mummot synnärille ketjusta tuli mieleeni..

["Vesipeto Surku"]

Aamen! Niin kauan kuin imetetään, lapset ovat vain ja ainoastaan äidin. Sitten itketään kun ei muita kiinnosta eivätkä halua hoitaa, eikä lapselle kelpaa kukaan muu.

Niin mutta ihan oikeasti on kyllä aika hankalaa imeväistä luovutella hoitoon innokkaille isovanhemmille kun kaikki ei sitä pulloruljanssia vapaaehtoisesti halua aloittaa.
Jos mä siis joskus toivoisin saavani lastenhoidossa apua, niin mun velvollisuusko on luovuttaa pieni hoitoa tarvitsematonkin innokkaalle hoitajalle vain siksi että hän niin haluaa? Häh?! Outoa..

Noh, meillä tällä hetkellä isompien kanssa sellainen tilanne että isovanhemmat esikoista ja ensimmäistä lastenlastaan halusivat hoitoon ja yökylään jo alle vuosikkaana. Imetin (kuten seuraavaakin.. ) yli puoltoista vuotta joten yökyläilyt ei siksikään onnistunut. Mutta nyt kun lapsi (lapset) ovat vähän isompia ja haluaisivat ukille ja mummolle monestikin yökylään tai edes kylään niin isovanhemmat eivät enää halua koska ovat huomanneet että taaperon ja leikki-ikäisen kanssa ei olekaan niin ihanaa ja auvoa aina. Ja ovat sanoneet etteivät jaksa. Tässä välissä oli siis kuukausien jakso jolloin isovanhemmat pyysivät lapsia hoitoon ja vietiin sinne aina kun halusivat.

Äsh.Pitääkö sitä aina olla ite saamassa jotain vastineeksi jos apuaan tarjoaa?

"hiukan" ohi aiheen meni nyt....

 

[ulkonainen]

Mulla ainakin on. Meillä isovanhemmilla on jokaisella myös kaksi tervettä kättä, ovat vielä sen verran taitaviakin että osaavat keitellä sumppinsa itsekin jos sellaista ovat vailla.

Se on tämä palstamammojen minäminäminä ongelma. Kaiken pitää pyöriä minunminunminun ympärillä ja vain minäminäminä olen tärkeä. Muista viis. Sitten vingutaan kun isovanhempia ei kiinnosta. Kun ensin näytetään kaapin paikka että te olette muuten vieraita, teidän ei tarvitse nähdä lapsenlastanne.

Itsekään en tajua mikä siinä on ettei voi päästää synnärille katsomaan. Kai se mies voi vauvan kiikuttaa sinne päiväsaliin tai käytävälle jos niikseen. Ai niin, mutta minäminäminä haluan että kukaan ei näe sekuntiakaan vauvaa koska se on vain minunminunminun.

Olet aivan oikeassa. Minaminamina on ongelman ydin, ketaan muuta ei tarvitse ottaa huomioon, omaa napaa vain ajatellaan.

 

[kikatus]

tai ehkä siinä ajatellaan sitä ihan omaa jaksamista. Jos ei jaksa, ei tarvitse jaksaa kotonaan ketään.
Melko hupaisaa että eprustelu on "turha vinkua kun mummo ei ota lasta sitten hoitoon" heh. Palstallahan on annettu ymmärtää että pienenä lasta hoitaakin vain äiti
Mutta no, melko kummallinen perhesuhde joillain jos todella on niin, että jos se mummo ei nää lasta heti niin ei myöhemminkään tuu luomaan läheistä suhdetta.
Mun äiti näki lapset tosiaan kun olivat 3 vko. Kummasti se läheinen suhde on syntynyt ja esikoinen menee sinne nyt useammaksi yöksi oikein onnellisena

 

["Usva"]

eikö tässä asiassa saa ajatella itseään ja sitä pientä vauvaa.

Sekö on muka minäminäminä ajattelua että haluaa hetken omaa rauhaa vastasyntyneen kanssa ja ehkä rankankin synnytyksen jälkeen.

Mutta isovanhemmat saavat ajatella minäminäminä haluan nähdä sen vauvan heti välittämättä äitin ja vauvan haluista.

Siitä minä olen ihan 150% varma että vauvalle riittää siinävaiheessa äiti. Hän ei välitä tippaakaan niistä vauvalle täysin tuntemattomista ihmisistä.


Eikö ihan oikeasti vanhemmat voi tehdä tässä juuri niinkuin itse haluavat, olla joko rauhassa kotona ilman yhtäkään vierasta vaikka koko kuukauden. Tai kutsua kokosuvun ja ystävät heti seuraavana päivänä koolle. Tai ihan mitä tahansa siltä väliltä.

Onko niitä ystäviä ja sukulaisia ihan pakko ajatella aivan joka asiassa.

Jos vanhemmat ovat tässä itsekkäitä että haluavat omaa rauhaa, niin ovat myös ne sukulaiset jotka eivät tätä ymmärrä vaan tunkevat kylään tai loukkaantuvat jos vanhemmat eivät heitä heti halua.

