Mummoni leikataan ja pelottaa miten käy:( tunnetteko vanhempia ihmisiä keitä on leikattu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :( :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

:( :(

Vieras
Mummoni 86v. leikataan, hänellä on levinny syöpä alapäässä, tarkkaa en tiedä kun vasta tutkivat. Virtsaa verta ja kivut on kovat..

Mummoni on kahdesti jo aikoinaan halvaantunu ja käyny kuoleman porteilla, hänen sydän käy pelkän tahdistimen avulla ja hän syö veren ohennus lääkkeitä, joita ei voi käyttää nyt kun leikkaus edessä.
Hän halvaantui lonkkaleikkauksen jälkeen, koska tuli tulppa kun ei voinu noita ohennus lääkkeitä syödä.

Pelko on nyt kova että miten noin vanhan ihmisen käy ja onko selviämisprosentti kuinka pieni.. ja leikkauksen jälkeen saa vielä sädehoitoa ja olen kuullut että seki vetää huonoon kuntoon.
 
Kaiki on yksilöllistä, mutta huomattavasti vanhempiakin ihmisiä on leikattu ja ihan hyvällä menetyksellä :hug: Että ei se pelkkä ikä sano yhtään mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja leikkurin sh:
Kaiki on yksilöllistä, mutta huomattavasti vanhempiakin ihmisiä on leikattu ja ihan hyvällä menetyksellä :hug: Että ei se pelkkä ikä sano yhtään mitään.

no olihan tuossa kerrottu ks. ihmisestä aika paljon muutakin kuin pelkkä ikä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja heh:
Alkuperäinen kirjoittaja leikkurin sh:
Kaiki on yksilöllistä, mutta huomattavasti vanhempiakin ihmisiä on leikattu ja ihan hyvällä menetyksellä :hug: Että ei se pelkkä ikä sano yhtään mitään.

no olihan tuossa kerrottu ks. ihmisestä aika paljon muutakin kuin pelkkä ikä...

Niin, keinoläppä ja Marevanhoito? Yksistään ne yhdistettynä korkeahkoon ikään ei tarkoita sitä, että ois huonot mahikset selvitä leikkauksesta. Suomessa. Täällä on todella korkealaatuista hoitoa, sekä anestesia- että kirurgianpuolella. Ap:n isoäiti on varmasti todella hyvissä käsissä.
 
Minun mummoni sairasti viimeiset vuotensa syöpää, joka oli levinnyt myös luihin. Luut olivat niin hauraat, että olkapää murti lääkärin tehdessä ihan tavallista tutkimusta. Olkapää koitettiin korjata leikkaamalla, mutta juuri mitään ei ollut tehtävissä olkapään pelastamiseksi. Leikkaus veti mummoni todella huonoon kuntoon, ja jo leikkausta seuraavana päivänä sovittiin mummon siirtämisestä saattohoitokotiin. Siellä hän ehti olla muistaakseni 5 päivää ennenkuin menehtyi.
Mummoni oli kuollessaan 82 vuotias, ja yleiskunto oli heikko.
Sinänsä kannattaa varautua siihen ikäväänkin vaihtoehtoon, että ehdit vielä kertoa ennen leikkausta, kuinka rakas mummosi on. Toivottavasti kaikki menee hyvin! :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja leikkurin sh:
Alkuperäinen kirjoittaja heh:
Alkuperäinen kirjoittaja leikkurin sh:
Kaiki on yksilöllistä, mutta huomattavasti vanhempiakin ihmisiä on leikattu ja ihan hyvällä menetyksellä :hug: Että ei se pelkkä ikä sano yhtään mitään.

no olihan tuossa kerrottu ks. ihmisestä aika paljon muutakin kuin pelkkä ikä...

Niin, keinoläppä ja Marevanhoito? Yksistään ne yhdistettynä korkeahkoon ikään ei tarkoita sitä, että ois huonot mahikset selvitä leikkauksesta. Suomessa. Täällä on todella korkealaatuista hoitoa, sekä anestesia- että kirurgianpuolella. Ap:n isoäiti on varmasti todella hyvissä käsissä.

Pelottaa vaan kun kymmenen vuotta sitten meinasi halvaukseen kuolla, on muutenki huono kuntoinen, vaippoja käyttäny pitemmän aikaa ja rollaattorilla kulkee kun omat jalat ei kestä..
 
Mitä mummosi itse ajattelee omasta kuolemastaan? Hän on sen ikäinen, että se ajatus on varmasti vähintäänkin käväissyt mielessä.

Usein iäkkäät ihmiset ovat jo melko valmiita omaan lähtöönsä, varsinkin jos elämänlaatu on ollut jo pitkään huono sairastelun takia.

