöin sun pitäisi todella saada itsesi kasaan. Muuttaa omillenne ja alkaa äidiksi. Kestää ne kiukutkin, ni joskus saa myös hymyjä ja sylitteyä.

 

[ok]

Yritäpä puhua äitisi kanssa, mitä mieltä hän on tilanteesta. Eihän asiat saisi noin mennä kuitenkaan. Ehkä äitisi ei ole itsekään huomannut että on liikaa "passannut" sinun lastasi jolloin kiintymys on nyt siirtynyt liiaksi häneen.

 

[ap]

Mummi kun on kokenut lastenhoitaja, osaa kaiken parhaiten. Itselle oma lapsi esikoinen. En ole koskaan ollut mikään super-"äitityyppi" enkä haaveillut suurperheestä ym. Huolehdin asiat mutta en ole sellainen hauska ja jaksava ihminen ainakaan tässä tilanteessa. Sydäntä niin särkee kun rakastan lastani eniten tässä maailmassa mutta en osaa olla sellainen joka hurmaa hänet. Rumasti sanottuna minä vaihdan paskavaipat, syötän ja nukutan. Mummi hoitaa viihdyttämispuolen ja sen kyllä osaa. Joskus suutuspäissäni olen sanonut omalle äidilleni että adoptoi se kun kerran niin hyvin tulette toimeen. Ja tätä en todellakaan tarkoittanut. Sattuu vaan. Lapsi vajaan vuoden.

 

[dodii]

Mummi kun on kokenut lastenhoitaja, osaa kaiken parhaiten. Itselle oma lapsi esikoinen. En ole koskaan ollut mikään super-"äitityyppi" enkä haaveillut suurperheestä ym. Huolehdin asiat mutta en ole sellainen hauska ja jaksava ihminen ainakaan tässä tilanteessa. Sydäntä niin särkee kun rakastan lastani eniten tässä maailmassa mutta en osaa olla sellainen joka hurmaa hänet. Rumasti sanottuna minä vaihdan paskavaipat, syötän ja nukutan. Mummi hoitaa viihdyttämispuolen ja sen kyllä osaa. Joskus suutuspäissäni olen sanonut omalle äidilleni että adoptoi se kun kerran niin hyvin tulette toimeen. Ja tätä en todellakaan tarkoittanut. Sattuu vaan. Lapsi vajaan vuoden.

Eli sittenhän toi kuulostaa juuri siltä kuin monessa perheessä menee isän kanssa. Isi on kiva, kun se vaan leikittää. Jos kerran saman katon alla asutte ja meinaatte edelleen asua, juttele ihmeessä äidillesi. Sano suoraan, ettei lapsi tunnu tykkäävän susta enää. Kokeeneen lastenhoitajan pitäisi ymmärtää. Ja toinen juttu on vielä se, että hoidossa lapset on kiltisti, mutta pitkän päivän jälkeen heti kotiovella alkaa hirveä kiukku. Se vaan osoittaa, että omat vanhemmat koetaan turvallisiksi. Kiukutteleeko lapsi sulle vai mummille?