Se tunne...
niitä elämä jakaa (onneksi, koska muutenhan ei elämää kukaan jaksaisi):
Tältä päivältä äkkispäätä, miettimättä, nämä:
- se tunne kun töissä kolahti kun tajusi että palaverin alkua oli pidätetty,kunnes Ideoija tulee paikalle.
- se tunne joka oli koululla kun yhtäkkiä oivalsi marxismin suhteen kantilaiseen oikeusfilosofiaan. "Hei, minä tajuan!"
- se tunne, joka syntyi kun pojanpojan äiti, entinen miniäkokelas, viestii jotta "Kerron salaisuuden, jota ei kellekään muulle - autatko?".
- se tunne kun melkein 2 v lapsenlapsi haluaa tietää, että jos mummo nyt lähtee (iltasushin jälkeen) niin milloin palaa takasin - ja purskahtaa itkuun, että KAKSI yötä. Ei voi olla niin kauaa!
- se tunne, kun teinin laittaessa minulle väriä päähän, kuuntelen juttujaan ja yhtäkkiä oivallan, että 99% ei kertoisi äidilleen tuota.
-se tunne, kun...
Kun uskaltaa rakastaa, altistuu kivulle.... mutta kyllä silloin myös saa.
Iloa, voimaa ja "sitä tunnetta":
