mummoko vai äiti?

[surullinen]

Sattui tänään että olin poikani 1,5 v kanssa neuvolassa ja siellä leikki paljon lapsia. Sitten yksi pieni tyttö tuli leikittämään poikaani ja kun tytön äiti tuli pienen vauvan kanssa lääkäriltä niin tyttö sanoi äidilleen : äiti, minä leikin tämän mummon ja vauvan kanssa!

Minä korjasin että en ole tämän vauvan mummo vaan äiti, niin tyttö kysyi että "saako noin vanhat mummot vielä lapsia ja eihän niin saa tehdä, äidit tekee lapsia?

Tytön äiti oli punainen kasvoiltaan ja veti tytön kauemmaksi ja supatti tytön hiljaiseksi ja hymyili minulle vaivaantuneena.

Tulin yht´äkkiä tytön sanoista tosi surulliseksi. Olen tasan 40 vuotias ja en ikinä ole kuvitellutkaan olevani jo niin vanhan näköinen että minua luullaan mummoksi, enkä ole ikinä miettinyt että olen liian vanha noin pienelle lapselle.

Olen pitänyt itseäni nuorekkaana ja nuorenmielisenä, mutta nuo tytön viattomat sanat iskivät todella tajuntaani!

Niinkö sitten nuoret äidit ja lapset heti huomaavat että olen liian vanha saamaan enää lapsia ja tuleeko lapseni kärsimään vanhasta äidistä?

Olen todella saanut iskun tajuntaani ja jotenkin maailmani murentui siitä onnellisuuden tunteesta suoranaiseen häpeän tunteeseen kun tajusin että mummohan sitä todellakin jo 40 vuotias pitäisi sääntöjen mukaan olla.

Olen itkeskellyt koko päivän tätä asiaa ja toivonkin nyt että onko teille hyvät kanssasisaret sattunut vastaavaa ja miten olette reagoineet asiaan?

Neuvolassakin odotusaikana vaistosin terveydenhoitajan penseähkön käytöksen minua kohtaan, mutta olin silloin alle 40 ja tämä lapsi on kuitenkin jo neljäs! Vanhin on 14 sitten 10 ja 6v. Kukaan aikuinen ei ole koskaan tullut sanomaan ilta-tähdestä mitään mutta tämä pieni tyttö sanoi varmaan sen mitä kaikki muutkin sisimmissään ajattelee eli 40 vuotias ei voi tehdä enää lapsia, se on luonnotonta!

Mitä mieltä olette?

 

[minä vain]

Älä tuota mieti. Joskus lapset saattavat sanoa jotain mikä ei ole ollenkaan loogista. Voihan olla, että sinulla oli esim. päälläsi pusero, jollaisen hän oli nähnyt jollakin mummolla, samanlaiset silmälasit, kengät tai vaikkapa hiuksesi olivat samalla tavalla kuin jollain mummolla.

Minultakin kerran kysyi eräs 5-vuotias poika alle parikymppisenä, että olenko mies vai nainen, vaikka en ole ollenkaan miehinen ja muotojakin on. Kukaan muu ei ole sellaista koskaan ilmaissut.

Unohda tuollainen! =)

 

[hmmm]

Ehkä ko. lapsella on hyvin nuori mummo. Älä ota itseesi, ei 40v ole liian vanha äidiksi! Eikä terkkarin mahdollinen penseys sinun iästäsi johtunut. Se oli jotakin muuta.
Muakin luultiin äidiksi kun olin 4v siskoni kanssa kaupassa ollessani 16v. vähän mä loukkaannuin mutta ei se nyt niin vakavaa kuitenkaan ole. Sattuuhan sitä erehdyksiä kaikille.

 

[äiti 40plusplus]

minä olen kaksi nuorintani mummoiässä tehnyt enkä ole koskaan loukkaantunut jos joku on erehtynyt minua heidän mummokseen luulemaan. Totuushan on se että voisin olla heidänikäistensä mummo jos olisin ekat lapset nuorena tehnyt. Eri juttu olisi jos olisin vaikka 30 v ja tuollatapaa tehtäisin ikäoletus jonnekin viidenkympin pintaan.
kerran naurettiin tuolla maailmalla kun taksikuski avasi minulle ovea ja sanoi "grandmother". Mukana olimme koko perhe ja tuo vanhin oli jotakin 15-16 ja meikkiä varmaan sen verran ja vaatteet että saatoi todellakin näyttää yli 20 vuotiaalta. mies vaan naureskeli että mikähän hän sitten oli sen taksikuskin mielestä. Pappa tottakai... luulisin minä....