 

[,,..,.]

oma äitini ja anoppini olivat koko raskaus-ajan tohkeissaan tulevasta vauvastam ja malttamattomina odottivat, että saavat vauvan nähdä, oma synnytykseni ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa, vaan vauva joutui pariksi päiväksi teholle ja vietimmekin sairaalassa viikon verran, olin väsynyt,kipeä yms. mutta siitäkään huolimatta mulle ei edes tullut mieleeni, että en "jaksaisi" ottaa synnärille vieraita vastaan, varsinkaan tuoreita isovanhempia, joille lapsen syntyminen oli lähes yhtä tärkeä asia kuin meille vanhemmillekkin.

 

[erratic]

[QUOTE="Usva";24133861]eikö tässä asiassa saa ajatella itseään ja sitä pientä vauvaa.

Sekö on muka minäminäminä ajattelua että haluaa hetken omaa rauhaa vastasyntyneen kanssa ja ehkä rankankin synnytyksen jälkeen.

Mutta isovanhemmat saavat ajatella minäminäminä haluan nähdä sen vauvan heti välittämättä äitin ja vauvan haluista.

Siitä minä olen ihan 150% varma että vauvalle riittää siinävaiheessa äiti. Hän ei välitä tippaakaan niistä vauvalle täysin tuntemattomista ihmisistä.


Eikö ihan oikeasti vanhemmat voi tehdä tässä juuri niinkuin itse haluavat, olla joko rauhassa kotona ilman yhtäkään vierasta vaikka koko kuukauden. Tai kutsua kokosuvun ja ystävät heti seuraavana päivänä koolle. Tai ihan mitä tahansa siltä väliltä.

Onko niitä ystäviä ja sukulaisia ihan pakko ajatella aivan joka asiassa.

Jos vanhemmat ovat tässä itsekkäitä että haluavat omaa rauhaa, niin ovat myös ne sukulaiset jotka eivät tätä ymmärrä vaan tunkevat kylään tai loukkaantuvat jos vanhemmat eivät heitä heti halua.[/QUOTE]

Täysi peesi Vauva ei ole mikään näyttelyesine josta katoaa uutuudenviehätys heti kun se täyttää pari viikkoa.

Meille änkesi anoppi ja miehen sisarukset viimeksi viikko synnytyksen jälkeen. Viikoksi. Tai olivat mökillä, mutta heitä piti viihdyttää 8h/päivä, kuskata joka paikkaan, oli pakko tulla lääppimään nuhakäsillä vauvaa ym.. Auttamisesta ei puhettakaan, itse en pystynyt istumaan, seisomaan enkä makaamaan kunnolla kun olin niin h-vetin kipeä. Mua otti ihan älyttömästi pannuun, nyt kielsin tulemasta 2viikkoon synnytyksen jälkeen, niin mitä vielä, silti ovat tulossa samalla tavalla (ensin toivoin ettei vierailuja, sitten kielsin). Älytöntä. Taitaa muuten käydä niin, että jos olen taas yhtä kipeä niin sanon vaan että nyt ei käy -siinähän pimpottelevat ovikelloa, ei mun ole mikään pakko avata. Sorry vaan, mutta jos heillä ei ole käytöstapoja eikä ymmärrystä, niin olen sitten paska miniä ja itsekäs ihminen ennemmin kuin kattelen sitä samaa rumbaa uudestaan.

 

[erratic]

Ja mieluustihan ottaisin kyllä synnärille vastaan kun siellä on vierailuajat ym., omaan kotiin eri asia.

 

[pikkumy]

Täällä jotkut vauhkoaa miksi sitä vauvaa ei isi voisi esitellä siellä synnärillä, vaikka sitten jossain käytävällä tsm. Hei haloo, on yhä enemmän sairaaloita joissa niille alueille missä vauva viettää ne ensimmäiset päivänsä sairaalassa ei ole muilla ulkopuolisilla asiaa kuin vauvan isällä ja sisaruksilla! Ne tapaamaan tulleet sukulaiset äiti voi ihan itse käydä ilman vauvaa tapaamassa vaikka kahviossa tsm. mutta sitä vauvaa nyt vain ei pysty viemään sieltä osastolta ulos ja osastolle ne mummut ja muut sukulaiset ja tuttavat nyt eivät vain pääse.

Ja jos nyt se koko sukulaislauma pitäs kutsua kotiin kerralla ja äiti laitetaan makkariin 'nukkumaan' että isi saa/joutuu esitellä vauvaa, niin luuletteko että äiti juuri saa siltä hälinältä nukuttua tai levättyä? Tekee takuulla sille vauvalekin hyvää kun takulla siellä sukulaisjoukossa on se minäminäminä jolla on paha flunssa ja pesemättömin käsin tulee vauvaa paijaamaan. Että miksi ei voida kunnioittaa että perheet on erilaisia, joissain tarvitaan se oma rauha kun kotiudutaan sairaalasta, joissain taas voidaan olla hyvinkin sosiaalisia.

Eikä ne mummut ja muut kylään tunkevat tutut aina asu edes lähellä, vaan voivat tulla kauempaakin, joten tuskin ihan 30min aikaa vaan viihtyvät ja lähtevät sitten ajamaan kotiin sitä 4-5h ajomatkaa. Eli aika usein äiti joutuu vähintään olemaan sosiaalinen lähes koko päivän, vaikka nämä omatoimisesti itsensä passauttaisivat kahvien ym. osalta. Tilanteitakin on siis täysin erilaisia, niin noiden välimatkojen kuin äidin kunnonkin osalta!