Osoita rakkautta mummollesi, se on parasta ja ainoa asia mitä voit hänelle antaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kojootti:
Minun mummoni sairasti viimeiset vuotensa syöpää, joka oli levinnyt myös luihin. Luut olivat niin hauraat, että olkapää murti lääkärin tehdessä ihan tavallista tutkimusta. Olkapää koitettiin korjata leikkaamalla, mutta juuri mitään ei ollut tehtävissä olkapään pelastamiseksi. Leikkaus veti mummoni todella huonoon kuntoon, ja jo leikkausta seuraavana päivänä sovittiin mummon siirtämisestä saattohoitokotiin. Siellä hän ehti olla muistaakseni 5 päivää ennenkuin menehtyi.
Mummoni oli kuollessaan 82 vuotias, ja yleiskunto oli heikko.
Sinänsä kannattaa varautua siihen ikäväänkin vaihtoehtoon, että ehdit vielä kertoa ennen leikkausta, kuinka rakas mummosi on. Toivottavasti kaikki menee hyvin! :hug:

Tämähän se on kun en ole mummoni kanssa kerenny tekemisissä olla, itsellä vuoden ikäinen lapsi ja välimatkaa 200km.. minulla on tosi huono omatunto nyt ja tuntuu etten saa happea, kun mietin miten olen laiminlyöny häntä. Olo on hirveä:(
 
No isovanhemmistani kaksi on ollut sairaalassa leikattavana.

Toisen kohdalla " Leikkaus meni hyvin ja onnistui, mutta potilas kuoli".

Toinen ei ehtinyt edes kunnolla leikkaukseen vaan kuoli alustavien kokeiden aiheuttaman stressitilan komplikaatioihin.


Joten kaikki on mahdollista. Itse tuossa vaiheessa varautuisin pahimpaan mahdolliseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huntu:
Mitä mummosi itse ajattelee omasta kuolemastaan? Hän on sen ikäinen, että se ajatus on varmasti vähintäänkin käväissyt mielessä.

Usein iäkkäät ihmiset ovat jo melko valmiita omaan lähtöönsä, varsinkin jos elämänlaatu on ollut jo pitkään huono sairastelun takia.

Osoita rakkautta mummollesi, se on parasta ja ainoa asia mitä voit hänelle antaa.

Äitini oli käyny siellä ja kun oli lähteny mummo oli alkanu itkemään, pelkää että on hänen viimeinen reissu. Mummo on ollut lähiomaisen hoidossa nämä vuodet mitkä on avustajaa tarvinu, ja saanu onneksi kotonaan olla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja leikkurin sh:
Kaiki on yksilöllistä, mutta huomattavasti vanhempiakin ihmisiä on leikattu ja ihan hyvällä menetyksellä :hug: Että ei se pelkkä ikä sano yhtään mitään.

Omalla mummollani leikattiin jalkoja sokeritaudin ja huonojen nivelien takia.
En olisi ikinä uskonut, enkä ollut edes valmistautunut, mutta hän sai sairaalapöpön ja menehtyi. Tuo oli yksi pahimpia tilanteita missä olen ollut, sairaala pöpöä ei voi voittaa :(
 
Semmoinen juttu vain, että lääkärit miettii aina tarkkaan jokaisen leikattavan ihmisen kohdalla, kummasta on suuremmat haitat ja hyödyt, toimenpiteestä vai sen tekemättä jättämisestä. Ap:n tapauksessa lääkärit siis uskovat, että syöpä kannattaa pyrkiä hoitamaan pois eli he uskovat että mummollasi on hyvät mahdollisuudet selvitä ja elää vielä monta vuotta hyvää elämää. Ei lääkärit lähde huvikseen leikkaussaliin vain leikkaamisen riemusta, kyllä sillä leikkauksella pitää olla hyvät syyt.
Syöpäkin voidaan jättää leikkaamatta ja hoitamatta, jos ihmisen elämä on ihmisarvoisempaa hyvän kipulääkityksen turvin kuin että kuolee leikkauspöydälle jokatapauksessa. q
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Äitini oli käyny siellä ja kun oli lähteny mummo oli alkanu itkemään, pelkää että on hänen viimeinen reissu. Mummo on ollut lähiomaisen hoidossa nämä vuodet mitkä on avustajaa tarvinu, ja saanu onneksi kotonaan olla.

No silloin hänellä on ainakin ollut mitä todennäköisimmin inhimillisin mahdollinen hoito. Mummoa pitää tukea ja rohkaista, jos hän pelkää. Omaa pelkoa ja surua ei ehkä kannata näyttää omaa kuolemaansa pelkäävälle ainakaan ihan täydessä mitassaan, jos sen vain suinkin voi estää.