 

[Tiuku]

multa kysyi optikko äskettäin että kerroppa mikä sai TUOLLA iällä vielä tekemään lapsen..muutenkin teki selväks että vanhuus tulee, on ikänäkö ja luometkin alkaa kuulema painaa silmiä. no itse en ole mielestäni vanha, enkä vanhan näköinenkään! itsekkin mene välillä sekaisin puheissani, saatan lapsenlapsille sanoa vaikka että äiti antaa ja omalleni että mummo antaa. olen siis 46 ja pikkuisemme on 1,4v ja lapsenlapset 2v ja 7kk ja ovat meillä päivähoidossa ja tämä vanhin lapseni on 26v.

 

[Minäkin]

Minäkin olen oikeasti mummu, 42w. Ja Äiti! Nuorin on vuosi ja kaks kuukautta. Silti tuon tunteen tunnistan tosi hyvin, kuin paha mieli voi tulla kun joku pitää mummona omalle lapselle. En osaa sanoa miksi, mutta johonkin se riipaisee. Olisko siinä jotain sellaista että ulkopuolisen silmin katsoo itseään ja peilaa normaalia äidin syyllisyyttä tuntien itseään että olenko tarpeeksi hyvä tälle lapselle. Kun itse haluaisin , että minun lapsilla olisi rakas ja ihana äiti.
:heart: Syviten se koskettais jos oma lapsi sanois liian vanhaksi. . . :hug:

 

[tapahtui]

Tapautui kerran noin 4 v sitten:

Iltaähden raskaus oli ihan aluillaan, sen verran että raskaustesti näyttänyt plussaa.
Menin sattumoisin töistä samalla bussilla kuin eräs lapseton nainen työpaikaltani, istuimme sitten vierekkän. Työkaveri hän ei varsinaisesti ole, mutta oli siis siinä samassa rakennuksessa töissä ja olimme kahvihuonnessa / ruokatauolla tottakai samaan aikaan yms.

Nainen on siis lapseton, samaa ikäluokkaa kuin minäkin. Hän alkoi puhua, miten esim. 35-vuotiaiden ei pitäisi enää lapsia alkaa tehdäkään. Lapset kuuluu tehdä nuorena jne. Hänelkä oli joku ikäraja, minkä jälkeen ei pitäisi tehdä iltatähtiä eikä aloittaa lapsen tekoa..

Minullahan oli / on kaksi aikuista lasta, nuorena tehty, hän pystyi siis minulle tämän mielipiteensä kertomaan, jyrkin ja tuomitsevin ja paheksuvin sanoin. Luultavasti tämä liittyi siihen, että työpaikallamme useampi nainen oli tullut raskaaksi ja ainakin yksi oli siiis saanut pikkuisensa "yli-ikäisenä".
En muista enää miten kommentoin.

Kun minun vatsa alkoi kasvaa ja raskaus näkyä, tämä lapseton nainen vältteli minua.

 

[sau]

Hei, eihän nelikymppisessä pienen lapsen äidissä tosiaankaan mitään luonnotonta ole. Jos on vielä (niin kuin suurin osa nelikymppisistä on) hedelmällinen, niin lapsen saaminenhan on päinvastoin aika luonnollista, vai mitä?

Ja pikainen iänmääritys voi aikuisellakin mennä +/-kymmenen vuotta metsään, saatika sitten pikkulapsella, jonka mielestä nelikymppinen voi tosiaan olla hurjan vanha ja siten "ihan mummo".

 

[mummoko]

Minulta töissä yx lapsi juuri kysyi olenko jo mummo, ikäni on 31v....Että huumorilla piti koettaa ottaa...10v. kuluttua tosiaan voisin olla mummo esikoisen lapselle..mutta toisaalta voisin kuvitella itselleni silloin vielä iltatähden..olisi ihanaa!!Joten nauti vaan ihanasta iltatähdestäsi!

 

[taustalla]

Surullinen, älä nyt pienen lapsen sanoista noin itseesi ota. Lapset nyt sanovat mitä sylki suuhun tuo.
Itsekin olen raskaana ja 40v.

