Tässä faktaa oikeusministeriltä. Näyttää siltä, että jotkut pankit eivät noudata lakia.
Kysymyksen perusteluissa viitataan tapauksiin, joissa esimerkiksi mummi tai kummi haluaisi avata alaikäisen lapsen nimellä pankkitilin tallettaakseen sinne pienen summan. Sellainen ratkaisu, jonka mukaan kummankin huoltajan suostumuksen tarpeellisuus riippuisi siitä, kuinka paljon varoja tilille sen avaamisen yhteydessä talletetaan, olisi kuitenkin ongelmallinen. Olisi vaikeaa määritellä, millaisen rahamäärän tallettamisen yhteydessä kummankin huoltajan suostumusta ei vaadittaisi. Esimerkiksi velvollisuus antaa maistraatille holhoustoimesta annetun lain 51 §:ssä tarkoitettu vuositili alaikäisen edunvalvonnasta riippuu edunvalvojan hoidettavana olevan omaisuuden kokonaismäärästä. Jos edunvalvoja ei saisi tietoa lapsen nimellä avatusta pankkitilistä ja tilille talletetuista varoista, voisi syntyä tilanne, jossa hän ei tietäisi, että lapsella on yhteensä niin paljon omaisuutta, että edunvalvonnasta on annettava vuositili. Jos kummankin huoltajan suostumusta pankkitilin avaamiseen ei edellytettäisi, olisi myös mahdollista, että edunvalvoja ei saisi tietoa kysymyksessä olevasta omaisuudesta siinäkään vaiheessa, kun tilille mahdollisesti myöhemmin talletetaan lisää varoja.
Holhoustoimesta annetun lain säännökset mahdollistavat puuttumisen tilanteeseen, jos toinen huoltajista esimerkiksi avioerotilanteessa käyttää asemaansa lapsen edunvalvojana kiusantekoon. Tuomioistuin voi tarvittaessa päättää tehtävien jaosta edunvalvojien kesken. Lisäksi tuomioistuin voi vapauttaa huoltajan edunvalvojan tehtävästä, jos hän osoittautuu siihen kykenemättömäksi tai sopimattomaksi tai jos vapauttamiseen on muu erityinen syy. Ongelmat huoltajien yhteistoiminnassa voivat äärimmäisissä tapauksissa johtaa siihen, että lapsen huolto lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983 ) nojalla uskotaan yksin toiselle vanhemmalle.
Esitetyistä syistä asia ei tässä vaiheessa anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin oikeusministeriössä.
Helsingissä 8 päivänä lokakuuta 2002
Oikeusministeri Johannes Koskinen