Kuolema on sellainen asia, joka ihan jokaisen meistä on pakko joskus kohdata. On raskasta, jos tietää sen olevan lähellä, mutta tukena oleminen auttaa.
 
hyvissä käsissä mummosi on!kovasti tuntuu "perussairauksia" olevan.mutta toivotaan että selviää!elä pode huonoo ommaatuntoo!varmasti mummosiki ymmärtää että lapsesi vieny paljon aikaa.tieten jos ehit ni piipaha mummon luona ennen leikkausta.?.vai onko leikkaus pian?(en muista lukiko jo jossai)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ---:
Alkuperäinen kirjoittaja leikkurin sh:
Kaiki on yksilöllistä, mutta huomattavasti vanhempiakin ihmisiä on leikattu ja ihan hyvällä menetyksellä :hug: Että ei se pelkkä ikä sano yhtään mitään.

Omalla mummollani leikattiin jalkoja sokeritaudin ja huonojen nivelien takia.
En olisi ikinä uskonut, enkä ollut edes valmistautunut, mutta hän sai sairaalapöpön ja menehtyi. Tuo oli yksi pahimpia tilanteita missä olen ollut, sairaala pöpöä ei voi voittaa :(

Diabetes on valitettavasti suuri riski ihan nuorellekin ihmiselle. Osanottoni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja kojootti:
Minun mummoni sairasti viimeiset vuotensa syöpää, joka oli levinnyt myös luihin. Luut olivat niin hauraat, että olkapää murti lääkärin tehdessä ihan tavallista tutkimusta. Olkapää koitettiin korjata leikkaamalla, mutta juuri mitään ei ollut tehtävissä olkapään pelastamiseksi. Leikkaus veti mummoni todella huonoon kuntoon, ja jo leikkausta seuraavana päivänä sovittiin mummon siirtämisestä saattohoitokotiin. Siellä hän ehti olla muistaakseni 5 päivää ennenkuin menehtyi.
Mummoni oli kuollessaan 82 vuotias, ja yleiskunto oli heikko.
Sinänsä kannattaa varautua siihen ikäväänkin vaihtoehtoon, että ehdit vielä kertoa ennen leikkausta, kuinka rakas mummosi on. Toivottavasti kaikki menee hyvin! :hug:

Tämähän se on kun en ole mummoni kanssa kerenny tekemisissä olla, itsellä vuoden ikäinen lapsi ja välimatkaa 200km.. minulla on tosi huono omatunto nyt ja tuntuu etten saa happea, kun mietin miten olen laiminlyöny häntä. Olo on hirveä:(

Soita mummulle. Pitkästä välimatkasta on turha potea huonoa omaatuntoa :hug: Ajatus on tärkein!
 
Isoisäni on vähän alle 80-vuotias. Viime vuonna häneltä leikattiin haimasyöpä, jossa nuoremmilla ja parempikuntoisillakin on todella huono selviämismahdollisuus. Itkin ihan hirveästi ennen leikkausta ja pelkäsin pahinta. Kaikkien ennusteiden vastaisesti isoisäni kuitenkin selvisi leikkauksesta ja voi nyt ihan hyvin. Hyvinkin siis voi käydä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
hyvissä käsissä mummosi on!kovasti tuntuu "perussairauksia" olevan.mutta toivotaan että selviää!elä pode huonoo ommaatuntoo!varmasti mummosiki ymmärtää että lapsesi vieny paljon aikaa.tieten jos ehit ni piipaha mummon luona ennen leikkausta.?.vai onko leikkaus pian?(en muista lukiko jo jossai)

Ylihuomenna leikataan.. leikkaavat yli 300km päässä joten soitto vaan onnistuu ja olemme olleet nyt lapsen kanssa tosi kipeinä, ettemme voiskaan käydä ettei tartu mitn tauteja mummoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ---:
Alkuperäinen kirjoittaja leikkurin sh:
Kaiki on yksilöllistä, mutta huomattavasti vanhempiakin ihmisiä on leikattu ja ihan hyvällä menetyksellä :hug: Että ei se pelkkä ikä sano yhtään mitään.

Omalla mummollani leikattiin jalkoja sokeritaudin ja huonojen nivelien takia.
En olisi ikinä uskonut, enkä ollut edes valmistautunut, mutta hän sai sairaalapöpön ja menehtyi. Tuo oli yksi pahimpia tilanteita missä olen ollut, sairaala pöpöä ei voi voittaa :(

Otan osaa:(
 
Kaksi sukulaista leikattiin 91-vuotiaana. Toinen kuoli helppoon leikkaukseen, mutta toinen selvisi hyvin vaikeasta leikkauksesta ja on nyt vuoden päästä hyvässä kunnossa.
Mummon lonkat leikattiin 83-vuotiaana ja nyt pari vuotta myöhemmin asuu edelleen itsenäisesti ja voi erittäin hyvin.

Ei voi ikinä tietää, mutta toivotaan parasta!
 

Yhteistyössä