 

[mami]

Sain iltatähden 1 v 6 kk sitten täytettyäni vasta 43 vuotta. Kukaan ei ole vielä luullut minua oman poikani mummoksi, mutta pari vuotta ennen kuin aloin poikaamme odottaa, minua kyllä luultiin kaverini lapsen mummoksi. Olimme pankissa asioimassa, ystäväni jonottaessa kassalle pidin hänen poikaansa, n 2 v sylissä sillä aikaa. Jonossa oli n. 3 v poika isänsä kanssa joka meidät nähtyään sanoi: katso isi, vauva ja mummu !
Herätti kyllä monenlaisia tuntemuksia, yllätyin kovasti että niinkö vanhan näköinen olen...Jotenkin ihan hävetti n. 10 v nuoremmalle kaverilleni asiasta kertoa. Lohdutin sitten itseäni sillä että ko lapsella oli varmaan nuori mummu !

 

[siskoni 40 ja]

hänellä ei ole vieläkään lapsia

 

[Minua]

Minua taasen luultiin kaverini miehen äidiksi. Mies on vieläpä minua vanhempi. Luulija oli aikuinen. Eli ihan metsään voivat kaikkien arviot mennä. Muulloin minua ei ole koskaan luultu ikäistäni vanhemmaksi.

 

[mammeli]

Miksi pahoitit lapsen sanoista mielesi...lapset sanovat totuuden...nykyään, kun ei kaikista papparaisistakaan tiedä, jotka tulevat pientä hakemaan päiväkodista, että ovatko he isiä vai pappoja ja äitien kohdalla sama juttu...Tuskin ketään nelikympistä parikymppiseksikään luullaan...
Ikävä kyllä ikä näkyy, vaikka mitä täällä uskotellaan...

 

[taustalla]

Olin hiukan yli 40, kun puistossa somalilapset luulivat minua lasteni mummoks. Mukana ollut naapurin teinityttö oli ihan kauhuissaan, kun ei voinut ymmärtää, että joku luulee minua mummoksi! Eli lohdutus tuli samantien...

 

[Gloria Mundi]

Pikkaisilla lapsilla ei ole mitaan kasitysta iasta ja numeroista. 5v typyni kysyi vanhalta (75) tuttava miehelta etta kuinka vanha sina oikein olet. Mies siihen etta no mitas sina luulet? Typy vastasi etta vahintaankin 200 vuotta. Etta silleen,,,,

Ja laakarissa siella yksi pikkupoika (luulisin etta siin 4v paikkeilla) parkkeerasi minun eteen, seisoi siina ja katseli ja vihdoin kovalla aanella sanoi: sina taidat olla oikea vampyyri (minulla on vahan sikin sokin nuo ylakerran hampaisto). Oli siina pojan aidin naama punainen - mina vaan nauroin, naytin hampaita ja sanoin etta niinpa taidan olla,,,,

 

[Naapurin]

Naapurin tyttö luuli jotain 5-vuotiaana, että mieheni on isäni, vaikka olemme samana vuonna syntyneet.

 

[kerran kuultua]

Juu ja mä tiedän jutun jossa mummo, äiti ja tytär (6-v) olivat kävelyllä, yht´äkkiä tyttö katsoi mummoa ja äitiä ja kysyi : " äiti, kumpi on vanhempi sä vai mummo ?"

Eli tuokin kertoo, ettei lapsilla ole iästä käsitystä.

Samoin mun nyt 9-vuotias poikani kysyi multa pari-kolme vuotta sitten, että kuinka vanha sä äiti olet, mä sanoin, että 25-vuotta. Hän vaan nyökkäsi ja jatkoi puuhiaan....sanottakoon tähän selvennykseksi, että vanhimmat lapseni olivat tuolloin jo täysi-ikäisiä.... =) Että täydestä meni kuin väärä raha, ei lapsi ymmärrä miltä minkäkin ikäinen ihminen täyttää...

Ja tosiaan kuten joku tossa kirjotti, että joku pieni ihminen oli ehdottanu jonkun vanhemman ihmisen iäksi 200 vuotta...heh, ei lapsi edes ymmärrä ettei niin vanhaa ihmistä ole olemassakaan =)

 

[kerran kuultua]

....siis miltä minkäkin ikäinen ihminen näyttää eikä täyttää....sori... :ashamed:

 

[taustalla]

Meillä oli isän 35-vuotissyntymäpäivät tulossa. Kyseltiin sitten pojalta (9 v), että mitenkähän paljon hän arvelee isän täyttävän. Poika vastasi: "Ehkä jotain 60." =)

 

[IiTiN TiLtU]

Minä taas muistan joskus kymmenkesäisenä miettineeni, että vuonna 2000 täytän 35 vuotta, kyllä siihen on pitkä aika ja kuvittelin että siinä vaiheessa olen niin vanha että joudun suorastaan käyttämään keppiä. Siinä vaiheessa äitini oli 28 vuotta, joten aika paljon sitä kuvitteli vajaassa 10 vuodessa vanhentuvan En osannut suhteuttaa äitini silloista ikää tuohon huikeaan 35 vuoden ikään.
Itse olen 41 eikä omia lapsia ole vielä suotu, toivossa elän vielä että jospa tämän vanhana vihdoin löydetyn miehen kanssa vielä onnistuisi. Yksi keskenmeno takana, niin että raskaaksi tulo kyllä näyttää vielä onnistuvan.

 

[taustalla]

Älä välitä! Tosiaan tuon ikäisillä ei ole käsitystä iästä, eikä etenkään siitä minkä ikäisenä voi tulla äidiksi. Vertauksen vuoksi: tyttäreni 13v. oli viemässä pikkusisartaan 6v. jumppaan, jolloin muut pikkujumpparit luulivat häntä nuorimmaisen äidiksi! Kyllä oli teini närkästynyt! :hug:

 

[äiti 40plusplus]

ei kai se haittaa jos nelikymppistä mummoksi luullaan, eri juttu jos kaksikymppistä luultaisin tai sitten jos kuusikymppistä luultaisiin äidiksi. Jokaisen pitää hyväksyä se oma ikänsä. Jos mummoiässä lapsia tekee/saa niin kuin minäkin, niin en minä siinä väärää näe jos joku mummoksi luulee/puhuttelee.

 

[napero]

Se on aina pienen pohdinnan paikka kun joku "pikkujuttu" jää kaivelemaan. Nythän on aika jännä juttu se, että kulttuurissamme vain nuori on hyvää ja kaunista, ja sen myötä on tullut hurjan vaikeaksi hyväksyä oma vanhenemisensa ja sen myötä tapahtuvat muutokset. Samanaikaisesti esim. lastenteko on siirtynyt yhä vanhemmaksi - neljäs ja seitsemäskin lapsi tuli "ennen vanhen" kyllä selvästi ennen 40. ikävuotta. Eli elämänvaiheet ovat mielestäni menneet kyllä ulalle nykyihmisillä: nuorena kauhistellaan ja vastustetaan nuoruuteen kuuluvia asioita kuten perheen perustamista ja lasten tekemistä, vanhempana taas yritetään esiintyä nuorena ja tehdään omia lapsia silloin kun alkaisi olla jo tarve lastenlasten hoitamiseen. Itsekkyyttäkin joskus tulee miettineeksi, tärkeintäkö on se mitä itse on?

 

[Plättä]

Tosi kauniisti kirjoitit, Minäkin. Että olenko tarpeeksi hyvä äiti tälle lapselle, jonka olen vanhoina päivinäni saanut? Ei kai lapsi jää mistään paitsi sen takia, että äiti kävisi jo mummosta?

Sain kuopukseni, kuutosen, kesällä täytettyäni juuri 42. Näytän varmaan vähintään ikäiseltäni. Myös oma äitini synnytti minut aikanaan melko iäkkäänä. Vaikka hän oli raskaan työn, ylipainon, surujen ja sairauksienkin kuluttama, muistan aivan selvästi, että lapsena minun silmissäni hän oli maailman kaunein.

Tuollaisiin tilanteisiin, jonka ketjun aloittaja kuvaili, on vaikea suhtautua järkevästi tai humoristisesti, koska ne tulevat niin äkkiä. Sitä häkeltyy ja pahoittaa mielensä, ja jälkeenpäin harmistuu siitä että niin häkeltyi. Täytyypä rakennella mielessään vastaus, jolla saa tilanteen haltuunsa, kun itse joutuu vastaavaan tilanteeseen. Sellainen vastaus, josta nuoriso näkee, että jotain on pitkän elämän aikana opittukin.

Vaan älkääpä huolestuko. Olen aika pitkä ja iso muutenkin, ja minua on kaukaa katsoen luultu myös mieheksi . Esiinnyn kyllä mieluummin mummona.